Kitarat: kitarakamat ›

Kitaroissakin on 40 vuoden aikana tapahtunut vaikka minkälaista kehitystä, jota monet vaan eivät huomaa, tai ainakaan eivät halua tunnustaa:
 
- aktiivimikit ja aktiivielektroniikka yleensä
- floyd rose
- piezo-mikki
- midi-mikki
- uusia valmistusmateriaaleja
- variax
- gibsonin digitaalikeppi
 
Kaikki em. uudistukset on huomattu ja olemassaolo tunnustettu. Tosin mikään noista ei ole minulle henk. koht. tarpeellinen keksintö. Mielestäni millään noista ei ole saavutettu mitään, joka parantaisi alkuperäistä soundipolitiikkaa tai parannettu soitettavuutta. Kiva, jos joku löytää niistä itselleen ne omat juttunsa.

Haa, tuli tuosta kitaran midi-mikistä mieleen että kunnon syntikka-soundien saralla on vielä paljon kehitystä luvasssa. Toivottavasti mahdollisimman nopeasti! Aiemmilla sivuilla joku ihmetteli miksi kitarasta ylipäätään pitäisi saada "ei kitaramaisia" soundeja, kun ehdotin 7 metrisellä skaalalla varustettua keppiä, käyttäkäämme syntikoita syntikkoina ja kitaroita kitaroina.
 
Midi-kontrollereina toimivat kitarat tuskin tulevat koskaan radikaalisti yleistymään. Midi ei ole tarpeeksi joustava ja monipuolinen. Veikkaan että vehje joka pystyisi muuntamaan kitarasta tulevan signaalin kaikkiin soiton nyansseihin ja kikkoihin luonnollisesti reagoivaan vaikkapa moog-basson soundiksi lyö itsensä markkinoille tullessaan läpi. Tuskin on edes mahdotonta. Jonkun vain pitäisi tehdä se. Roland taisi jotain tuon suuntaista yrittää aikoja sitten, nyt teknologia saattaisi olla kypsää. Re-syntetisointi on päivän sana.
 
Itse laitteen ei välttämättä tarvitsisi olla kovin monimutkainen. Mulle riittäisi hyvin pari poljinta presettien vaihtoon, off poljin ja tap-tempo nappi. Itse soundien editointi vois hoitua tietokoneella usb-kaapelin välityksellä. Ei tarttis olla mikään maailman monimutkaisin syntsa. Kasa erilaisia aaltomuotoja pariin oskillaattoriin, pari lfo:ta ja pari kivaa filtteriä.
 
Miksi sitten tuollainen vehje olisi niin hieno? Kitara kun sattuu olemaan pirun ilmaisuvoimallinen kapine. Kiipparilla voi vaikuttaa staattisesti nuottien korkeuteen, voimakkuuteen sekä bendata ja lisätä valmiiksi ohjelmoitua modulaatiota kömpelösti. Kitaralla syntikoista sais aivan uudenlaista soundia irti, kaksi nuottia ei koskaan kuulostaisi samanlaisilta.
 
Jos nyt joku laitteistovalmistaja pöllii tästä itselleen ideaa, niin lisätkää pakettiin vielä jonkinlainen fernandes-sustainerin tyylinen laite jonka voi pistää on/off jalkakytkimellä. Sitten vielä poljin tai kaksi joilla voi portaattomasti säätää haluamiaan filttereitä tms.

Ylipäätään on outoa kun täällä jengi vastustaa kovaan ääneen näitä uudempia keksintöjä ja huutavat vain parin-kolmen 50+ vuotta vanhan teknologian perään nyt ja tulevaisuudessa. Aivan kuin ne olisivat jotenkin jostain ylhäältä annettu silloin korvamerkinnällä "näitä ei sitten muuteta".
 
