Studiotyöskentely ›

Tämä näyttää hyvältä raolta omalle lehmälleni: Onkos kellään kokemuksia Behkun MX8000A-tiskistä? Kokemuksianne kaivataan osoitteessa: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=16&t=101282&o=0&co=0
 
Sitten vielä vähän aiheesta: Mun mielestä Behku on aivan loistokamaa nimenomaan aloittelijoille jotka ei oikein tiedä mitä haluaa. Sitä on kiva ostaa semmoinen halpa kompura ja sit kun on sen parissa tehnyt töitä ja oppinut oikeasti tajuamaan mitä kompura tekee niin sitä oppii myös tietämään että mitä kompuralta haluaa ja että täyttääkö kys. Behku nämä vaatimukset vai ei.

Sitä on kiva ostaa semmoinen halpa kompura ja sit kun on sen parissa tehnyt töitä ja oppinut oikeasti tajuamaan mitä kompura tekee niin sitä oppii myös tietämään että mitä kompuralta haluaa ja että täyttääkö kys. Behku nämä vaatimukset vai ei.
 
No mun mielestä fiksumpi idea on ladata ilmainen äänieditori ja ilmainen kompuraplugari. Siinä mm. näet suoraan mitä ääniaallolle tapahtuu. Ja mikä parasta, ei mene yhtään rahaa.

Jee, lisää Behkujuttua. Behkun tuotteiden laatu ei sinänsä ole syy olla niitä ostamatta, sillä ne ovat aika lailla samalla viivalla muidenkin halpislaitteiden kanssa. Behringerin laadunvalvonta on parantunut mielestäni merkittävästi vuodesta 2003. Paremmaksi boikotoinnin syyksi katsoisin Behkun poikien hieman kyseenalaisen bisnesetiikan. Lähinnä tästä syystä B ei saa minulta enää lanttiakaan. Listataanpa pitempään omassa käytössäni olleita laitteita.
 
MX602A:
Toimi ihan ok kiippareiden apumikserinä kunhan piti gainit ~unityssä eikä koskenut EQ:hun. Palvelee tällä hetkellä reeniksellä, jossa pieni kohina ei haittaa. Ilmeisesti kohdalleni sattui hyvä yksilö, sillä purkki on toiminut jo useamman vuoden melko lailla moitteetta.
 
MDX2200:
Ihan käyttökelpoinen laite kevyeen kompressointiin ja limitointiin. Tämä oli minulla lähinnä estämässä dynaamisten äänilähteiden clippausta. Efektiluontoiseen kompressointiin tämä vehje ei soveltunut. Laite säilytti ylätaajuudet hyvin eikä värittänyt juuri saundia. Laite toimi moitteettomasti. Mittarointi tuntui kuitenkin välillä hieman epätarkalta. Myyty tänä keväänä.
 
RX1602:
Behkuksi tosi hiljainen. Hoiti hommansa. Balansoidut sisääntulot olivat ihan jees, mutta balansoimattomat lähdöt kummastuttivat. Tämäkin yksilö toimi moitteetta. Myyty tänä keväänä.
 
Tällä hetkellä Behringerin tuotevalikoimasta pistävät esiin seuraavat.
 
ADA8000:
En ole päässyt kokeilemaan, mutta laitetta arvostetaan ihan ammattifoorumeissakin, joten se ei voi olla aivan kelvoton. Etuset ovat kuulemma ~samaa tasoa, kuin alle tonnin audio-interfaceissa.
 
HA4700:
En ole ikinä ymmärtänyt hifi-kuulokevahvistimien päälle äänityskäytössä. Pääasia, että soittajien korvaan saa jotain tavaraa. Laite on halpa ja löytyy yllättävän tasokkaista studioista (MDX-kompuroiden ja ADA8000:n ohella).
 
MIC100/MIC200:
Behkun viiden kybän semiputkietunen/DI. Olen bongannut tämmöisen useammankin herran pianon päältä, joten ei voi olla aivan turha.
 
