Rummut: rumpukamat ›

Nyt ainakin itellä menee ihan harrastus toimessa :D

Nyt ainakin itellä menee ihan harrastus toimessa :D
 
Sama täällä. En minä lukiota käy siksi, että osaisin rumpuja soittaa paremmin.

Taivas rajana. Niin pitkälle kuin pääsen niin menen. Opiskelen ensin ja kun töitä saan niin alan hiljalleen rakennella studiota. Jos studiolla, levyillä ja keikoilla saa elettyä niin sitten eletäänkin jo unelmaa. Ja jatketaan niin kauas kuin tie vie.

Nyt ainakin itellä menee ihan harrastus toimessa :D
 
Kuin myös. Joskus lukioaikaan hommassa oli vielä haastetta, kun kera loistavan pianistin jopa soitimme jotain Trio Töykeitä. Nyt on valahdettu tuohon perusboogie-osastoon ála ZZ Top..... nyt on pitänyt lisäksi ihan priorisoida; töissä menee köykäisesti 60h/viikko. Iltoihin pitäisi mahduttaa kaikenmoista talon ylläpitoa ja muuta, ja ainakin yhtenä ehtoona on yleensä niin poikki, ettei jaksa edes televisiota seurata. Ei siihen mahdu kunnolla kuin yksi harrastus, ja se on nyt tuo autonentisöintiprojekti. Soitetaan rumpuja sitten, jos joku rako vielä sattuu jäämään ja on porukka sopivasti koolla. Koffia ja roketirollia.

mahtavaahan se ois jos rummuilla ja ylipäätänsä musiikilla saisi itsensä elätettyä. Eli keikkailulla, levyillä ja rumputuntejakin olisi varmasti joskus vuosien päästä kiva antaa.

Luin itselleni aikanaan sen "kunniallisen ammatin". Rumpalin ammattia ei pidetty vielä varteenotettavana vaihtoehtona (vanhemmat eivät pitäneet). Ammattirumpalin on oltava valmis matkustelemaan ja ottamaan vastaan kaikki tarjotut työt. Menestyvään rockbändiin jäbät tulee yleensä kaveripohjalta, joten "hittibändinrumpalilinjaa" ei kouluissa ole.
 
Nyt ovat musiikkihommat kesäisin ykkösammattina ja koulun lukukausina kakkosena. Parikymmentä rumpuoppilasta tuli oppiin tänä syksynä ja sitten keikkoja tämän vuoden puolella on ollut jo yli viisikymmentä. Päivätyökin pitää siinä sivussa hoitaa. Ja harrastukset tottakai.

Nyt vähän ihmetyttää tämä "isona oikeita töitä". Mitäs ne muusikon hommat sitte on jossei oikeita töitä?
 
Itellä on tällä hetkellä sellanen että ei oikein kiinnosta mikään muu kun musiikki. Jos ajattelen että olisin joka päivä kaheksan tuntia siinä samassa toimistossa viisi päivää viikossa, aina jonnekkin hamaan vanhuuteen asti (sillä eläkeikähän on varmaan 129 sillon kun itellä olis se kohalla). Kesällä olin kaheksan viikkoa raksalla ja jos edes hiukan mietti että sitä tekisi 40 vuotta ni pyörty.
 
Ihmiset on kertakaikkisen tyhmiä jos tekee ikänsä sellasta mistä ei tykkää. En siis sano että joku täällä sellasta tekisi. Ja onhan se joskus pakkokin, mutta kai se on sitte pakkotyhmyyttä.
 
Elämä on perseestä.

Hyvä topic tosiaan.
Itse elän siinä toivossa että luuni ja niveleni kestävät vanhuusvuosille asti, jotta voin ylipäänsä soittaa rumpuja. Ammattihaaveet ovat kariutuneet jo pari vuotta sitten, eli rummuilla ja soittamisella tuskin itseäni tulen elättämään.
Ammatti pitäisi opiskella ja siinä työn ja muiden arkisten askareiden lomassa, mikäli aikaa jää, olisi hienoa, jos olisi pari erilaista poppoota, joiden kanssa soittaa ja tehdä muutamia keikkoja vuodessa. Tähän pyrin.

Tuolla asenteella se ei kauaa kestä ja silti saattaa tuntua aika pitkältä. Kyllä palkkatyö on sentään poikaa. Sillä voi maksaa tätä hauskaa harrastusta. Raksahommat ovat ammittimiehille. Niille oikeille miehille, jotka osaavat tehdä käsillään konkreettisia juttuja.
 
No ei se loppuminen niinkään heilauta (itseasiassa tästä mulla on paljon filosofisia ja teologisia mielipiteitä, mutta tämä nyt kuitenkin on rumpaleien foorumi..), mutta siellä toimistossa se aika tosiaan tulisi pitkäksi.
 
Ja sitä varten se niin perseestä onkin että joutuu ehkä pakosta tekemään niitä töitä mistä ei tykkää.
Mutta sehän tarkottaa vaan sitä että täytyy harjotella kovasti, että saa sitten tehdä sitä mistä tykkää.

Itellä on tällä hetkellä sellanen että ei oikein kiinnosta mikään muu kun musiikki.
 
No, herranen aika. Siitä sitten alat tehdä hommia sen eteen, että pääset alan oppilaitokseen ja sitä kautta musiikkiin liittyvään leipätyöhön. Joita nimittäin niitäkin on loppuviimeksi vähän hiton montaa erilaista.
 