Onko se vastustusta jos sanoo että haluaa itse soittaa vanhoilla kamoilla? En minä ainakaan löydä noista jutuista yhtään sellaista jossa uudet keksinnöt tai niillä soittaminen "kiellettäisiin" harhaoppisena ja vääräuskoisena. Ainakin itse kirjoitan omista subjektiivisista kokemuksistani/mieltymyksistäni. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siittä ettei samanlaisia suuria tunteita vois tuntea Festarit20045 konsertissa, olipa siellä lavalla sitten minkälaisia viuluja hyvänsä.
 
PeteH:n vertaus:
Niinpä, miksi piti keksiä esim. öljylämmitys kun haloillakin
on mielestäni loistava! Ei uunit ole mihinkään hävinneet, päinvastoin. "Kakluuni# pykätään nykyisin lähes joka kämppään. Miellän asian olevan sukua tuolle. Omassa talossani on keskuslämmitys JA pari puu uunia. Kummallakin on oma paikkansa. Moni mieltää puulla tuotetun lämmön "paremmaksi" vaikkei se mittalaitteissa näkyisikään. Tässäkin ne subjektiiviset kokemukset ovat vallitsevina. Mikäpä on ottaessa vaikkapa punkkua emännän kanssa tulen ja kynttilöiden valossa. Jos minä tuosta tykkään niinonko siinä jotain väärää?
 
Samanlaista "vääntöä" kävin aikanani kun ostin parkettia. Myyjä olisi halunnut kaupata "Teknisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimaista" laminaattia. Puulattia taloon kuitenkin tuli. Minulle monet puun "huonotkin" ominaisuudet ovat hyviä, pidän siittä että pinta kehittyy/muuttuu, jokainen puunkappale on persoonallinen. Valo, kosteus ja lämpö vaikuttaa aina siihen. Kyllä ne elämisen jäljetkin siihen saa jäädä.
 
Musiikissa/soittamisessa minulle on tunne tärkeämpi kuin järki. Siksi valinnatkin ovat jonkun mielestä outoja, mutta edelleen.. ne ovat minun valintojani. Jos järki voittaisi niinmyisin varmaan "ylihintaiset" roinat pois samantien.
 
Entäs kun jotkut, vai pitäisikö sanoa useimmat, tyytyy siihen perinteiseen "vähän sinnepäin" vaihtoehtoon, eli johonkin epifööniin, vaikka samalla rahalla saa Variaxin? Mikäs järki tässä on?
Ostin itsekkin kokeeksi Epin std. LP:n Ja päädyin samaan tulokseen. Ihan hyvä kitara ja erittäin järkevä ostos.. Mutta juuri tuo "tää on kopio" fiilis jäi -joten myin pois, vaikka "järkevä" ratkaisu olis ollut myydä Gibsoni ja jättää Epi. Silti voin huoletta suositella muille Epin tai vaikkapa Variaxin ostoa jos se minusta tuntuu hänen tarpeisiinsa järkevältä.
 
Juttelin tuossa viimevuonna Jarmo Nikkun kanssa Variaxista ja hän kehui että se on oikeassa paikassa hyvä työkalu, jos kesken biisin täytyy vaihtaa maniskan kautta sähkökitaraan ja takaisin niin avot, kyllä kelpaa tuttuhuttu keikkaa säestää. Mutta samaa mieltä oli hänkin. Ei se noita "aitoja" soittimia korvaa. MIllä noita subjektiivisia tunteita vois mallintaa. Entäs sitä miten straton-LPn-12-kielisen-teräskielisen-nylonin ymym.. soittaminen eroaa fyysisesti? "Huono" ergonomia ei kaikille vaan ole pelkkä paska juttu. Minä tykkään kun kitara kampeaa vastaan.
 
Ihmiset vain haluavat tehdä asioita erillailla. Eli.. Puhun sitten tosiaankin niistä omista subjektiivisista kokemuksistani. Jos taas tuli kirjoitettua jotain rivien väliin niin.. hups.. Kehitys menee eteenpäin, Variax on huomispäivän historiaaš. Perinteisen puukitaran kuolemaa ihan hetkessä on vaikeaa (minun) nähdä. Valmistusmäärät lienevät historiallisen korkeita kuitenkin.
 
