Pahimman mokan teki aikoinaan yks miksaaja yhdessä keikkapaikassa, silloiselle viritelmällemme (= laulajakitaristi, basisti ja minä). A) Soundchekissä kaikki oli hyvin, soittaminen helppoa. B) Kun eka biisi varsinaisella keikalla lähti käyntiin, olikin rumpumonitori muuttunu "rumpumonitoriksi" = siitä kuului mun oma rummutus. Olipa hauskaa. Tilanteen teki vielä hauskemmaks, ett laulumonitoreista ei kuulunu kuin laulu ja basisti kuuli vain bassonsa. Hip heijaa. Miksaaja ei tehny mitään, herraa ei lämmitelybändin ongelmat kiinnostanu, vaikka oli ne itte aiheuttanu. C) Keikan jälkeen keikkanauhaa kuunneltaessa, huomattiin ett kaikki oli menny oikein, ihme kyllä. Paitsi ett se törppö sohlaaja, oli saanu taiottua sinne jotenkin sellasen matalataajuisen huminan. Se oli siellä niin kovalla, ett nauhoitus oli pilalla. Mikä sen mukavampi päätös illalle. "!huuuuuuu! - ja seuraavaksi -"!huuuuuu!"- kappale nimeltään - !huuuuu!...". D) Pääesiintyjällä ei näitä ongelmia ollu, tietääkseni. Outoa. |
Osaa ne isotkin pojat. Yön Valo-albumi pyyhkiytyi kovalevyltä aivan nauhoitusten loppuvaiheessa. Ei muutakuin parissa päivässä koko paska uudestaan purkkiin ja kauppaan. Lienee muutenkin yksi heikoimmista Yö-levyistä. Ja jatkoa. Kaverin bändi oli hiljattain studiossa ja tietysti illalla nautittiin alkoholia enemmän tai vähemmän. Illan kuluessa kitaristi mursi kätensä ja jalkansa hypättyään katolta. Kiekko oli kitaristin osalta jo saatu purkkiin, mutta syksyn keikat uhkaavat nyt peruuntua. Raha ei tee onnelliseksi, mutta uusi soitin tekee. |