Kitarat: soittaminen ›

Tulinpa piruuttani vilkaisseeksi myös sanakirjaan. Sen mukaan "kitaristi" on "kitaran soittaja". Tuo puolestaan on hyvin laaja käsite, ja olen sanakirjan kanssa samoilla linjoilla. Eli kitaristi on sellainen joka soittaa kitaraa, tasosta viis - tai siitä oliko soittaja ammattilainen vai ei.
 
Sivistyssanakirja (Gummerus) sanakirjan mukaan:
kitaristi = kitaransoittaja (Huom! yhteen kirjoitettuna)
viulisti = viulunsoittaja
pianisti = pianonsoittaja
 
Että se siitä sanakirjan tulkinnan tulkinnasta. Tämä sanakirja puolestaan ei anna mitään selitystä joten sen kanssa ei voi olla "samoilla linjoilla". Siban (Sibelius-Akatemia) sivuilta ei puolestaan löydy yhtään hakua sanoilla kitaransoittaja tai pianonsoittaja, mutta kitaristeja, pianisteja ym *isteja sitten kylläkin. Sen verran täytyy kyllä antaa periksi että sanan merkityssisältö on saattanut muuttua muutaman viimeisen kymmenen vuoden sisällä.

Okei... okei... okei... Ei voi enää olla hiljaa. Tässä viitataan minun puheisiini.
 
Kitaristin määritelmä ei todellakaan ole mielestäni se että osaa plokata soinnut kuulemastaan. Ei todellakaan, todellakaan, todellakaan! En KOSKAAN väittänyt sitä siksi tekijäksi joka määrittelee kitaristin.
 
Minä todellakin sanoin että se on mielestäni eräs aika helkutin tärkeä osa-alue kitaransoittoa, etenkin tällä rytmimusiikin puolella (käytän termejä "klassinen" ja "rytmimusiikki" kun tuntuvat olevan valloillaan paikallisessa musiikkiopistossa).
 
Klassisella puolella rutataan yleensä nuotista, enkä tiedä osaavatko nämä klassiset tyypit sitten sitä korvakuulolta soittoa missään muodossa. Sanotaan että klassisella puolella tässä ei olla vahvoilla. Mutta rytmimusiikin puolella jossa yleensä ei nuoteista soiteta se perustuu sitten korvakuulolta soittamiseen.
 
Sikäli kun tiedän Bentley ei ole klassinen muusikko, vaan soittaa korvakuulolta - joskaan tämä ei ole nyt oleellisinta tällä langalla.
 
Jos lähdetään hakemaan kitaristin määritelmää, joudutaan juuri niin hunningolle ja epämääräisiin käsitteisiin kuin tässä langassa nyt on jouduttu. Ensinnäkin tässä voidaan puhua eri kielten semantiikasta:
 
Meillä puhutaan "Jääkiekkopelaajasta". Venäjäksi ja muutamalla muulla kielellä käytetään sanaa "hockeyist". Ja tämä ei todellakaan tarkoita välttämättä ammattilaista.
 
Tulinpa piruuttani vilkaisseeksi myös sanakirjaan. Sen mukaan "kitaristi" on "kitaran soittaja". Tuo puolestaan on hyvin laaja käsite, ja olen sanakirjan kanssa samoilla linjoilla. Eli kitaristi on sellainen joka soittaa kitaraa, tasosta viis - tai siitä oliko soittaja ammattilainen vai ei.
 
Bentley soittaa kitaraa joten hän on kitaristi.
Kirk Hammett soittaa kitaraa joten hän on kitaristi. Kolmen soinnun jannu soittaa kitaraa joten hän on kitaristi.
 
Tämä lanka on yleensäkin eksynyt semanttiseksi keskusteluksi, käsittääkseni Bentley ei avauksellaan hakenut sitä. Vaan sitä, pitääkö/onko oleellista osata plokata. Samoin sävelkorvan avaaja itse sotki keskusteluun.
Henkilökohtainen näkemykseni on, että sävelkorvan omaaminen antaa realistisemmat mahdollisuudet kehittyä musiikin saralla ylipäätään.
eeh..komppaan siis Jeziä.
 
Kitaristin taso ja se että haluaako kutsua itseään kitaristiksi on sitten oma juttunsa.
True.
 
Se että mikä on hyvä kitaristi... en lähde edes yrittämään sellaista määritelmää. Se aloittaa vaan uuden tappelun (kuten varmaan tämä vastauksenikin).
 
