Yleistä keskustelua musiikista ›

John, Paul, George ja Ringo tekivät hienoa jälkeä Beatlesin riveissä, mutta mitäpä mieltä olette miesten soolourasta?
 
John Lennonin tuotanto toimii mielestäni kokonaisuutena parhaiten. Lennon teki nipun elämää suurempia biisejä ("Imagine", suurimpien suosikkibiisieni joukkoon kuuluva "Working Class Hero", "Mother", "Jealous Guy") ja melko hyviä kokonaisuuksia miehen pitkäsoitotkin ovat. Yoko Onon kanssa tehty yhteistyö "Milk & Honeylla" osoittaa kuitenkin, ettei mies ole erehtymätön.
 
Jos Paul McCartneyn mittava sooloura olisi kirja, niin mielestäni se olisi R.L. Stevensonin "Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde". Paul on levyttänyt tasokasta materiaalia (kauttaaltaan erinomainen "Band on the Run" ja nämä uudemmat soololevyt, etunenässä miehen parhaisiin soolotöihin lukeutuva "Flaming Pie" ja coverlevy "Run Devil Run"), mutta niiden vastapainoksi levyille on päässyt aivan kammottavaa törkyä (erityisesti kasarikiekot - enää en jaksa kuunnella niitä Jacksonin kanssa tehtyjä juttujakaan). Maccan konserttitaltioinnit ovat toimineet ihan mukavasti ja haluaisin ehdottomasti nähdä miehen edes kerran livenä..
 
George Harrisonin tuotanto ei ole koskaan avautunut minulle kaikessa komeudessaan. Esimerkiksi miehen uran kohokohdaksi usein mainittu "All Things Must Pass" ei kanna kokonaisuutena hirvittävän hyvin. Levy on hienoista hetkistä huolimattaan liian pitkä. Postuumisti julkaistu "Brainwashed" oli miellyttävä yllätys, kannattaa tutustua.
 
Ringo on sympaattinen kaveri, mutta tämän sooloura ei anna kamalasti aihetta hurraamiseen. "Ringo" on kelvollinen pitkäsoitto ja muutamia hyviä yksittäisiä biisejä löytyy, mutta etenkään miehen uudempia levyjä ei oikein pysty kuuntelemaan selvin päin mielettömän kovasta vierailijakastista huolimatta.. Uutta levyä en olekaan kuullut.
 
Edit: Vielä tuli mieleen: mielenkiintoista kyllä, Beatlesin jäsenten soolot toimivat useimmiten paremmin kuin Rollarien vastaavat...

Itselleni Harrisonin soolotuotanto on läheisintä. En tiedä miksi. Lennonin teoksien tasoa ei toki voi kiistää.
 
Yoko Onon kanssa tehty yhteistyö "Milk & Honeylla" osoittaa kuitenkin, ettei mies ole erehtymätön.
Sama homma Double Fantasyn kanssa. Tosin Johnin kappaleet ovat näillä levyillä etupäässä hyviä, mutta Yokon piisit on mitä on.
 
Paul on levyttänyt tasokasta materiaalia
Parin vuoden takainen Driving Rain osoittautuu mainioksi, kun tarpeeksi monta kertaa kuuntelee.
 
George Harrisonin tuotanto ei ole koskaan avautunut minulle kaikessa komeudessaan. Esimerkiksi miehen uran kohokohdaksi usein mainittu "All Things Must Pass" ei kanna kokonaisuutena hirvittävän hyvin. Levy on hienoista hetkistä huolimattaan liian pitkä. Postuumisti julkaistu "Brainwashed" oli miellyttävä yllätys, kannattaa tutustua.
All Things Must Passilla on oikein hienoja juttuja, mutta kolmelle vinyylille mahtuu sitten kyllä myös heikompaa tavaraa. Brainwashed ei ehkä ole elämää suurempi, mutta kelpo levy kuitenkin. Cloud Nine on sangen hyvä LP myös, siitäkin huolimatta että on 80-luvun lopulta.
 
Ringo on sympaattinen kaveri, mutta tämän sooloura ei anna kamalasti aihetta hurraamiseen.
Se "Never Without You" on söpö biisi, mutta eipä sitten muuten taida kovin kummoista olla uusi(kaan) levy.