Kiitoksia jos jaksoit lukea:O) Ei todellakaan tarvi olla samaa mieltä. Yksilöitähän me!

Tuli tässä mieleen, että sehän on valmistajista kiinni, milloin siirrytään digiskeboihin, vai siirrytäänkö milloinkaan. Jos valmistaja päättää, ett digiskebat ovat se oikea juttu, tulee uusia ja halvempia digiskebamalleja ja vanhat normaalit katoavat pikkuhiljaa markkinoilta. Toivottavasti näin ei käy.
 
Miksi ostaa muuten 10ke:n skeba, kun sen saa useita kertoja halvemmalla? Tai samanlaisen, mutta diginä? Se on se fiilis.

Tuli tässä mieleen, että sehän on valmistajista kiinni, milloin siirrytään digiskeboihin, vai siirrytäänkö milloinkaan. Jos valmistaja päättää, ett digiskebat ovat se oikea juttu, tulee uusia ja halvempia digiskebamalleja ja vanhat normaalit katoavat pikkuhiljaa markkinoilta. Toivottavasti näin ei käy.
 
Miksi ostaa muuten 10ke:n skeba, kun sen saa useita kertoja halvemmalla? Tai samanlaisen, mutta diginä? Se on se fiilis.
 
Tuplat.

Kiitoksia jos jaksoit lukea:O) Ei todellakaan tarvi olla samaa mieltä. Yksilöitähän me!
 
Kiitoksia itsellesi. Hieno kirjoitus.. plussankin rämpsäytin. Totta tosiaan tuo että kummallekin on paikkansa. Itse pidän myös siitä että soitin, vahvistin ja niiden tuottama ääni vastaavat sitä mikä pään sisällä soi... myös sillä tavalla tuotettuina minkä itse miellän mukavimmaksi.
 
Variaxia olen kyllä miettinyt yhdestä syystä... SITAR!
Kuulemma oikean sitarin soittaminen on vaikeaa ja minulle riittäisi saundi joka on edes "sinnepäin" :) Tiedä vaikka sitä tässä halvimman Variaxin vielä joku päivä ostaisikin.
 
PS. toimiikohan se variax-workbench tuon 300:n kanssa?
 
Tuli tässä mieleen, että sehän on valmistajista kiinni, milloin siirrytään digiskeboihin, vai siirrytäänkö milloinkaan. Jos valmistaja päättää, ett digiskebat ovat se oikea juttu, tulee uusia ja halvempia digiskebamalleja ja vanhat normaalit katoavat pikkuhiljaa markkinoilta. Toivottavasti näin ei käy.
 
Aina löytyy nyrkkipajoja, kuten esim. Ruokangas tai vaikka Amfisound. Ihme ettei Ruokangas rakentele mallintavia härveleitä... ilmeisesti Juha on todennut että mallintavat vain eivät ole SE juttu.
 
Miksi ostaa muuten 10ke:n skeba, kun sen saa useita kertoja halvemmalla? Tai samanlaisen, mutta diginä? Se on se fiilis.
 
Kerroppa mulle mistä purkista saat ulos samanlaisen saundin kuin esim. Mesa Rectifier tai vaikka Fender Bassman? Kitarana vaikka 40 vuotta vanha SG Vibrolalla...

Itseä alkoi vähän häiritsemään tuo öljy/halkolämmitys-vertaus, jotenkin tuntuu siltä että se ei ihan parhaiten osu soittimien kehityksen kanssa yhteen. Ehkä joku muukin vielä muistaa futuristisen taide-elokuvan "Demolition Man", jossa seksiä harrastettiin laittamalla kypärät päähän.
 
Tuntuuhan se varmaan samalta, eikä tule edes hiki, mutta itseä sellainen ei varmaan kauheasti lämmittäisi.
 