Nii-in..lahjakkuuden määrittely on sama kuin riideltäisiin taiteesta yleensä..myöskin lähestymistapa vaikuttaa näkemykseen..
Komppaan Jeziä.
 
sointujen kuuleminen tai edes sävelten kuuleminen yms... _eivät liity yksin_ kitaransoittoon _vaan kaikkeen_ muuhunkin _musiikin harrastamiseen_ tai tekemiseen. Ovat perustavanlaatuisia osia koko hommaa - eivätkä todellakaan vain kitaristeilla.
 
Oman käsitykseni mukaan aloittaja, Bentley epäili juuri tätä.
Puolestani -jälleen.
Komppaan Jeziä.
 
Niistä kvinteistä (varmaan täällä tutummin vitosista)... OK. Siitä on kai hyvä lähteä. Juttu on vaan siinä että hevissä ei kovin paljon muita sointuja esiinny... mutta lähtökohtana sävelten ja sointujen kuunteluun se voi olla hyvä, koska kvinteissä on kolmisoinnun nuoteista kaksi kolmasosaa, eka ja viides... kolmas siinä välissä päättää onko se duuri vai molli...
 
Thanks, pal, säästit aikaani, aioin selostaa saman Bentleylle, joka viittasi viitosten löytämiseen.
 
No niin, tuossa edellisessä kappaleessa ei suurimmalle osalle porukkaa ollut mitään uutta, eikä ollut tarkoituskaan olla.
 
Mulla heräs kysymys alkuperäiselle;
Mainitsit jotain siitä, ettet voi blokata, kun et tiedä sointujen nimiä. Tämä maa on täynnä soittajia, jotka ovat aloittaneet korvakuulolta, ilman mitään tietoa. Ja nimenomaan; poimimalla sointuja, matkimalla, luottaen korvaansa. Analysoinut kuulemaansa ja hiffannut esim. duurin ja mollin eron, tietämättä välttämättä edes, että on olemassa duureja ja molleja.
Käsittääkseni sinä kuitenkin tiedät sointuja nimeltäkin. Mikset kuitenkin poimisi vain niitä vieraitakin, ja kysele jälkeenpäin, mikä mahtaaa moisen rakenteen omaavan soinnun nimi olla?
 
Yleisesti ottaen, tuskin kukaan soittaja -tasosta viis- soittaa siksi, että riitelisi kanssaharrastajiensa kanssa paremmudesta, vaan siksi, että siitä tykätään, ja AINA ON MAHDOLLISUUS OPPIA uutta.
Tämäkin, minun oma mielipiteeni, pohjautuen kokemuksiini.
 
Selvän teki. Tuon enempää minulla ei sitten tähän hätään olekaan asiaa.... hhhhh....
Ei mullakaan.

Sivistyssanakirja (Gummerus) sanakirjan mukaan:
kitaristi = kitaransoittaja (Huom! yhteen kirjoitettuna)
viulisti = viulunsoittaja
pianisti = pianonsoittaja

Että se siitä sanakirjan tulkinnan tulkinnasta. Tämä sanakirja puolestaan ei anna mitään selitystä joten sen kanssa ei voi olla "samoilla linjoilla". Siban (Sibelius-Akatemia) sivuilta ei puolestaan löydy yhtään hakua sanoilla kitaransoittaja tai pianonsoittaja, mutta kitaristeja, pianisteja ym *isteja sitten kylläkin. Sen verran täytyy kyllä antaa periksi että sanan merkityssisältö on saattanut muuttua muutaman viimeisen kymmenen vuoden sisällä.
 
Ei kun tarkoitan että se määritelmä ei tosiaan olekaan mielestäni tuon tarkempi. "Kitaristi" on "kitaran soittaja" on "joku joka soittaa kitaraa". Tuota minä tarkoitan sillä "samoilla linjoilla" olemisella. Jokainen joka soittaa - määrästä ja laadusta viis - voi mielestäni vapaasti kutsua itseään istiksi tai olla kutsumatta. :) Ei sillä sen suuremmin ole merkitystä.

Mulla heräs kysymys alkuperäiselle;
Mainitsit jotain siitä, ettet voi blokata, kun et tiedä sointujen nimiä.
 
No tuossa kun en tiedä sointuja mitä on edes olemassa niin siinä tulee se ristiriita sen kanssa sit, kun mä en luota omaan sävelkorvaani. Mulle ollaan sanottu et mä osaan esim. laulaa (mikä viittaa sävelkorvaan, eikö?) ja sit ollaan sanottu taas aivan päinvastainen. Itseasiassa näin äkkiä mietittynä Jez on ainut henkilö joka tulee mieleen joka on sanonut näin.
 
