Kitarat: kitarakamat ›

Eli, Nuo 80- luvun alun jv squierit, tokai stratot sekä tube screamerit ym. ovat tällä hetkellä melko haluttua tavaraa. Mitkä soittimet olisivat tällä hetkellä semmoista kamaa jota ihmiset metsästelisivät 20 vuoden päästä?

Mitkä soittimet olisivat tällä hetkellä semmoista kamaa jota ihmiset metsästelisivät 20 vuoden päästä?
 
Sen jos tietäis ni ihmiset metsästäisivät niitä nyt eikä 20 vuoden päästä ;)

Eli, Nuo 80- luvun alun jv squierit, tokai stratot sekä tube screamerit ym. ovat tällä hetkellä melko haluttua tavaraa. Mitkä soittimet olisivat tällä hetkellä semmoista kamaa jota ihmiset metsästelisivät 20 vuoden päästä?
 
samat pelit :) Joku metsästää kuitenkin japsi-fenkkua, gibson lp:tä... ja niin edelleen.
 
Tietysti joku voi nostalgiamielessä metsästää jotain Variaxia tms. mutta kuten historia on jo todistanut. Vähiin ovat hävinneet muutkin aikansa "kultti"-elektroniikka. C64, Nintendo 8-bit jne. Eli koska tekniikka kehittyy vauhdilla, aika ajaa ohi todella nopeasti näistä moderneista Gibson LP Digitaaleista ja Line6 mallintavista.
 
Joku ehkä sijoitti 15 vuotta sitten 30000mk tietokoneeseen jonka arvo on tänään maksimissaan 3e (romuelektroniikan kierrätysmaksu). Ei vaan voi mitään... aika rapistuttaa hienoimmat maalit pinnasta, mutta talon peruspilarit pysyy vuodesta toiseen. Perinteinen putkivahvistin + piuha + Stratocaster on varmasti haluttua tavaraa tänään ja huomenna.
 
Meidän aikanamme ei oikein kauheasti ole tullut "loistokitaroita", ainakaan uusia malleja. Ehkä Schecter C-1 Classic ja jotkut 90-95 Ibanez Prestiget voisivat olla kovia sanoja jatkossa.
 
PS. en pysty kuvittelemaan että joku 20 vuoden päästä metsästäisi Line6 GuitarPorttia muuta kuin ehkä nostalgian takia :)
 
PPS. Esimerkkinä vielä... kuka metsästää tänäpäivänä vuoden '85 kitarasynaa? Ei kukaan! :)

Vähiin ovat hävinneet muutkin aikansa "kultti"-elektroniikka. C64, Nintendo 8-bit jne.
 
Ei mollata Nintaria! (Nimim. Keräilijä-metsästäjä.)

Ei mollata Nintaria! (Nimim. Keräilijä-metsästäjä.)
 
ei mollata ei, mutta vähiin ovat nekin käyneet. Hävinneet aika totaalisesti. Ennen sellainen oli melkein jokaisessa kodissa :)

Vähiin ovat hävinneet muutkin aikansa "kultti"-elektroniikka. C64, Nintendo 8-bit jne.
 
Noi SID-piirit on muuten nykyään aika kysyttyä tavaraa. Ainakin noilla SID-tuotteiden valmistajilla on niistä kokoajan pulaa. Tosin hinnat on kyl ihmeen alhaset piireillä "halutuks tavaraks". Ote HardSIDin sivuilta:
HardSID PCI without SID: 89 EUR
HardSID PCI with SID chip (6581 or 8580): 109 EUR
 
Noihin kantsii panostaa jos haluu rahansa pois 20 vuoden päästä ;)

Eli, Nuo 80- luvun alun jv squierit, tokai stratot sekä tube screamerit ym. ovat tällä hetkellä melko haluttua tavaraa. Mitkä soittimet olisivat tällä hetkellä semmoista kamaa jota ihmiset metsästelisivät 20 vuoden päästä?
 
Lonkalta heitettynä, japanilaiset Fenderit. Erityisesti CIJ-mallit, eli n. vuodesta -99 alkaen valmistetut. Varsinkin, mikäli Fenderforumilla joskus keväällä pyörineet huhut Fenderin japanintehtaiden sulkemisesta osoittautuvat joskus tosiksi.
 