Jos ajattelen että olisin joka päivä kaheksan tuntia siinä samassa toimistossa viisi päivää viikossa, aina jonnekkin hamaan vanhuuteen asti (sillä eläkeikähän on varmaan 129 sillon kun itellä olis se kohalla).
Ihmiset on kertakaikkisen tyhmiä jos tekee ikänsä sellasta mistä ei tykkää.
 
No, ei noissa toimistohommissa aina se miljöö ja työn ulkoasu niin kiintoisaa kyllä olekaan. Ehkä itse tekemisen sisältö sentään.
Tuota leipiintymistä ja työhön vittuuntumista on kyllä varmaan niin joka alalla. Kyllä itsekin joskus olisin ihan valmis vaihtamaan nämä toimitushommat vaikka juuri rakennuksille hanslakarin duuniinToisaalta esimerkiksi tänään taas kun oli hyvä päivä, niin jestas: miehän olin omasta mielestäni juuri paras mahdollinen ihminen omaan työhöni ja muihinkin verrattuna hyvä ja työ kivaa.
 
Elämä on perseestä.
 
Toisinaan. Mutta sen verran pitää olla edes uteliaisuutta, että katsoo kumminkin lopppuun asti, mitä sillä olisi tarjota.

Mutta sehän tarkottaa vaan sitä että täytyy harjotella kovasti, että saa sitten tehdä sitä mistä tykkää. Tuossa on sitä oikeaa asennetta, joten aseta päämäärä ja pyri saavuttamaan se.

Teistä tuli pojat yhtŽäkkiä terapeutteja. Estitte juuri minua kasvattamasta pitkää partaa ja tökkäämästä siihen risuja ja luita, sekä ulvomasta yöllä täysikuulle, vaikka onkin vaan 3/4 kuu.
 
No ette oikeasti estänyt, mutta terapeuttista se silti oli :)

Itse olen vasta nyt puoli vuotta ehtinyt tähän jaloon lajiin perehtymään ja innostus on vain kasvanut sitten aloittamisen. Haluan harrastaa tätä niin kauan, kun se omasta mielestä hauskalta tuntuu ja innostusta löytyy. Tavoitteena ja unelmanahan on, että oma bändi joskus jopa menestyisi ja itse mahdollisimman paljon edesauttaisi tuota tavoitetta.
 
Mieleeni juolahti myös tavoite, joka minulla alitajuisesti on ja toimii kunnianhimoni kanssa samassa kastissa; Haluan TODELLA näyttää muutamille epäilijöille, kuten vanhalle musiikinopettajalleni ja monille muille ylhäältäpäin katsojille.
 
(pahoittelut viestin sekavuudesta)

Mitä Tavoittelet?
 
Mielihyvää, kicksejä, hauskaa, fiiliksiä, hetkellistä pakoa arjesta.
 
editoin sanavalintoja

No ei tästä kyllä tulla leipää ikinä vetämään, mutta hauskaa varmasti senkin edestä. Leipäduuni on jo tuossa ja jotenkin oma pää vaatii pitämään harrastukset ja työn omissa lokeroissaan.
 
Kuten tuossa Miscage totesikin, niin sellaista arjesta irtautumista, lisäten siihen päälle vielä hieman kavereitten kanssa hengailua ja keikkareissuja. Ei siis sillä ettei tosissaan tekisi ja treenailisi!

Nyt vähän ihmetyttää tämä "isona oikeita töitä". Mitäs ne muusikon hommat sitte on jossei oikeita töitä?
 
Itellä on tällä hetkellä sellanen että ei oikein kiinnosta mikään muu kun musiikki. Jos ajattelen että olisin joka päivä kaheksan tuntia siinä samassa toimistossa viisi päivää viikossa, aina jonnekkin hamaan vanhuuteen asti (sillä eläkeikähän on varmaan 129 sillon kun itellä olis se kohalla). Kesällä olin kaheksan viikkoa raksalla ja jos edes hiukan mietti että sitä tekisi 40 vuotta ni pyörty.
 
Ihmiset on kertakaikkisen tyhmiä jos tekee ikänsä sellasta mistä ei tykkää. En siis sano että joku täällä sellasta tekisi. Ja onhan se joskus pakkokin, mutta kai se on sitte pakkotyhmyyttä.
 
Elämä on perseestä.
 
Helvetin Hyvin sanottu... Eikö se olisi vähän tarkoitus elää hyvä elämä, josta nauttii täysin siemauksin... mutta ikävä kyllä ei se aina käy niin. Mutta jos intohimoa ja motivaatiota löytyy, niin kyllä sillä pitäs jo pitkälle mennä...

Mikä olisi sen parempaa, kuin tehdä sitä, mistä nauttii ja saada siitä vielä rahaakin?

Aika monen mielestä vielä parempaa olisi, jos ei tarvitsisi tehdä mitään ja silti sitä rahaa tulisi.
 
Jotkut tuntuvat saavan menestystä ja rahaa tekemättä mitään. Asiaa tarkemmin ajateltuna sitä työtä on tehty jo pitkään. Lapsesta asti käytetty mielettömästi aikaa. Oli kyseessä urheilija tai taiteilija, niin työtä täytyy tehdä.