Yleistä keskustelua musiikista ›

No nyt sekin päivä vihdoin koitta. Menin ja hommasin kertaheitolla helvetinmoiset vehkeet vanhojen rupujen tilalle. Nyt kun kerta elokuvat ja Äxbox-pelit saavat 5.1 äänistä uutta potkua niin kävi mielessä että mites näiden 5.1 miksattujen ÄÄNICD:iden kanssa ?
 
Käsittääkseni niitä ei hirveästi ole vielä olemassakaan. Onko 5.1 DVD:llä olevat äänilevyt sama asia kuin tämä SuperCD systeemi ? Valaiskaa tietämätöntä ja kertokaa samalla mitä 5.1 miksattuja CD/DVD äänilevyjä kannattaisi hankkia toki hyvän musiikin mutta ennenkaikkea "uuden teknologian" tehokkaan hyväksikäytön takia.

Varmistahan ensin, että soittimesi tukee DVD-A tai SACD formaattia. SACD levyistä pistä vaikkapa hankintaa Pink Floydin Dark Side Of The Moon, Dire Straits - Brothers In Arms - 20th Anniversary Ed. Itse laitoin nuo juuri tilaukseen, vaikkakin omistan nuo CD:t. Björkin Medullakin on kuulemma saatavilla.
 
Kovin olen innoissani, kun tuossa ennen kesää sain SACD-soittimen kiitos Sonyn, kun tarjosi tavallisenkin kansan hintaluokassa olevan soitinmallin.

Itseäni on kiinnostanut Megadethin Peace Sells... But Whos Buying 5.1 painos. Pitäis jostain saada se eka kuunteluun ja sitten päättää onko ostamisen arvoinen tuote.

En kyllä tajua mitä hienoa on kuunnella 5.1 levyjä. Livetaltioinneissa se on ihan hauskaa, kun yleisö mylvii selän takana jne. Mitä seuraavaksi? 10.2 Megahyperaudio-cd? Hi-fistit taas ottaa lainaa ja vie 5.1-vehkeet vaihtoon. No, leffoja on kyllä kiva katsoa surroundina.
 
Aika hauska oli taannoin kuunnella (vahingossa) stereona Megadethin uutta livedvd:tä 5.1asetuksin. "Hieman" korostui korviin yleisön huutamisen vahvistaminen tietyissä kohdin.

En kyllä tajua mitä hienoa on kuunnella 5.1 levyjä. Livetaltioinneissa se on ihan hauskaa, kun yleisö mylvii selän takana jne. Mitä seuraavaksi? 10.2 Megahyperaudio-cd? Hi-fistit taas ottaa lainaa ja vie 5.1-vehkeet vaihtoon. No, leffoja on kyllä kiva katsoa surroundina.
 
Itsellä vähän sama suhtautuminen. Mulle stereoäänentoisto on aivan riittävä. Mihin sitä surroundia tarvitsee paitsi livelevyissä?

Itsellä vähän sama suhtautuminen. Mulle stereoäänentoisto on aivan riittävä. Mihin sitä surroundia tarvitsee paitsi livelevyissä?
 
Ambienssia sieltä takaa. Eli voidaan vähän määritellä, että missä äänitystilan seinä menee ja realistisempi tilantuntu. Tai sitten miksataan biitti kuulijan ympärille, tms.

Jotkut levythän hyödyntävät todella noita monia kanavia, on tehty siihen alunperinkin ja siellä on tosi siistejä juttuja mukana.
 
Paras esimerkki minkä tähän hätään voin heittää lienee The Flaming Lips - Zaireeka.
 
Myös Pink Floydin Darkside Of The Moon tehtiin alunperin 4-kanavaiseks. Ne kellojen ja kassakoneiden ym kilinät kuulostaa kyl mageelta neljästä suuntaa :)

Itseasiassa olen tässä tätä juttua pyöritellyt ja alkaa nyt kiehtoa tälläiset 5.1 äänimaailmat:)

En kyllä tajua mitä hienoa on kuunnella 5.1 levyjä
 
Niinno, korva on tottunut 2-kanava musaan. Silloin kun stereo-äänentoisto tuli, niin sitäkin käsittääkseni epäiltiin oikein urakalla. Tyyliin "kyllä se vanha kunnon mono sentään on toista". Pidettiin kahta kanavaa aika pelleilynä.
 
Nyt on tosiaan näitä 5-kanavaisia audiolevyjä ruvennut tulemaan. Niissä taitaa vaan vielä laatu heitellä aika paljon. Ihan niinkuin ensimmäisissä stereo-levyissäkin. Rummut vain toisessa kanavassa ynnä muuta hauskaa. Parhaat monikanavaiset musalevyt ovat kyllä sitten kuulemma aika huikeita. Laitteiston pitää tietysti olla kondiksessa, ei kannata marketin vehkeillä vaivautua.

Paras esimerkki minkä tähän hätään voin heittää lienee The Flaming Lips - Zaireeka.
 
Tässähän tosin on jätetty paljolti kuulijoiden varaan se oma sijoittuminen äänimaailmaan... mutta hyvä esimerkki innovatiivisesta rakentelusta, kyllähän siinä riittää myös kuulijalle puuhaa sijoitella neljä stereoparia ympäri huonetta/huoneistoa :) Itsekin himottaisi joskus kokeilla, jos sais muitakin innostumaan ideasta. Yksin saattais olla hieman nihkeähköä, kuitenkin. Soittimiakaan ei olis tarpeeksi.
 