En nyt mitenkään tyrmää soittimien kehittämistä, itseä nyt vaan häiritsee se, että yritetään kopioida kitaraa tai vahvistinta uudella teknologialla. Tai siis: jos haluaa kuulostaa siltä, että soittaa Les Paulilla Marshallin läpi, en voi mitenkään ymmärtää, miksei sitten soittaisi Lespalla Marsun läpi? Ja jos haluaa käyttää digilaitteita, miksei se saa kuulostaa digilaitteelta, eli omalta itseltään?
 
Eihän tämän muotoilu mitenkään järkevästi onnistu, tarkoitus oli siis sanoa että en usko (eli toivo) että sähkökitara tulee suurestikaan enää muuttumaan, mutta en manaa digisoittimia suohon. Luulisin (eli toivon) että tulevaisuudenlinekutoset eivät yritä kuulostaa mahdollisimman paljon Fenderin Stratocasterilta Bassmanin läpi, vaan Variaxilta Pod XT:n läpi. Ymmärtääköhän kukaan?
 
Vuonna 2045 saattaa lavalle nousta bändi jossa on kitaristi ja variaxisti...

no ajaahan monet vielä vuoden -80 Nissaneillakin. Tosin ei välttämättä siksi että se olisi paras vaihtoehto.
Mutta eiköhän noi soittokamat oo vähän eri asia.
 
40v. Päästä
-Mun Japanian Special Jaguar HH on vintagea ja Ebayssa siitä maksetaan kymmeniä- tai jopa satojatuhansia €uroja.
-Olen vaihtanut Classiciini putket jo "muutamaan" kertaan.
-Minulla on menossa 1000 s kielisetti pian vaihtoon.
-plektroja on kadonnut/hävinnyt/hajonnut niin paljon, että laskemalla niiden muovien massa yhteen niin Suomeen olisi sillä määrällä rakennettu oma legoland.
-Minulla on sellainen määrä erilaisia efectipedaaleita, että ne peräkkäin kytkemällä efektijono ulottuu kartanoni (lue:tulevan kartanoni) itä siivestä länsi-siipeen.
-

Se on muuten kanssa hyvä vertaus, että miksi jotkut ajaa vaikka kuinka monta litraa sadalla kuluttavalla amerikanraudalla, kun voisi ajaa ilmastoidulla, mukavapenkkisellä, lämmitetyllä, paremmat ajo-ominaisuudet omaavalla ja vähemmän kuluttavalla autolla?

Kyllä neljässäkymmenessä vuodessa ehditään kaikenlaista keksiä. Miten se sitten vaikuttaa muhun, onkin toinen juttu. Uskoisin, että 40 vuoden päästä vedän suunnilleen samoilla kamoilla (no, vahvariksi olen toivottavasti hommannut Fender Bassmanin) kuin nyt, olettaen, että kamat ovat säilyneet ehjänä. No, voi tosin olla, että olen ostanut jonkun kitaran lisää, tai pistänyt nykyiset vaihtoon, mutta tuskin mihinkään digitekniikkaan siirryn.
 
Jotain efektejä on saattanut tulla lisää, ja tuossa 40 vuoden kuluessa on toivottavasti keksitty halpoja, mutta todella tarkkoja viritysmittareita.

Juttelin tuossa viimevuonna Jarmo Nikkun kanssa Variaxista ja hän kehui että se on oikeassa paikassa hyvä työkalu, jos kesken biisin täytyy vaihtaa maniskan kautta sähkökitaraan ja takaisin niin avot, kyllä kelpaa tuttuhuttu keikkaa säestää. Mutta samaa mieltä oli hänkin. Ei se noita "aitoja" soittimia korvaa.
 
Tuo on ihan totta ja sama pätee mielestäni myös Line6 tyyppisiin mallintaviin. Tunnen kavereita jotka haluavat itselleen kaikki maailman soundit tonnin budjetilla ja heille mallintava on ilman muuta paras vaihtoehto. Itsekin kyllä ottaisin mielelläni Podin ja Variaxin leluiksi (ja käyttäisin siihen yhteen 10 sekuntia kestävään juttuun jossakin piisissä) . Ei vaan ole halua sijoittaa niihin kun ottaa huomioon, että 99,9% soittoajasta Marshallin soundi on kuitenkin se jota käytän.