Palatakseni vielä tuohon raitakeskusteluun. Vaikka rumpujen äänitykseen tarvitsee usein ainakin sen 6-8 kanavaa, kannattaa mielestäni silti pyrkiä siihen, että käytössä on _myös_ kaksi niin hyvää kanavaa kuin suinkin mahdollista (overdubbeja varten). Demorummut voi nakuttaa sisään ADA8000:n läpi, mutta laululle soisi hieman laadukkaamman etusen ja mikin. Yleisestikin kannattaisi katsoa, että mikkilaatikosta löytyy muitakin kuin t-boneja ennen kuin alkaa ostelemaan parempia etusia.
 
EDIT: Lisättäköön vielä, että en näe mitään syytä ostaa isoa halpistiskiä äänityskäyttöön. Ellei ole varaa oikeasti hyvään ja musikaaliseen pöytään, kannattaa tavara viedä lootaan mahdollisimman muuttumattomana. Käytän itse Mackien pikkutiskiä kiippareiden miksaukseen. EQ on käyttökelvoton, mutta pöytä ei ainakaan merkittävästi huononna koneeseen vietävän signaalin tasoa. Pitäisinkin tuommoista pikku-Mackieta ehdottomana minimivaatimuksena äänityskäyttöön. Parempi vaihtoehto olisi tietenkin ajaa synat suoraan äänikortin sisääntuloihin, mutta budjetti ei kestä riittävän laadukkaan kortin ostoa.
 
Edellinen kirjoittaja oli oikeassa siinä mielessä, että kovin halpoja kompuroita/efektejä/jne. ei kannata ostaa, koska softalla päästään usein vähintään yhtä hyvään, ellei parempaan, lopputulokseen (varsinkin kun kaikilla on waretettuna joku Wavesin bundle). Poikkeukseksi katsoisin kelvollisen limitterin hankinnan äänitystapaturmien estämiseksi. Efekteillä voi myös leikkiä vapaammin, koska signaali tulee sisään kuivana. Reilun parin satkun Lexicon MPX500:ni on alennettu lähinnä lisäämään hieman ambienssia synasaundeihin (täytyy sanoa, että laitteen Plate, Ambience ja Chamber -ohjelmat ovat hintaluokassaan ihan jees kunhan niitä käyttää hillitysti). Impulssikaiut ovat mielestäni muuhun käyttöön huomattavasti parempia. Vielä parempaa laatua saisi investoimalla lähemmäs tonnin (TC M3000, Lexicon PCM91, Kurzweil Rumour) tai enemmän, mutta summa voi nousta aloittelijalle liian suureksi. Noniin, menipä taas off-topiciksi

Kyllä jokatapauksessa kaikilla merkkinoilla olevilla vehkeillä pystyy jotakin tekemään, jopa se VestaFirekin kaikuu ja kompressoi. Tavallaan.
 
Jeps, juuri näin. Kahdeksankymmentäluvulla oli aika ylvästä omistaa jokin neliraituri kasiraiturista puhumattakaan. Usein lainaksi haalittiin mikä hyvänsä saatavilla oleva pöytä ja kaikulaite, eikä kompresseroista ja kaukokaapeleista ollut juuri puhettakaan. Mikit olivat mitä sattui ja tallenteen tekijöiden tietotaito samaa luokkaa. Nyt kun kuuntelee vaikka omia tuotoksiaan tuolta ajalta, niin voi vain hämmästellä miten mainioita juttuja jo silloin saikaan aikaan, kun vaan hieman viitsi kokeilla ja uskalsi toteuttaa. Ping-pongia, virityksiä, ylimääräisiä ottoja ja tunteja sen hienon kasikanavaisen Peaveyn kenttämikserin takana jne.
 
