Etno, proge, latin ›

Oikeastaan kun ajattelee niin melkein kaikilta progeajan suuruuksilta löytyy teemalevy; Jethro Tullin Thick as a brick,
Wigwamin Being, ELP:n Pictures at an exhibition.. Ehkä myös Yesin Tales from Topographic oceania voi pitää tällaisena. Onko esim. tähän asti itselleni vähemmälle huomiolle jääneellä Genesiksellä teemalevyä? Entä vähemmän progressiiviset yhtyeet, minua ainakin Beatlesin Sgt. Pepper säväytti oikein kunnolla.
Vinkkejä ja mielipiteitä teemalevyistä?

hmm.. thick as a brick on tavallaan väkisinkin teemalevy kun sisältää vain yhden biisin mutta parempi esimerkki voisi jt:ltä olla aqualung.
 
muita:
sb: snow
dt: mp. part 2
pink floyd: the wall
the who: tommy
 
nyt ei oikein muuta tule mieleen..
 
en oo ihan satavarma mutta genesiksen the lamb lies down on broadway taitaa olla teemalevy. viisaammat vastatkoon.

Jep, ja dark side of the moon on tietysti myöskin..

Suljettu

Teemalevyt ovat parhaita! Minusta ainakin on todella hienoa, kun levyn kappaleista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus eikä mikään sillisalaatti. Siinä tuntee todella saavansa rahalleen vastinetta. Tai no, makuasiahan tämä tietysti on. Teemalevyn ja "tavallisen" eroa voisi ehkä verrata romaaniin ja novellikokoelmaan. Minä pidän kirjallisuudessa pidemmistä tarinoista, joten lienee luonnollista, että myös teemalevyt kolahtavat kovaa.
 
Mainittujen lisäksi voin suositella ainakin näitä:
 
IQ - Subterranea
Marillion - Misplaced Childhood
Marillion - Brave
Echolyn - Mei
Arena - Contagion (varauksella keskinkertaisen rumpalin takia)
 
Myös Rushin levyjä Roll the Bones ja Counterparts voidaan tietyssä mielessä pitää teemalevyinä, koska monet kappaleista käsittelevät samaa aihetta.
 
Argh. On niin paljon hyviä kuulemattomia teemalevyjä ja niin vähän aikaa ja rahaa, että hulluksihan tässä tulee...

Pain of Salvationin levyt kannattaa tarkistaa. Vähän metallimpaa progea. Ja miksei vaikka The Mars Voltan De-Loused in Comatorium.

Genesiksen Lamb on tosiaan ainakin minulle teemalevyjen teemalevy. Huikea kokonaisuus jossa on tasoja vaikka kuinka.

Eikös teemalevy ole sama kun konseptialbumi? Täytyy aina muistaa käyttää sivistyneempiä sanoja että erotuttaisiin massasta!
 
Camel - (Music Inspired by) Snow Goose
Gentle Giant - Three Friends
 
Vänskä juttu tuo kun muut ajan progepändit vääntää kokonaisuuksia jumalasta ja kirkosta, itämaisesta filosofiasta, kuolemasta ja hulluudesta niin GG vääntää teeman aivan arkisesta asiasta.

Olisko ainoa joka on jopa suomeksi käännetty?
Kinks - Soap Opera, Moog Konttinen - Saippuaooppera. Kyllä Mauri-setä osaa!

Aqualung ei oikein teemalevystä käy. Tai ehkä jollain tasolla, jos erotellaan englannin mallin mukaan "teema-" (levy sisältää samankaltaisia aiheita) ja "konsepti"albumeihin (levy kertoo tarinan).
Thick as a Brick taas on yhtä ja samaa tarinaa, samoin kuin A Passion Play.
 
Lamb... on mielestäni vähän turhan tuhti paketti siihen nähden, miten paljon sillä on oikeastaan musiikillista sanottavaa. Ehkä hievenen yliarvostettukin jopa.
 
Banco del Mutuo Soccorson Darwin! on teemalevy evoluutiosta. Kovaa kamaa, tällaisten levyjen aatelia. Samoin kuin Il Balletto di Bronzon 'Ys' (tää on välillä aika hektistä kamaa, joten varauksella). Le Ormen Felona e Sorona kertoo kahdesta planeetasta, jotka ovat ikään kuin Ying ja Yang, kaunis levy.
 
Eloy:ltäkin noita pari on; Colours, Dawn ja Ocean ainakin. Kokonaisia kuulohavaintoja ei kuitenkaan ole, semmosta hardrockahtavaa menoa.
 