Tuli tässä mieleen, että sehän on valmistajista kiinni, milloin siirrytään digiskeboihin, vai siirrytäänkö milloinkaan. Jos valmistaja päättää, ett digiskebat ovat se oikea juttu, tulee uusia ja halvempia digiskebamalleja ja vanhat normaalit katoavat pikkuhiljaa markkinoilta.
 
Eiku sulla on muna ja kana väärinpäin. Markkinatalous toimii juuri päinvastoin, eli valmistaja voi kyllä yrittää tuoda markkinoille vaikka mitä, mutta jos ne eivät saa soittajien hyväksyntää (eli niille ei ole kysyntää), ne kuolevat pois. Hinnoittelu on vain yksi tekijä joka vaikuttaa kysyntään.
 
Hyvä esimerkki juuri "nimikkokitarani" historia 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla. Gibson kokeili 1950-luvulla vaikka mitä uudistuksia tehdäkseen Lespasta houkuttelevamman, mutta turhaan. Jengi halusi modernimpia ja coolimpia skittoja. Toki Lespa oli vielä aika kalliskin. No 1960-luvulla Gibson yrittää sitten tarjota SG:tä, mutta jengiä ei silloin kiinnosta vaan ne haluavatkin Lespoja, joita Gibsonilla EI ole tarjolla. Kummassakin tapauksessa kysyntä saneli, mitä Gibson joutui tarjoamaan. Edes se, että Lespaa ei ollut 1960-luvulla ollenkaan saatavilla ja SG:tä oli, ei saanut aikana sitä että Lespa olisi siirtynyt pysyvästi historiaan ja kaikki olisivat siirtyneet SG:hen.
 
Tänä päivänä Lespan totaalinen syrjäyttäminen olisi tietysti vielä vaikeampaa (sillä soittimen status on noussut räjähdysmäisesti noista vuosista). Vaikka Line 6, Roland ja Gibson lanseeraisivat mitä tahansa digiuutuuksia, perinne-Lespalle on aina asiakaskuntansa, ja Gibson tietää sen -> Lespa ei häviä kokonaan, vaikka digit yleistyisivätkin.
 
Toinen esimerkki, Rolandhan yritti suurella hypellä lanseerata midikitaraa joskus 1980-luvulla. Gary Moore onnistuttiin silloin valjastamaan Rolandin midikitaraa julkisesti mainostavaksi kitarastraksi. Eli jos se valmistajasta olisi ollut kiinni, midikitara olisi tullut jo silloin. Mutta taaskaan ostajia ei kiinnostanut.
 
PS. toimiikohan se variax-workbench tuon 300:n kanssa?
 
Line 6:n mukaan kyllä.
 
Minulla on sellainen määrä erilaisia efectipedaaleita, että ne peräkkäin kytkemällä efektijono ulottuu kartanoni (lue:tulevan kartanoni) itä siivestä länsi-siipeen.
 
Ja jos nuo ovat kaikki vielä TBP:llä, siinähän on ihan helkkarinmoinen signaalihävikki! Huono idea. Itse asiassa jokin tämän päivän digitaalimultiefektimylly tuottaisi paremman soundin riippumatta siitä kuinka hyviä nuo erillisefektit olisivat. (Ja olisi tietysti muutenkin kätsympi kuin moinen efektiliuta.)

Miksiköhän joku satoja vuosia vanha viulu on niin pirun arvostettu, että sitä kuolaa suuri joukko klassisen musiikin soittajia ?

On kai niitä viulujakin tehty kuttaperkasta kaikilla digimausteilla ja härpäkkeillä. Miksi ihmeessä se porukka sitten jaksaa veivata niillä iänikuisilla soittimilla ? Varmaan jotain teknofoobikoita siis?
 