Mitä tästä sitten oppi? Ainakin sen, että käytettävissä olevien vermeiden brändiä, statusta ja nk. "laatua" suurempi merkitys on näkemyksellä ja asenteella millä tallennetta tekee. Hienoilla hilavitkuttimilla ei tee mitään, jos ei niiden päälle mitään ymmärrä ja paskemmallakin laitteella pääsee kuuhun, kun vain malttaa kokeilla eri mahdollisuuksia. Tallentaminen on luovuutta ja sitä korkeampi on haaste onnistua, kun lähtökohdat eivät ole ylimitoitetut. Kyllä minulle edelleenkin kelpaa vaatimaton asetelma laitteiston suhteen, eikä se ole niin tärkeää onko käytössäni Behringer tai Samson, kunhan vain lopputulos on sitä mitä haluan. Viime kädessä kaikki on vain siitä hepusta kiinni, joka tiskin ääressä aikaansa viettää. Viiden euron kirpparilta ostetulla Landolallakin voi soittaa elävästi ja tyylillä ja oikeissa hyppysissä sekin voi kuulostaa Gibsonilta.

No mun mielestä fiksumpi idea on ladata ilmainen äänieditori ja ilmainen kompuraplugari. Siinä mm. näet suoraan mitä ääniaallolle tapahtuu. Ja mikä parasta, ei mene yhtään rahaa.
 
Mistähän semmoisen saa ladattua Behringer Eurorack Pro 1602 miksuttimeen? Vai oonko ostsnut paskan johon noita ei saakaan?

Mistähän semmoisen saa ladattua Behringer Eurorack Pro 1602 miksuttimeen? Vai oonko ostsnut paskan johon noita ei saakaan?
 
Tässä taidettiin tarkoittaa tietokonepohjaisia systeemeitä, joilla ei ole tuon mikserin kanssa juurikaan tekemistä.

< näkemyksellä ja asenteella millä tallennetta tekee.>
 
Uusimman Sound On Soundin pääkirjoitus;
http://www.soundonsound.com/sos/sep05/articles/leader.htm
 
"...then perhaps the most sensible way forward is to follow the paths of the original studio engineers by restricting the options you use to handle the basics and only exploring further when you have become completely familiar with what you already use. It's amazing what you learn when you're restricted to eight audio tracks, a couple of compressors and a reverb unit!"

Tässä taidettiin tarkoittaa tietokonepohjaisia systeemeitä, joilla ei ole tuon mikserin kanssa juurikaan tekemistä.
 
Voivoi. Ei se sitten mitenkään fiksumpi tapa ole. Kun sitä kerta ehdotettiin ihan tuosta vaan oikean laitteen korvaajaksi, niin kyllä sen sitten pitäisi pystyä se myös korvaamaan. Mutta ei onnistu, ei. M.O.T.

"...then perhaps the most sensible way forward is to follow the paths of the original studio engineers by restricting the options you use to handle the basics and only exploring further when you have become completely familiar with what you already use. It's amazing what you learn when you're restricted to eight audio tracks, a couple of compressors and a reverb unit!"
 
Kyl ne oli hienoja hetkiä kun äänitettiin rumpuja yhdellä AKG:n D880:lla. :D Kyl siinä joutu jo jonkun tovin miettimään mikin sijaintia ja equtusta. Sit kun saatiin toinen D880 niin sit oli jo juhlaa.

Jos haluat ammattilaistasoisen vehkeen, niin maksat siitä vastaavan hinnan. Jos haluat halvan, ostat sen mitä käytettävissä olevalla rahalla saa.
 
Mites kun haen rullamitan halpahallista niin sen hinta on 5 euroa. Kun haen täsmälleen samat kriteerit täyttävän rullamitan k-raudasta, niin se maksaa 15 euroa.

Enempää en enää jatka, mutta kun katsoo esim. kitara- ja rumpupalstoja, niin järjestään kaikki halvemmanpään laitteet todetaan paskoiksi. Tuskin kukaan kehuu Harley Benttonia tai muita vastaavia, pitää olla Gipsonia, Yamahaa, Fenderiä jne..
 