Käsittääkseni sinä kuitenkin tiedät sointuja nimeltäkin. Mikset kuitenkin poimisi vain niitä vieraitakin, ja kysele jälkeenpäin, mikä mahtaaa moisen rakenteen omaavan soinnun nimi olla?
 
Kyllä mä perussoinnut tiedän nimeltä, muuten en sit niitä osaa sanoa et mitä ne on jne. Ja kyllähän mä yritän niitä vieraitakin poimia, mutta kun erinäisistä syistä mä en vieläkään luota mun sävelkorvaan, vaikka mulla sellanen on.. tosin sitä mun pitää vaa harjotuttaa.
 
Ainiin.. tämä on Jezille: Muistat ku katottiin se mun editoima video täs lähiaikoina ja sä sanoit siinä karaokekohas et sun ääni on siinä päällimäisenä..? Arvaapa uudestaan...
 
Yleisesti ottaen, tuskin kukaan soittaja -tasosta viis- soittaa siksi, että riitelisi kanssaharrastajiensa kanssa paremmudesta, vaan siksi, että siitä tykätään, ja AINA ON MAHDOLLISUUS OPPIA uutta.
Tämäkin, minun oma mielipiteeni, pohjautuen kokemuksiini.
 
Aivan. Mulla ei oo mitään tarkotusta koskaan mistään asiasta nostaa riitaa kenenkään kanssa. Mä en halua riidellä asioista, oli esim. vaikka mun mielipiteet si kuinka vitun typeriä tahansa tai en osaa ettiä sointuja lyhkäsellä varotusajalla. Ei siitä kannata hermostua. Mutta onko sekään sit niin kivaa kanssasoittajan kanssa soitella kun esim. improo jotain ja sit tulee moka niin toisen katse on niin murhaava, koska mä en osaa mitään vaiston varassa soittaa, teorian kautta vetää skaaloja jne jne. vittu mä mikään Jedi oo.
 
Sori, meni Of Topicille täysin!

No tuossa kun en tiedä sointuja mitä on edes olemassa niin siinä tulee se ristiriita sen kanssa sit, kun mä en luota omaan sävelkorvaani.
Harjoittele! Saat itseluottamusta. Ja kun olet epävarma, poimi silti ylös ja kysy joltain toiselta. Näin meilläpäin tehdään. :)
 
Mulle ollaan sanottu et mä osaan esim. laulaa (mikä viittaa sävelkorvaan, eikö?) ja sit ollaan sanottu taas aivan päinvastainen.
Osaaminen..mitä sillä sitten tarkoitetaan. En voi tähän oikein ottaa kantaa, kun en ole lauluasi kuullut. Valitettavan usein "sähän osaat", ei välttämättä tarkoita sitä.
 
Itseasiassa näin äkkiä mietittynä Jez on ainut henkilö joka tulee mieleen joka on sanonut näin.
Että sulla ei voi olla sävelkorvaa, vaikka osaat laulaa?
Tätä mä epäilen. Sen verta järkitekstiä tuntu olevan.
 
Kyllä mä perussoinnut tiedän nimeltä, muuten en sit niitä osaa sanoa et mitä ne on jne.
Selvennätkö mulle tätä? Tiedät nimeltä muttet osaa sanoa?
Pyydän tarkennusta, jotta voisin kommentoida.
 
Ja kyllähän mä yritän niitä vieraitakin poimia, mutta kun erinäisistä syistä mä en vieläkään luota mun sävelkorvaan, vaikka mulla sellanen on.. tosin sitä mun pitää vaa harjotuttaa.
Jees, harjotuta, ja muista, että ei ole ollenkaan tyhmää kysyä, tai tarkistuttaa käsitystään. Eli poimi vaan edelleen, ja kysy kokeneemmalta, osaavammalta. Saat varmistuksen, tai korjauksen, ja itseluottamuksesi kasvaa, ja korvan tarkkuus.
 