Miksi? Kysymyksessä esitetyt esimerkit ovat kaikki olleet aikanaan kohtuuhintaisia, hyvin tehtyjä käyttösoittimia, joiden maine on pikkuhiljaa kasvanut musikanttien - ja keräilijöiden - keskuudessa. CIJ Fenderit ovat juuri tällaisia. Lisäksi Fender Japan valmistaa jatkuvasti special edition - tyyppisiä sarjoja Euroopan ja Ameriikan markkinoille. Vaikka Japanista saisikin kaikkia malleja koko ajan, niitä tuodaan muualle maailmaan vain rajallisen ajan kerrallaan.
 
Esimerkkinä vuoden 2003 custom-väriset Jazzmasterit ja Jaguarit. Vaikka Fender USA valmistaa molempia myös, japanilaisissa on omat värivaihtoehtonsa joita taas ei amerikkalaisista löydy. Käytettyjen markkinat sekä soittajille että keräilijöille ovat siis valmiina.
 
Uudemmista Japani-Fendereistä joista on jo tullut himottuja paras esimerkki lienee Bass VI. Alkuperäisiä valmistettiin 60-70-luvuilla ehkä n. 1000 - 2000 (hatusta vedettynä, en muista tarkemmin), joista ehkä puolet on vielä käyttökuntoisina, japanilaisia reissueita tehtiin todennäköisesti ainakin kymmenkertainen määrä 90-luvun puolivälissä. Koska alkuperäisiä on niin vähän, reissueista on jo tullut keräilykamaa ja hinnat alkavat karata käsistä. Parin tuhannen dollarin hintapyyntöjä alkaa näkyä jo noissakin.
 
Toinen arvaus: hyvin rakennetut mutta halvat korealaiset ym. kaukoitäsoittimet, jotkut Epiphonen omat (ei Gibsonilta apinoidut) mallit. Vaikkapa Wildkat, pienikoppainen puoliakustinen, bigsbytyyppisellä kammella koristeltu persoonallinen purkki. Monet Ibanezit, hevivehkeistä en tiedä mitään, mutta arvaan että Talman-mallisto sekä kiinalaiset, älyttömän halvat onttokoppaiset (Artcore-sarja).
 
Pedaaleista laadukkaat, mutta kohtuullisen edulliset semiputiikkipolkimet: Voodoo Labs, Barber, Roger Mayer. Toki myös Fulltonet ja muut hi-end -vehkeet. Way Huge ja Lovetone ovat esimerkkejä pikkupajoista joiden tuotannossa on ollut pitkiä katkoksia ja tuloksena käytettyjen hinnat ovat jo pilvissä. Digivehkeistä en tiedä mitään, veikkaan että tarpeeksi friikin tai yksinkertaisesti huonon kuuloiset multihärpättimet ja mallintajat saattavat saada tulevaisuuden lo-fi -friikit kuolaamaan kiihkosta: "Mä löysin alkuperäsen PODin jos ei o mitään päivityksii! Tsekkaa miten juustoinen Marsumallinnus täs on! Siistii 00-retroo!"
 
Edit: krjotusvihre.

Mun on pakko sanoa että Prs voisi olla parinkymmenen vuoden päästä aika haluttua tavaraa... Toivottavasti en saa vihoja niskaan :)

Nykyiset ja uudet Carvinin sähkökitarat ovat silloin arvossaan. 20 vuoden kuluttua ihmiset ovat lopulta helvetin kyllästyneitä siihen, että vuosikymmenestä toiseen tonnilla saa USA-Fenderiltä vain juuri ja juuri jonkinlaisen peruskepin johon on sitten tyytyminen. Haaveet runsaasta valinnanvarasta speksien suhteen ja mielikuvat upeista AAAA-loimuista ja linnusilmäkauloista elävät soittajilla yhtä aikaa heidän juoksevien elämiskulujensa kanssa. Carvin tarjoaa nykyään ja vielä 20 vuoden kuluttua todellisen vaihtoehdon Fenderin Custom-shopille. Ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi siitä, että saa kitaraansa heti kerralla kunnon puut eikä mitään liukuhihnakeppeihin epätoivoisesti haalittuja jätepuita. Saa siloiseksi viimeistellyn linnunsilmäkaulan ja loimut, kunnon raudan ja tyylikkään ulkonäön. Kestävää ja soivaa kitaraa vaikka loppuelämäksi.
 
Jotkut onnekkaat saattavat löytää silloin hyper-Bay:stä vielä 80-luvun todellisen helmen... vaaleanpunaisen hevi-Carvinin:
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=7346222018
 
Niistä maksetaa suuria summia ja kun sellainen saapuu Tulliin asti niin valtio ottaa siitä vielä 60% vintage-väline-veroa. Johonkin salaiseen muistioon on nimittäin vuonna 2015 kirjattu, että vintage on kirosana valtion taloudelle, koska ihmiset tulee saada tottumaan uuden tavaran kiihtyvään kuluttamiseen. Ei enää haikailua minkään typerän vanhan romun perään.