Näistä halvoista soittimista, testailin kerran Cox:in lepa kopioita. Sillä oli hyvä soittaa, piti vireensä kautta kaulan eikä kaulassa ollut kuolleita kohtia eikä elektroniikassa kuulunut mitään häiriöääniä. Entäpä aikoinaan, oliko Riffi lehdessä D. Lindholmin sokkotestissä strato kopiokitarat. Kärkisijoille nousi Peaveyn Raptor, sellainen reilun sadan euron kitara. Silvennoinen käytteli aikoinaan Fernandesin halpis kitaraa slide kitarana.

Mites kun haen rullamitan halpahallista niin sen hinta on 5 euroa. Kun haen täsmälleen samat kriteerit täyttävän rullamitan k-raudasta, niin se maksaa 15 euroa.
 
Ja halpahallin mitta kestää viikon, K-raudan mitta kuukauden ja Kolme kertaa enemmän maksava ammatti mitta toimii vuosia ja numerotkin näkee lukea.
 
Eli jos tarve on satunnaista eikä ammattimaista, niin halvallakin saa homman tehtyä.

Ja halpahallin mitta kestää viikon, K-raudan mitta kuukauden ja Kolme kertaa enemmän maksava ammatti mitta toimii vuosia ja numerotkin näkee lukea..
 
Ja hauskaa täsä on se että väitteessäsi ei ole mitään perää. Nimimerkillä : ammatissa jo helevetin kauan todennettu asia.

Ei ole lainkaan mahdottomuus, että halpa kitara, rullamitta tai mikä tahansa voisi olla hyvä. Ongelmana on lähinnä se, että halvoissa tuotteissa yksilöiden välillä on paljon vaihtelua. Jos satut saamaan käteen suorakaulaisen ja kauniisti soivan halpisskeban, niin hyvä. Tuhannella muulla kitaran omistajalla ei välttämättä käynyt yhtä hyvä tuuri. Valmistaja epäilemättä nappasi pinkasta summassa kitaran ja lähetti lehden testeihin. Allekirjoittanut kyllä epäilee, että kohtuu isosta erästä valikoitiin parhaat päältä ja laitettiin menemään.
 
Tuo mittanauha ei ollut sinänsä maailman paras esimerkki. Onko kukaan ikinä ostanut halpaa ruuvinväännintä tai avainsarjaa? Kauanko kesti? Sama pätee moniin muihinkin työkaluihin. Ne ihan halvimmat on tehty jostain ihme hötymetallista ja ovat mutkalla jo ensimmäisen session jälkeen. En väitä etteikö hyviä ja halpoja ruuvinvääntimiä olisi, mutta ainakaan minun kohdalleni ei ole vielä sattunut tätä hyvää yksilöä :). Ensi kerralla ostan Dewaltin tai paremman.
 
Laittamalla enemmän rahaa peliin myös keskimääräinen laatu paranee. Valitettavasti laadun paraneminen ei ole suoraan verrannollinen käytettyyn rahamäärään. Jos laatu kasvaa lineaarisesti, niin rahamäärän kasvun voisi nähdä exponentiaalisena ("numerot" on revitty p*rseestä, ei valitusmahdollisuutta, sori) :). Ellei ole kova stara ja pääse suoraan tehtaalle valitsemaan parhaita päältä (ja nyt puhutaan vielä huomattavasti Behkuja kalliimmista laitteista, niissä on eroja), on sijoitus hieman parempaan laitteeseen jonkinlainen takuu siitä, että ei saa näin perinteisesti sanottuna p*skaa käteen.
 
Kysymys on nähdäkseni lähinnä siitä, että kuinka pitkään kukainenkin kehtaa sijoittaa rahaa (exponentiaalisesti verrattuna laatuun) ennen kuin kipuraja tulee vastaan. Kaikki haluavat parasta mahdollista, mutta eivät pysty tai halua maksaa siitä. Sitten etsitään sitä bang for the buck -laitetta ja uskotellaan itselle, että se Behringer tai Alto on oikeasti about yhtä hyvä kuin se 10x kalliimpi laite, koska valmistajan speksit (10-1000000Hz (+- inf)) sanovat niin. Näin oli ainakin omalla kohdallani. Toinen huvittava ääripää, johin myös itse olen syyllistynyt, on ostaa tuhansien eurojen arvosta soittimia, ajaa ne koneelle B:n mikserin ja C:n äänikortin läpi, ihmetellä miksi kaikki kuulostaa kuralta ja ostaa lopuksi lisää ja hienompia soittimia, koska nykyiset ovat ihan p*skoja.
 