 

 
Mä en halua riidellä asioista, oli esim. vaikka mun mielipiteet si kuinka vitun typeriä tahansa
 
Periaatteessa makuasioistahan ei voi riidellä. Eikä välttämättä mielipiteistäkään. Mutta mielipiteissä on sellainen pointti, että ne täytyy voida perustella. Jos aina törmäät (silkka arvaus) tilanteeseen, että mielipiteesi ovat vääriä, etkä koskaan tarkastele mielipiteitäsi, sinulta voi mennä ohitse arvokas sauma oppia uutta. Tarkoitan suoraansanoen, että saatat yksinkertaisesti olla väärässä.
Kaikki ovat joskus.
Ja varsinkin jos pystyt myöntämään, että kehittymisen varaa on, kulje silmät, korvat ja mieli avoinna. Uskalla kysyä ja myöntää epävarmuus, sen sijaan, että tinkaisit kaikessa vastaan. Muista, että musiikki on sellainen ala, että tässä EI KUKAAN OLE KOSKAAN VALMIS.
 
Esim. ensimmäisen viestisi kysymys liittyen sointuihin ja studiomuusikkoihin on väärin kelattu.
Ilmankin voi pärjätä, mutta jos kerran kyse on seikasta, jonka voit oppia, mikset opettelisi? Moni asia helpottuu.
 
en osaa ettiä sointuja lyhkäsellä varotusajalla. Ei siitä kannata hermostua.
 
Ei todellakaan kannata. Oletko varma, ettei hermostuminen johdu väitteestäsi, ettei sointuja tarvitse osata plokata. Sitäpaitsi, jos sinulla kerran on vahva halu tulla/olla hyvä kitaristi, ha rahkeet riittävät, mikset myönnä, että taidoissa on parantamista ja opettele?
apua ja neuvoja löytyy varmasti.
 
Mutta onko sekään sit niin kivaa kanssasoittajan kanssa soitella kun esim. improo jotain ja sit tulee moka niin toisen katse on niin murhaava koska mä en osaa mitään vaiston varassa soittaa, teorian kautta vetää skaaloja jne jne. vittu mä mikään Jedi oo.
Vaiston varassa?
Korvan varassa improissa mennään. Olipa kyse sitten laulusta, kitarasta, tai mistä tahansa musiikissa. Kyky improon kehittyy monesti käsikädessä taidon ja itseluottamuksen kanssa. Usko pois.
 
Sori, meni Of Topicille täysin!
 
Heh, sunhan alottama lanka tää on, rönsyt kunniaan! :)

Harjoittele! Saat itseluottamusta. Ja kun olet epävarma, poimi silti ylös ja kysy joltain toiselta. Näin meilläpäin tehdään. :)
 
Juu näin täytyy tehdä, mut täytyy vaa löytää henkilöt jonka kanssa se homma on rentoa ja et se toimii.
 
Osaaminen..mitä sillä sitten tarkoitetaan. En voi tähän oikein ottaa kantaa, kun en ole lauluasi kuullut. Valitettavan usein "sähän osaat", ei välttämättä tarkoita sitä.
 
Joo näin se on, ja oonki monta kertaa miettiny et sanooko ne vaa, mikä on kyllä hyvä asia sinänsä, koska sillä tavalla kannustaa eteenpäin. Huono puoli taas on siinä et jos ne niin sanoo, niin sitä itse luulee sit myös osaavansa. Mutta se käyköön todistuksesta mitä totesin siitä karaokejutusta äskettäin eli kyllä, se päällimäinen ääni siinä on mun ääni. Vaikka onki falsettilaulantaa niin silti.
 
Että sulla ei voi olla sävelkorvaa, vaikka osaat laulaa?
Tätä mä epäilen. Sen verta järkitekstiä tuntu olevan.
 
Eli siis sen ois pitäny olla ehkä tyyliin jotenki näin: "Itseasiassa näin äkkiä mietittynä Jez on ainut henkilö joka tulee mieleen joka on sanonut ettei mulla olisi sävelkorvaa, ja viimeisin kommentti siltä on ollu että mulla olisi ehkä sit orrastava sävelkorva."
Ja ei siinä mitään, kyllä Jez tietää mistä puhuu ja en mä sitä väheksy millään tavalla. Mulla on vaa erilaiset, ei ehkä näkemykset, vaan lähtötavat asioihin eli se oma juttu. Vaikka todennäkösesti onkin kantapäänkautta -juttu.
 
Selvennätkö mulle tätä? Tiedät nimeltä muttet osaa sanoa?
Pyydän tarkennusta, jotta voisin kommentoida.
 
Eli olisi varmaanki näin pitänyt sanoa: "Kyllä mä perussoinnut tiedän nimeltä, muuten en sit muista soinnuista osaa sanoa et mitä ne on jne."
 
Eli jopa Suomen sanat ku mulla on hakusessa niin ei kirjottelusta ja selittelystä tuu mitään.
 