ESP/LTD taitaa olla tuolloin kuumaa kamaa.

Minä olen varmaankin parinkymmenen vuoden päästä rahoissani kun minulta löytyy sekä japsi fenderi sekä ibaez artcore =)

Minä olen varmaankin parinkymmenen vuoden päästä rahoissani kun minulta löytyy sekä japsi fenderi sekä ibaez artcore =)
 
niin,ne kannattaa myydä jos meinaa pistää rahoiks! =D

Jotkut onnekkaat saattavat löytää silloin hyper-Bay:stä vielä 80-luvun todellisen helmen... vaaleanpunaisen hevi-Carvinin:
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=7346222018
Toi olis makee Joel Hallikaisella!! Aatelkaa kun se vetäis tolla valkoinen puku päällä Kuurankukkia sinfoniaorkesterin kanssa!!

Mut ennustin jo tossa yhdessä threadissa että noissa 70-80-luvun F ja G kitaroissa alkaa hinnat hilautuun yhä ylöspäin..
Tosin, niinhän sitä sanotaan osakkeistakin että taksikuskien ostaessa niitä on kohta jo liian myöhäistä myydä... Arvailuja nää tietysti. Jos pari superhyper kitaristia löytää saman Graalinmaljan samanmoisesta kepistä niin kyä nousee.. Oli sit vaikka mi tai kä.

Taas tämmönen. Ja joudun edelleenkin vastaamaan, että Japanialaiset Ibanezit.

Taas tämmönen. Ja joudun edelleenkin vastaamaan, että Japanialaiset Ibanezit.
 
Heh.. Voihan sitä ruveta lainaileen omia kirjoituksia, niinku mäkin tein tossa yhdessä threadissa. Eikös se Julius Caesarkin jo tuota käyttänyt.. Joo.. deja vu..

Joo.. deja vu..
 
Yllättävää kyllä kovin prosentuaalinen nousu on joissain Ibaneeseissa.. aikuisten oikeesti. Eli viksusti tekivät, kun lähtivät panostamaan ns. "omiin malleihin" toisin kuin jotkut. Tosin eräät merkit on Suomessa hypetetty niin kovaan kiitoon, että hinnat on 35-45 prossaa kovemmat kuin muualla.. No, toki maksajia löytyy.

Yllättävää kyllä kovin prosentuaalinen nousu on joissain Ibaneeseissa.. Tosin eräät merkit on Suomessa hypetetty niin kovaan kiitoon, että hinnat on 35-45 prossaa kovemmat kuin muualla.. No, toki maksajia löytyy.
 
Ollaan siis edelläkävijöitä! Kyllä ne muutkin vielä huomaa.
Minäkin meinasin ostaa tuollaisen Artist-sarjan kitaran, halpa olis ollut. Myöhästyin, vietiin kuulemma käsistä.
Ovat sit ilmeisesti olleet jossain vaiheessa halpoja?? Eikös ne uusina olleet hyvinkin hintavia?

Mut ennustin jo tossa yhdessä threadissa että noissa 70-80-luvun F ja G kitaroissa alkaa hinnat hilautuun yhä ylöspäin..
 
Eikös ne ole jo?
 
Miun -76 F:n summittainen arvo on ainakin ostohintaan (käytettynä) verrattuna tuplaantunut.

Ovat sit ilmeisesti olleet jossain vaiheessa halpoja?? Eikös ne uusina olleet hyvinkin hintavia?
 
Varsinaisesti ne oli "halpoja" suhteessa tuossa 90-luvulla..SuperStrat ja heevi-keppiaikoihin saatto ilmetä jopa melko hyviäkin diilejä. Alkuperäisiä Suomi-kitaroita ei juurikaan tuolla mallisarjan yläpäässä ollu, koska hintakilpailussa olivat jopa hipu kalliimpia kuin Gibat. Eräs kaveri tuolla Iba-foorumilla oli laskenu dollarihintaa ja muuttanu nykypäivään noita kertoimia, LP Std oli jotain 2300 dollaria kun taas Artist 2622EQ Steve Miller-model oli likipitäen 2600... Siis vuonna 1978 uutena..
Suomen mallivalikoima tais keskittyä AR100-malleihin.. Huomioon on otettava lisäks, että kyseessä oli "vaan Ibanez" eli kas, kopiovalmistaja ja japsi...
Mutta toki vielä nykyäänkin sentään joskus löytyy kohtuuhinnalla jotain.