Kun ostaa muutaman halpislaitteen ja tekee päivityksissä rutkasti persnettoa (ellei laite hajoa ennen sitä) alkaa kipuraja seuraavaa laitehankintaa tehtäessä jo olla huomattavasti korkeammalla. Tähän ei lasketa vielä mukaan edes henkilökohtaisen vaatimustason nousua. Hyvä homma sinänsä - käyttäjä tulee hieman viisaammaksi ja aloittelevat muusikot saavat vastaisuudessa laitteita entistäkin halvemmalla. Odotan innolla B:n ryntäystä esim. synamarkkinoille. Ei taida tapahtua ihan heti, sillä kilpailijan sampleja ja ohjelmakoodia on hieman vaikea nyysiä (ja selvitä siitä).

Ei ole lainkaan mahdottomuus, että halpa kitara, rullamitta tai mikä tahansa voisi olla hyvä. Ongelmana on lähinnä se, että halvoissa tuotteissa yksilöiden välillä on paljon vaihtelua. Jos satut saamaan käteen suorakaulaisen ja kauniisti soivan halpisskeban, niin hyvä. Tuhannella muulla kitaran omistajalla ei välttämättä käynyt yhtä hyvä tuuri. Valmistaja epäilemättä nappasi pinkasta summassa kitaran ja lähetti lehden testeihin. Allekirjoittanut kyllä epäilee, että kohtuu isosta erästä valikoitiin parhaat päältä ja laitettiin menemään.
 
Tuo mittanauha ei ollut sinänsä maailman paras esimerkki. Onko kukaan ikinä ostanut halpaa ruuvinväännintä tai avainsarjaa? Kauanko kesti? Sama pätee moniin muihinkin työkaluihin. Ne ihan halvimmat on tehty jostain ihme hötymetallista ja ovat mutkalla jo ensimmäisen session jälkeen. En väitä etteikö hyviä ja halpoja ruuvinvääntimiä olisi, mutta ainakaan minun kohdalleni ei ole vielä sattunut tätä hyvää yksilöä :). Ensi kerralla ostan Dewaltin tai paremman.
 
Laittamalla enemmän rahaa peliin myös keskimääräinen laatu paranee. Valitettavasti laadun paraneminen ei ole suoraan verrannollinen käytettyyn rahamäärään. Jos laatu kasvaa lineaarisesti, niin rahamäärän kasvun voisi nähdä exponentiaalisena ("numerot" on revitty p*rseestä, ei valitusmahdollisuutta, sori) :). Ellei ole kova stara ja pääse suoraan tehtaalle valitsemaan parhaita päältä (ja nyt puhutaan vielä huomattavasti Behkuja kalliimmista laitteista, niissä on eroja), on sijoitus hieman parempaan laitteeseen jonkinlainen takuu siitä, että ei saa näin perinteisesti sanottuna p*skaa käteen.
 
Kysymys on nähdäkseni lähinnä siitä, että kuinka pitkään kukainenkin kehtaa sijoittaa rahaa (exponentiaalisesti verrattuna laatuun) ennen kuin kipuraja tulee vastaan. Kaikki haluavat parasta mahdollista, mutta eivät pysty tai halua maksaa siitä. Sitten etsitään sitä bang for the buck -laitetta ja uskotellaan itselle, että se Behringer tai Alto on oikeasti about yhtä hyvä kuin se 10x kalliimpi laite, koska valmistajan speksit (10-1000000Hz (+- inf)) sanovat niin. Näin oli ainakin omalla kohdallani. Toinen huvittava ääripää, johin myös itse olen syyllistynyt, on ostaa tuhansien eurojen arvosta soittimia, ajaa ne koneelle B:n mikserin ja C:n äänikortin läpi, ihmetellä miksi kaikki kuulostaa kuralta ja ostaa lopuksi lisää ja hienompia soittimia, koska nykyiset ovat ihan p*skoja.
 