Jees, harjotuta, ja muista, että ei ole ollenkaan tyhmää kysyä, tai tarkistuttaa käsitystään. Eli poimi vaan edelleen, ja kysy kokeneemmalta, osaavammalta. Saat varmistuksen, tai korjauksen, ja itseluottamuksesi kasvaa, ja korvan tarkkuus.
 
Kyllä yleensä näin mä teenki.
 
Periaatteessa makuasioistahan ei voi riidellä. Eikä välttämättä mielipiteistäkään. Mutta mielipiteissä on sellainen pointti, että ne täytyy voida perustella.
 
Melkein jokainen tuttuni pitäisi se tietää etten mä osaa selitellä asioita ja täten en myöskään perustella. Mä pidän mun historiaa siinä syypäänä ja se on valitettavasti sellanen fakta. Yleensä mä pidän suuni kiinni koska en osaa mitää selitelläkää. Ja jos uskallan joskus sanoa mielipiteeni ni oon sellases kuses ku en osaa selitellä asioita. Mut se kuitenki ihmetyttää et ku ihmiset sanoo et pohdiskelee ja osaa syvällisemmin miettiä asioita niin ei kuitenkaan osaa asettautua mun tilanteeseen.
 
Jos aina törmäät (silkka arvaus) tilanteeseen, että mielipiteesi ovat vääriä, etkä koskaan tarkastele mielipiteitäsi, sinulta voi mennä ohitse arvokas sauma oppia uutta. Tarkoitan suoraansanoen, että saatat yksinkertaisesti olla väärässä.
Kaikki ovat joskus.
Ja varsinkin jos pystyt myöntämään, että kehittymisen varaa on, kulje silmät, korvat ja mieli avoinna. Uskalla kysyä ja myöntää epävarmuus, sen sijaan, että tinkaisit kaikessa vastaan. Muista, että musiikki on sellainen ala, että tässä EI KUKAAN OLE KOSKAAN VALMIS.
 
No jos olisin siinä mielin matkassa että mielipiteeni ei olisi vääriä, niin tuskin olisin tätäkään ketjua alottanu. Siis mähän mietin aina ensimmäisenä et mitä vikaa mussa ittessäni on. Mä mietin sitä melkein niin raja-asteelle (kukin saa arvailla et mikä raja-aste) asti kuin mahdollista. sen jälkeen mä kyllä otan varmuuden asioista, kysyn viisaammilta jne. Ja yleensä niillä on samoja mielipiteitä asioista kuin mulla, ja kyseiset ihmiset eivät ole sellasia jokka vetää himaan päin vastaukset eli saan kyllä aivan varmasti puoleettoman vastauksen.
 
jos sinulla kerran on vahva halu tulla/olla hyvä kitaristi, ha rahkeet riittävät, mikset myönnä, että taidoissa on parantamista ja opettele?
apua ja neuvoja löytyy varmasti.
 
Nyt on näköjään tullu taas väärinkäsityksiä (ei mitään uutta mun seurassa) koska kyllä mä myönnän et mulla on parantamisen varaa ja täytyy opetella. Sen tiedän että kitaransoittelu on jatkuvaa opiskelua, mikä taitaa olla millä muullakin instrumentilla sama juttu, ja eikä vain pelkästään musiikin saralla.
 
Vaiston varassa?
Korvan varassa improissa mennään. Olipa kyse sitten laulusta, kitarasta, tai mistä tahansa musiikissa. Kyky improon kehittyy monesti käsikädessä taidon ja itseluottamuksen kanssa. Usko pois.
 
Vaiston varassa sitä yritetään mennäki, mutta ku puuttuu ne midikloridiitit verestä niin kova opiskelu siinä on.
 

 
Heh, sunhan alottama lanka tää on, rönsyt kunniaan! :)
Ei ollu kyllä tarkotus avautua täällä, lähinnä selvittää et oonko mä niin pihalla ku luulin olevani ja en näköjään niin pihalla kyl ollukaan.

Ainiin.. tämä on Jezille: Muistat ku katottiin se mun editoima video täs lähiaikoina ja sä sanoit siinä karaokekohas et sun ääni on siinä päällimäisenä..? Arvaapa uudestaan...
 
... mikä karaokekohta...?

... mikä karaokekohta...?
 
Siellä T:n luona kuvattu ku tietokoneelta tuli niitä karaokevideoita.
 
EDIT:
Tais ollu joku abban biisi muistaakseni..
 
EDIT2:
Dancing Queenihan se oli..

Jaa se...
 
