Laulaminen ›

Tzäp !!!
 
Se ei välttämättä haittaa jos on vahva aksentti.
Laulu voi silti kuulostaa hyvältä.
 
esim. Björk

Se, minkälaisia sanoja käytetään missäkin päin maailmaa, ei sinänsä ole ääntämyksen kannalta merkittävä asia. Sanoituksissa ehkä niinkin.
Viittasin lähinnä tekstejä kirjoittaviin laulajiin.
 
Olen kuitenkin sitä mieltä, että laulettavaksi sopivan ääntämyksen voi opetella Suomestakin käsin.
Tietysti. Kannattaa vain opetella mahdollisimman neutraali ääntämys eikä missään nimessä apinoida mitään murteellisuuksia. Se on ollut pointtini koko ajan.
 
Edes natiivit eivät pidättäydy täysin omien murteidensa äänteissä laulaessaan, joten pieni heitto on täysin hyväksyttävää.
Mitä tarkoitat tällä?
Mitkä natiivit ja millä tavoin "pitäydy ääntämisessä"?
 
Laulettaessa ääntämystä säätelevät monet muut seikat kuin puhuttaessa. Esimerkiksi vokaalien pituus ja intonaatio ovat varsin usein sävellyksellisiä asioita, joten minä itse keskittyisin juuri äänteiden oikeellisuuteen (eli käytännössä siihen, miten suu pannaan :). Ja eritoten konsonanttien tulee olla tarkka.
Niin. Eri vokaalit soivat eri tavoin, ja siksi jotkut kielet ovat tietyssä musiikissa "laulettavampia" kuin toiset.
Puhut vain hiukan sekavia.
Vokaalilla ei ole intonaatiota. Intonaatio on prosodiaa, joka liittyy puheeseen. Laulussa intonaatio on laulun melodia.
 
Mutta kielen prosodiset (intonaatioon ja painotukseen liittyvät) seikat ovat tietysti sanoittaessa ja säveltäessä oleellisia. Esimerkiksi suomen kielessä kuulostaa pahalta, kun sävellyksessä sanalle tuleekin paino jollekin muulle kuin ensimmäiselle vokaalille. Tosin tätä voi käyttää tehokeinona (esim. Eppu Normaali tai Kotiteollisuus), mutta sekin pitää osata.
 
Vanha juttu: sääntöjä saa rikkoa kun ensin tuntee säännöt.

Itse treenasin ääntämystä ja artikulaatiota paremmaksi kuuntelemalla ja laulamalla Divine Comedyn Regeneration albumin mukana. Siinä tulee todella S_E_L_K_E_Ä_S_T_I lausuttuna kaikki. Tsekkaa ihmeessä jos on mahdollisuus.
 
EDIT: Ja lisäksi se on mielestäni niin yleismaailmallista englantia kuin voi olla. Ei mitään murteellisia vivahteita tms, en ainakaan itse ole noteerannut.

Mitä tarkoitat tällä?
Mitkä natiivit ja millä tavoin "pitäydy ääntämisessä"?
 
Taisin sanoa "pitäydy äänteissä" eli on varsin yleistä, että esim. britit lainailevat paljon amerikkalaisia äänteitä niin kuin on muissa keskusteluissa käynyt ilmi. Yleensäkin - tarkemmin asiaa tutkimatta - väittäisin, että rokkijutuissa on taipumuksena pitää amerikkalaista ääntämystä "oikeampana" kuin muita, sinänsä aivan yhtä oikeita tapoja liikutella puhe-elimiä.
 
Puhut vain hiukan sekavia.
Vokaalilla ei ole intonaatiota. Intonaatio on prosodiaa, joka liittyy puheeseen.
 
Hups. Nyt puhuin todellakin sekavia. En tarkoittanut "vokaalien intonaatiota" vaan intonaatiota yleensä. Ja myönnettäköön sekin, että on sillä intonaatiollakin paikkansa toisinaan laulettaessakin. Vaan eipä siitä sen enempää.
 
Vanha juttu: sääntöjä saa rikkoa kun ensin tuntee säännöt.
 
Tuo on aina hyvä muistaa. Ja niitä sääntöjä todellakin kannattaa opetella, että niitä pääsee rikkomaan. Sitten nämä ääntämysasiat vasta hauskoiksi muuttuvatkin. Joskus huvittaa kovastikin, kun heittää konseptit täysin sekaisin ja laulaa tuiki amerikkalaisista asioista amerikkalaisilla termeillä, mutta korostetun brittiläisellä ääntämyksellä.
 
Nyt täytyy pyytää anteeksi, että ajatus ei ihan vielä aamutuimaan täysin kulje enkä jaksa keksiä esimerkkejä.

Taisin sanoa "pitäydy äänteissä" eli on varsin yleistä, että esim. britit lainailevat paljon amerikkalaisia äänteitä niin kuin on muissa keskusteluissa käynyt ilmi. Yleensäkin - tarkemmin asiaa tutkimatta - väittäisin, että rokkijutuissa on taipumuksena pitää amerikkalaista ääntämystä "oikeampana" kuin muita, sinänsä aivan yhtä oikeita tapoja liikutella puhe-elimiä.

 
Irlannissa keskusteltiin viitisen vuotta sitten siitä, kuinka paikalliset popparit ääntävät laulaessaan amerikkalaisittain.
Sikäli olet siis toki oikeassa.
Mutta tässäkin kyse on enemmän aksentista kuin vahvasta murteellisuudesta, ja vain tietyissä tapauksissa.
 
En siis edelleenkään kehottaisi suomalaista imitoimaan voimakasta coutry-laulajan vääntämistä tai New Yorkin gangstojen läppää...
 
Hitto, laulajille pitäisi tosiaan olla pakollinen fonetiikan kurssi.
Siinä oppisi paljon sekä äänen muodostumisesta ihmisvartalossa, äänteiden muodostumisesta ja erilaisista soundeista ja vaikkapa yläsävelsarjoista.
 
Tämä ei nyt enää suoranaisesti liity juuri englannin ääntämykseen, mutta avartaa ehkä jollekin ääntämyksen moninaisuutta.
 
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/
 
Tuossa on hyvä sivusto niille, jotka jaksavat opiskella itsekseen. Suosittelen.

Hitto, laulajille pitäisi tosiaan olla pakollinen fonetiikan kurssi.
Siinä oppisi paljon sekä äänen muodostumisesta ihmisvartalossa, äänteiden muodostumisesta ja erilaisista soundeista ja vaikkapa yläsävelsarjoista.
 
Hmm... oon kyllä törmänny noihin asioihin laulutunnillakin. Kovastikin on tullut pähkäiltyä miten ääni ja eri äänteet muodostuu, missä mikäkin resonoi, miten muuttaa soundia. Jopa yläsävelsarjat on löytyneet, aluksi mmm:llä, myöhemmin vokaaleilla. Luulen, että riippuu opettajasta ja itse oppilaastakin miten asioihin perehtyy. Enimmäkseen olen leikkinyt äänelläni & tehnyt havaintoja itse, ja sittemmin tajunnut, että "heureka, tästä se ope puhui!". Mutta ehdottomasti samaa mieltä: jos nuo jutut ei kuulosta tutuilta laulutuntien puitteissa, niin eikun fonetiikan kurssille! Ja kyllä, siitä on ollut hyötyä myös englannin ääntämiseen.