Kyllä Imagine on mullekkin ollut tärkeä biisi,
Ja McCartneylta vaikka Mull of kynture ja My brave face

Edit: Vielä tuli mieleen: mielenkiintoista kyllä, Beatlesin jäsenten soolot toimivat useimmiten paremmin kuin Rollarien vastaavat...
 
En kyllä edelleenkään tajua tätä, että aina kun puhutaan beatlesista, pitää nostaa esiin rollarit ja sama toisinpäin. Aivan erilaista musiikkia ja erilaisia ihmisiä. Sattui vaan olemaan samaan aikaan...goddammit.

Lennonin soolomateriaali on jotenkin kolahtanut minulle tavalla, jolla Beatles ei oikein koskaan kolahtanut. Ja kyseisen herran olen mieltänyt myös jokseenkin paremmaksi biisinikkariksi Bealtes-ajoilta.
 
Lennonin ja McCartneyn sävellystöiden erotteleminen on tietysti paikka paikoin aika vaikeaa, mutta itse taidan pitää enemmän jälkimmäisen nimiin laitetuista Beatles-ralleista. Ja eipä Georgekaan jää paljon jälkeen tasossa (joskin määrässä jää).
 
En kyllä edelleenkään tajua tätä, että aina kun puhutaan beatlesista, pitää nostaa esiin rollarit ja sama toisinpäin. Aivan erilaista musiikkia ja erilaisia ihmisiä. Sattui vaan olemaan samaan aikaan...goddammit.
 
Jep. Jatkuva vertailu selittyy varmaan osittain tuolla samaan aikaan aloittamisella ja sillä tosiseikalla, että molemmat olivat ehkä suosituimmat ja profiloituneimmat brittirock/popyhtyeet 1960-luvulla, joiden välille synnytettiin jo silloin enemmän tai vähemmän keinotekoista vastakkainasettelua.
 
Ja mitä tuohon musiikin vertailuun tulee, niin löytyyhän noita samankaltaisuuksiakin, vaikka yhtyeet hieman erilaisesta taustasta lähtivät uraansa luomaan: esimerkkeinä vaikkapa suunnilleen samaan aikaan ilmestyneet "Yesterday" ja "As Tears Go By" (jouset), "Sgt. Pepper" ja "Their Satanic Majesties Request" (psykedeeliset kokeilut), "Norwegian Wood" ja "Paint It Black" (sitarin käyttö)...
 
The Beatles on minulle hieman läheisempi yhtye, mutta yleisesti ottaen olen kyllä "molempi parempi"-linjan kannattaja. Otin tapauksen esille hetken mielijohteesta: on tavallaan mielenkiintoista, etteivät Stonesit ole pystyneet tekemään niin mielenkiintoisia sooloja kuin Beatlet (tosin vertailu ei ole siinä mielessä kamalan hedelmällistä, että Jaggerilla ja kumppaneilla ei ole oikein ollut aikaa/tarvetta moiseen sooloiluun, kivet kun ovat vierineet täyspainoisesti melkein tauotta tähän päivään saakka).

Lennonin tuotannosta voisi nostaa näiden jo aikasemmin esille tulleiden lisäksi Merry Xmas(war is over). Biisihän on merkitty Lennonin&Onon nimiin, mutta mielestäni on kuitenkin eräs kauneimmista joululauluista ikinä.
McCartneyn tuotannon helmiin vois mainita myös Tug of warin.

Lennonin tuotannosta voisi nostaa näiden jo aikasemmin esille tulleiden lisäksi Merry Xmas(war is over). Biisihän on merkitty Lennonin&Onon nimiin, mutta mielestäni on kuitenkin eräs kauneimmista joululauluista ikinä.
 
Lennonin "Merry Xmas (War Is Over)" on mielenkiintoinen tapaus. Laulu on kyllä merkitty ex-beatlen ja Yoko Onon nimiin, mutta sävelmä muistuttaa mm. the Holliesin ja Joan Baezin esittämää, traditionaaliseen sävelmään pohjautuvaa kappaletta "Stewball" vähintäänkin yhtä paljon kuin Harrisonin plagiaattisyytökset niskaansa saanut "My Sweet Lord" the Chiffonsien "He's So Finea".