Konserttipianistitkin tuntuvat jostain syystä vierastavan digiosastoa, flyygeli on kai keikalla katu-uskottavampi ja roudarit kiroo.
 
Sähkörummutkin on kivoja, mutta eivät todellakaan ole syrjäyttäneet "oikeita". Peltiosastosta puhumattakaan, kunnon pronssiseos hakkaa mennen tullen bittimuoviläpsyttimet.
 
Musiikkilaitevalmistajille sinänsä on edullista myydä kuluttajille kaikkea digimoskaa synteettisistä materiaaleista; valmistus kun pystytään standardisoimaan (tasapäistämään) täysin. Toista on siis pelleillä noitten epävakaiden luonnonmateriaalien, kuten puun kanssa, ne syytkin kun menee vähän miten sattuu. Ja huttua muutenkin tehotuotantometsien puuaines...
Silti oikein valittuna ja muotoiltuna niistä tulee "se yksilö". Niitä laitteita kun ei kone pysty , onneksi, tekemään.
Siinä se ero laminaatin ja parketinkin välillä;)
 
Tulevina vuosikymmeninä tämä massatavaraa massoille-ilmiö yhä lisääntyy, joka taas osaltaan nostaa yksilöiden arvostusta ja arvoa.
 
Hienoa olla yksilö ja fiilistellä 40 v päästä aidon, yksilöllisen soittimensa kanssa kaupallis-tekno-derkkulassa!

Yks juttu mikä mua on häirinnyt monenkin tyypin kommenteissa on se varmuus millä niitä lausutaan. Tässä kun puhutaan nimenomaan siitä miten laitteet kehittyvät tulevaisuudessa. Väkisinkin tulee sellainen olo että porukka on todella fakkiutunutta puristimassaa. Nää nykyiset kamat on just hyvät, mitään uutta tai entisen kaltaista parempaa ei varmasti ikinä koskaan enää keksitä, ei kannattaisi edes yrittää.
 
Koitetaan edes keksiä jotain parannuksia vanhoihin vehkeisiin tai uusia leikkikaluja. Miten olisi vaikka stratocasterin kampi, jonka voisi kytkeä joko 'normaaliin tilaan' tai vaihtoehtoisesti sillä voisi ohjata vaikkapa jonkin modulaatioefektin parametrejä.
 
EDIT: Miten näkisitte asian, miten halpiskeppien laatu on muuttunut vuosikymmenien saatossa? Onko käyrä parempaan vai huonompaan suuntaan. Entä sitten puolestaan hintavien laatukitaroiden osalta.

Yks juttu mikä mua on häirinnyt monenkin tyypin kommenteissa on se varmuus millä niitä lausutaan. Tässä kun puhutaan nimenomaan siitä miten laitteet kehittyvät tulevaisuudessa. Väkisinkin tulee sellainen olo että porukka on todella fakkiutunutta puristimassaa. Nää nykyiset kamat on just hyvät, mitään uutta tai entisen kaltaista parempaa ei varmasti ikinä koskaan enää keksitä, ei kannattaisi edes yrittää.
 
Eihän täällä kukaan ole väittänyt, etteikö kehitystä saisi tapahtua. Jos joku on löytänyt vuosien saatossa itselleen parhaat ja sopivimmat soittovehkeet, niin mikä hänestä tekee puristin? Paras tapa ennustaa tulevaisuutta on katsoa menneisyyteen, kuuluu vanha viisaus. Miksi Lespa tahi Strato muuttuisi jotenkin radikaalisti 40 vuodessa, jos ne eivät ole radikaalisti muuttuneet tähänkään päivään mennessä? No joo, menee jaaritteluksi...
 
Mulla on itsellä sekä putki- että digitaaliteknologiaa edustavia vahvistimia ja paikat löytyy molemmille.