Kun ostaa muutaman halpislaitteen ja tekee päivityksissä rutkasti persnettoa (ellei laite hajoa ennen sitä) alkaa kipuraja seuraavaa laitehankintaa tehtäessä jo olla huomattavasti korkeammalla. Tähän ei lasketa vielä mukaan edes henkilökohtaisen vaatimustason nousua. Hyvä homma sinänsä - käyttäjä tulee hieman viisaammaksi ja aloittelevat muusikot saavat vastaisuudessa laitteita entistäkin halvemmalla. Odotan innolla B:n ryntäystä esim. synamarkkinoille. Ei taida tapahtua ihan heti, sillä kilpailijan sampleja ja ohjelmakoodia on hieman vaikea nyysiä (ja selvitä siitä).
 
Behringer syna mielenkiintoinen ajatus eikun odottamaan 303,909,808
kopioita :) joiden hinta on 150e kappale. Ja analoogisia paitsi 909
kopion haitsut esimerkiksi.

Jee, lisää Behkujuttua. Behkun tuotteiden laatu ei sinänsä ole syy olla niitä ostamatta...
 
ADA8000:
En ole päässyt kokeilemaan, mutta laitetta arvostetaan ihan ammattifoorumeissakin
 
Hmm. Ensimmäinen "oikea" kenttä-äänitys mun ADA8000:lla poltti sen alle tunnissa (savu nousi) -> ensimmäinen ja viimeinen Behringer joka meikäläisen tilipussista lähti.
 
Soundissa ei oo vikaa, mutta arvatkaa vituttiko?
 
Mohlan vastaava on toiminut jo reilun vuoden nikottelematta, ja sillä äänitykset hoidettiin loppuunkin..
 
...

Hmm. Ensimmäinen "oikea" kenttä-äänitys mun ADA8000:lla poltti sen alle tunnissa (savu nousi) -> ensimmäinen ja viimeinen Behringer joka meikäläisen tilipussista lähti.
...
 
"....sillä ne ovat aika lailla samalla viivalla muidenkin halpislaitteiden kanssa."
 
Kuten aiemmin tuli sanottua, niin halpisvehkeissä on aika mukavasti niitä maanantaikappaleita :). Eipä sillä, että olisin itsekään enää Behkuja ostamassa.

Hmm. Ensimmäinen "oikea" kenttä-äänitys mun ADA8000:lla poltti sen alle tunnissa (savu nousi) -> ensimmäinen ja viimeinen Behringer joka meikäläisen tilipussista lähti.
 
Soundissa ei oo vikaa, mutta arvatkaa vituttiko?
 
Mohlan vastaava on toiminut jo reilun vuoden nikottelematta, ja sillä äänitykset hoidettiin loppuunkin..
 
...
 
Millä tavoin poltti ? vai ihanko kirjaimellisesti. ja kysymykseesi
niin kovaa (vaikka ilmaisusi onkin väärä) että sanotuksi ei saa.
PS. mikä ihmeen Mohla?
 
Ja katselin ekaa behringeriä minkä eläessäni luonnossa (kuuloke
vahvistin eikä ole mun laite) näin jännä juttu kuvassa kivan näköinen
luonssa aika rimpulan oloinen ja jopa eräs luonnossa näkemäni ALTOn
mikseri tuntui jo paljon paremmalta. Tiedän kyllä että ulkonäkö ei
sano mitään.

puurot ja vellit...
 
Jos joku tavallinen tallaaja sanoo menevänsä torin grillille syömään lihapiirakan nakeilla, niin heti paikalle hyökkää sata huippukokkia suosittelemaan häränpihviä joutsenen sydämellä.