Casino:n Casinoon on viha-rakkaussuhde, on siis Clive Nolanin ja Geoff Mannin yhteisprojekti taustamusanaan monia kasariprogen ykkösäijiä. Musiikki on välillä aika sietämättömän jäykkää ja... kasaria (levy julkaistu 1992), mutta välillä kelpo albumi. Sanoituksissa on kuulema aika syviäkin tasoja, en oo perehtynyt.
 
EDIT: Sitten on näitä viiden pennin progeoopperalevyjä tyyliin Oliver Wakemanin ja Clive Nolanin yhteisprojektit sekä mitä Nostradamuksia sitä nyt onkaan julkaistu. Jos levykaupoissa olisi kylmäkaappi juustolle ja rasvalle, ne platat luultavasti sujahtaisivat sinne.
 
EDIT2: Ja Magman kaikki levythän kuuluu saman konseptin sisälle ja täydentää sitä yhtä ja samaa saagaa.

Se:n "...ja me tehtiin rakkautta".

Lisäisin vielä Pink Floydin Animalsin. Muutenkin Pink Floydin levyistä tuli aika teemakokonaisuuksia kun Waters otti sanoitukset itselleen.

Se Lamb lies down on broadway... sikäli kun englantia osaat, niin käys tuosta katsomassa:
http://www.progarchives.com/Review.asp?id=9981

Jaa se Rael kastroidaanki. Jännää!

Jaa se Rael kastroidaanki. Jännää!
 
On siinä kova kohtalo äijällä. Jättimäinen korppi varastaa Raelin sukukalleudet ja tipauttaa ne jokeen!

Rick Wakeman teki 1970-luvulla useampiakin progressiivisia teemalevyjä, joiden aiheet käsittelivät mm. Henrik VIII:n kuutta vaimoa ja kuningas Arthuria. En ole kuunnellut kumpaakaan, mutta mielipiteet näyttävät vaihtelevan aika isolla vaihteluvälillä...
 
Bo Hansson teki ihan kelvollisen "Sagan om Ringenin" vuonna 1972. Arvaatte varmaan, mistä se kertoo.
 
Pretty Things: S.F.Sorrow
 
Joissakin lähteissä "S.F. Sorrow" mainitaan rockin historian ensimmäiseksi teemalevyksi, mutta erinäisistä syistä se jäi vähän myöhemmin julkaistun The Whon "Tommyn" jalkoihin. Olen varmaan kohta kymmenen vuotta ajatellut hankkia sen itselleni, mutta en ole saanut aikaiseksi.
 
Entä vähemmän progressiiviset yhtyeet, minua ainakin Beatlesin Sgt. Pepper säväytti oikein kunnolla.
 
The Beatlesin "Sgt. Pepper" on kieltämättä sävähdyttävä kokemus, mutta voiko sitä oikeastaan pitää teemalevynä? Avausraita ja "Billy Shearsin" laulama "With a Little Help From My Friends" kyllä nivoutuvat toisiinsa niin lyriikoidensa kuin sävellystensä puolesta, mutta siihenpä se sitten tahtoo jäädä. Mitään muuta yhteistä teemaa siinä ei ole, eikä ajatusta Beatlesin alter ego-yhtyeestä, Kersantti Pippurin bändistä, kehitellä sen kummemmin (mitä nyt lopussa kiitetään showsta).
 
Jostakin olisi jäänyt mieleen, että Paul McCartney olisi myös kommentoinut levyn olevan vain "nippu lauluja".

Jostakin olisi jäänyt mieleen, että Paul McCartney olisi myös kommentoinut levyn olevan vain "nippu lauluja".
 
Vai Lennon? En muista, en ole aikoihin opiskellut...

The Alan Parsons Projectillakin on hyviä teemalevyjä, mm. Eve (teemana naissukupuoli) ja The Turn of a Friendly Card (uhkapelit). Lisäksi yksi suosikkiteemalevyistäni on jo hevin puolelle menevä Iron Maidenin Seventh Son of a Seventh Son.
 
Täytyy todeta, että muutenkin lähes kaikki suosikkialbumeistani ovat jonkin sortin teemalevyjä. Kai niissä sitten toteutuu se "enemmän kuin osiensa summa" -ilmiö?
 
EDIT: Heavy kun tuli nostettua esille, niin mainitaan vielä Dion Magica, joka on varsin puhdas teemalevy. Se nimittäin pohjautuu Dion itse sepittämään fantasiatarinaan, joka vielä levyn lopuksi kerrotaan lähes parikymmenminuuttisella raidalla. Perusteellista työtä :)

Onko esim. tähän asti itselleni vähemmälle huomiolle jääneellä Genesiksellä teemalevyä?
 
Ainakin jo edellä mainittu Lamb lies down on Broadway sekä Duke.