Varsinaisiin 5.1 -miksauksiin en ole lähtenyt tutustumaan. Aikoinaan kuuntelin jonkinlaisilla surrond-viritelmillä, mutta melko nopeasti palasin perus stereo-toistoon. Kyse lienee ennakkoluuloista, mutta 5.1:ttä ajatellessa tuntuu, että koko homma vedetään lekkeriksi liiallisilla äänen pyörittelyllä ja musiikista puuttuu perus 'potku'. Toki joissakin tyyleissä tuo on vain etu :)
 
Varmaankin löytyis onnistuneita ja tajuntaa poksauttelevia 5.1 -miksauksia, mutta sitten taas harmittaisi tarjonnan vähyys. Tuo tosin korjaantunee vähitellen sitä mukaa, mitä laitteiden hinnat laskevat.

Eikös niitä neljää levyä olisi tarkoitus kuunnella yhtä aikaa?
 
On. Itse tosin kuunnellut lähinnä vaan DTS'ks miksattua versiota joka sekin on mainio.

Eikös niitä neljää levyä olisi tarkoitus kuunnella yhtä aikaa?
 
Tä? Pitää siis olla neljä soitinta?

Tä? Pitää siis olla neljä soitinta?
 
http://www.flaminglips.com/content/ … id=9f0c38f2aaa47ef774894cf531ac2117
 
"...and if anyone offers you a single CD of Zaireeka mixed down from it's four parts, remember to laugh in their face."

Tutustumisen arvoinen levy on myös James Taylorin Hourglass, jos sen jostain SACD:nä onnistuu löytämään. Nerokasta miksausjälkeä.

Pitkällisen metsästämisen ja ihmettelyn jälkeen menin ja ostin sellaisen underground -bändin kuin Dimmu Borgirin viimeisimmän levyn 5.1 miksattuna. Levy ei itsessään ole mitään raivopaska (toinen vaihtoehto mitä löytyi vaikka mistä oli Nightwishiä, se meni jo hieman yli) ja levyllä on aika muikea soundimaailma orkestereineen, sampleineen ja muine efekteineen. Mikäs siinä, vaikutti paremmalta ensikosketukselta kun joku perus kitararokki -levy.
 
Joku kun sanoi että ei ymmärrä mitä älyä kuunella 5.1 levyä. Ei varmaan paljoa jos kyse on tosiaan perus ränttätänttäästä.
 
Fiiliksiä:
 
No, onhan tuo ihan hauska. Eipä sitä nyt oikeastaan ole tullut kun kaksi kertaa kuunneltua ja lähinnä ensimmäinen kerta meni puhtaasti sitä 5.1:n käyttöä tutkiessa. Kieltämättä todella nopeasti tottui tuohon versioon ja (levyllä molemmat, 5.1 ja stereo) stereona kun laitoin soimaan niin melko lattealta kyllä tuntui.
 
Muikeasti tuli kolahduksia, efektejä, orkesterijutskia sun muita takakajareista ja pakko sanoa että melko hyvin on tuo 5.1 onnistunut. Missään vaiheessa ei ainakaan häirinnyt ja ambienssiä tuli rutkasti mukaan. Bändisoittimet oli aivan täysin kuten stereoversiossa eli rummut keskellä, kitarat (edessä) sivuilla jne. Hyvä niin, mitään kikkailua noiden perusainesten kanssa en olisi sietänyt. Nyt homma pysyi jämäkkänä koko ajan.
 
Ei kait siinä, ihan "jees" ensikosketus 5.1:n mahdollisuuksiin. voisihan tuota luovemminkin käyttää mutta parempi näin kuin että lähdetään liikaa kikkailemaan ja tungetaan niitä rumpuja jonnekkin takavasemmalle :D Hetkittäin tuli silti jostain syystä pieni ikävä stereoversiota. Orkesterijutut ja muut plim plom -soittimet tuntui vähän vievän terää ja munaa kitarajynkyltä ja rumputykitykseltä. Johtunee varmasti vain siitä, että ollaan ihmispolot totuttu 2 kanavaiseen soundiin ja super-tiukkaan-törkeän-kompressoituun-tuubaan. Nyt kun tilaa olikin enemmän, se välillä ahdistikin:D
 
Livelevyissä tottakai tuo 5.1 tuntuisi olevan suht luonnollinen juttu yleisön ja muun takia/ansiosta.

Jos formaatin mahdollisuudet kiinnostaa kannattaa kuunnella levyjä jotka on lähtöruudusta saakka tehty 5.1:tä varten äänityssysteemeineen päivineen. Graham NAshin Songs for Survivors ja Diana Krallin The girl in the other room, vaikka.

Mitäs muuten edukkaimmat SACD formaattia tukevat soittimet kustantavat? Meinasin panostaa lähi tulevaisuudessa Audio elämyksien laatuun, ja senhän voisi toki tehdä 2000-luvun staililla.
 
Joo mulla on tuo Dark side of the moon. Ei paljoa halpisteatterilla irronnut. Kyllä vitutti. Ajattelin että, jäähäs 5.1 tuo löytyy.......