No ehkä hieman kärjistetty tuo kommenttini, mutta onhan täällä vaikka kuinka paljon näitä 'soitan silloinkin näillä kamoilla' vastauksia. Tietysti se on jokaisen oma asia mistä tykkää ja millä kamoilla haluaa soittaa. Tuntuu vain oudolta että ei olla edes kiinnostuneita uusista innovaatioista ja laitteista, varsinkaan kun emme vielä edes tiedä millaista soundia niistä saattaa 10 vuoden päästä lähteä.
 
EDIT: mutta jos nyt vaihteeks siirryttäisiin puhumaan siitä miten laitteet muuttuvat sensijaan että puhumme muutoksen tarpeellisuudesta.
 
EDIT2: Heti kun joku esittää uuden keksinnön jolla esim. pränikkä kitara / basso soundaa kuten esim. 40 vuotta vanha, niin olen messissä.
 
Itse olen vahvasti sitä mieltä että on vain ajan kysymys milloin mallintava teknologia pääsee tasolle jolloin periaatteessa mikä tahansa on mahdollista. 40 vuotta teknologian laukkaa saattaa hyvinkin riittää tähän. Tästä oli juttua aikaisemmilla sivuilla enemmänkin.

Väkisinkin tulee sellainen olo että porukka on todella fakkiutunutta puristimassaa.
 
Voin ilmoittaa itseni tähän massaan ihan huoletta. Yksi juttu näissä spekulaatioissa yleensä unohtuu ihmetellessä miksi jotkut haikailee vanhojen soittimien perään: Instrumenttien käyttäytyminen vuosien saatossa ts. puun eläminen iän mukana. Sitä ei millään teknologioilla pysytä täysin identtisesti korvaamaan. Heti kun joku esittää uuden keksinnön jolla esim. pränikkä kitara / basso soundaa kuten esim. 40 vuotta vanha, niin olen messissä.
 
EDIT: olkoonkin sitten vaikka psykoakustinen manipulaatiomenetelmä.

Voin ilmoittaa itseni tähän massaan ihan huoletta. Yksi juttu näissä spekulaatioissa yleensä unohtuu ihmetellessä miksi jotkut haikailee vanhojen soittimien perään: Instrumenttien käyttäytyminen vuosien saatossa ts. puun eläminen iän mukana. Sitä ei millään teknologioilla pysytä täysin identtisesti korvaamaan. Heti kun joku esittää uuden keksinnön jolla esim. pränikkä kitara / basso soundaa kuten esim. 40 vuotta vanha, niin olen messissä.
 
EDIT: olkoonkin sitten vaikka spykoakustinen manipulaatiomenetelmä.
 
Hyvä pointti. Mutta onhan jo ainakin eräänlainen puunvanhentamistekniikka käytössä, eli "ThermoTimber" tai joku vastaava, ei voi muistaa... Siinä puu siis vanhennetaan lämpökäsittelyllä/kuivauksella. Ainakin viimeisimmissä Landoloissa on käytetty kyseisellä tekniikalla vanhennettua puuta. Siitä en sitten tarkemmin tiedä, että miten paljon se vastaa luonnollisesti vanhentunutta puuta...

Kehitys ei automaattisesti ole positiivinen asia.
 
Tekniikkahurahtaneet ovat oma uskonlahkonsa, joiden hurmostila ylittää puristitkin. Massasta taas voi erottua yksilöllisyydellä.
 
Kyllä nykypäiväänkin sisältyy niin paljon kehityksen tuomaa moskaa, mitä aiemmin ei kukaan itseäänkunnioittava laitevalmistaja olisi edes kehdannut tarjot, käsityöläisestä puhumattakaan.
 
40 vuodessa toivottavasti keksitään "kitarakopiolaite", jolla kaverin skeban voi sitten skannata, mallintaa ja tulostaa itselleen telineeseen... cd levyjen tapaan. Edistääkö tämä sitten musiikkia?
Tuskin, mutta vanhan vintagerähjän voi sitten ainakin hyödyntää vaikka siinä kakluunissa, kuttaperkkakopiota ei voi edes polttaa... Tosin voi olla että kaikki uunitkin on kielletty ja maailma pyörii tuuli- ja aurinkovoimalla:)