No... paikan päällä tais meitsin ääni olla päällimmäisenä. Joskin tolla videolla sun ääni oli päällimmäisenä siksi että kuvasit sitä...
 
En muista sen tarkemmin tuota äänimaailmaa siitä klipistä... enkä vältisti tiedä miten se tähän kuuluu...

Ei kun tarkoitan että se määritelmä ei tosiaan olekaan mielestäni tuon tarkempi. "Kitaristi" on "kitaran soittaja" on "joku joka soittaa kitaraa". Tuota minä tarkoitan sillä "samoilla linjoilla" olemisella. Jokainen joka soittaa - määrästä ja laadusta viis - voi mielestäni vapaasti kutsua itseään istiksi tai olla kutsumatta. :) Ei sillä sen suuremmin ole merkitystä.
 
No joo, tästä asiasta tuli meikäläiselle melkein pakkomielle ;-) ja niinpä tein kyseleykierrosta oman ikäpolveni väeltä (50-luvulla syntyneiltä) ja heidän käsityksiään sanojen merkityksestä. Kaikki olivat kanssani sitä mieltä että *isti käsitetään ammattimaiseksi muusikoksi. Mutta selvästi sana on nykyään ilmeisesti saanut laajemman merkityksen. Pirautanpa huomenna kielitoimistoon ja anna sitten periksi jos näin on niin saadaan varmuus asiasta ;-)
 
PS: Mutta kuitenkin, kun tarkkoja ollaan, kitaran soittaja on kyllä eri asia kuin kitaransoittaja, joka lienee nyt sitten synonymi sanalle kitaristi.

Heh heh... saimme kyllä semanttisen sotkun aikaan, on sanottava. :)

Jaa se...
 
No... paikan päällä tais meitsin ääni olla päällimmäisenä. Joskin tolla videolla sun ääni oli päällimmäisenä siksi että kuvasit sitä...
 
En muista sen tarkemmin tuota äänimaailmaa siitä klipistä... enkä vältisti tiedä miten se tähän kuuluu...
 
No ehkä lähinnä sen takia toin sen mukaan koska jos se ois menny totaalisesti eri nuotista tai jotain niin sä oisit todennu ehkä et "ei toi ainakaa mä voi olla" -tyyliin tai jtoain..
 
Mutta, mun puolesta tätä asiaa ollaan käsitelty jo aika hyvinki ja sitä rataa.. Vai Jez onko sulla vielä jotain syrämmellä?
 
EDIT: Jos ortettas Riston vastausta vielä :P

Kitaristi on semmonen joka soittaa sillä aikaa kun muut hakkaa tänne selityksiään kitaristin määritelmästä.

Kitaristi on semmonen joka soittaa sillä aikaa kun muut hakkaa tänne selityksiään kitaristin määritelmästä.
 
Tuo oli paras määritelmä minkä oon kuullu tähän mennessä! :D

Kitaristi soittaa kitaraa, basisti bassoa, rumpali rumpuja, mutta muusikko soittaa musiikkia ;-)

No ehkä lähinnä sen takia toin sen mukaan koska jos se ois menny totaalisesti eri nuotista tai jotain niin sä oisit todennu ehkä et "ei toi ainakaa mä voi olla" -tyyliin tai jtoain..
 
Ei ole tarpeen koska tunnistan oman ääneni ja tiedän kun en kuule sitä.

Mutta, mun puolesta tätä asiaa ollaan käsitelty jo aika hyvinki ja sitä rataa.. Vai Jez onko sulla vielä jotain syrämmellä?
 
Minullako?

EDIT: Jos ortettas Riston vastausta vielä :P
 
Ihan miten vaan.

EDIT: Jos ortettas Riston vastausta vielä :P
 
Onhan se ihan hyvä tietää oli miten oli. Tuossa jotain *isteistä kielitoimiston sivulta:
 
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2005/kielii2005_11.shtml

...kitaristin pitää osata niin blokata soinnut biiseistä...
 
Ei jaksa, nuotitkin on keksitty. Kyll mää ainakin mielummin luen ne, kun tuntikausia mietin "onks toi 57:nen tahdin kolmas sointu toi vai toi tai onks se kitara vaan epävireessä ?" kaltaisia turhanpäiväisyyksiä. Sitä paitsi, omia biisejä on paljon hauskempi soittaa kuin muitten tekeleitä.
 
...studiomuusikoiden, jne.
 
Kyllä ne niitä nuotteja lukee, menis vähän hankalaks, jos jonkun sessiomiehen täytyis opetella biisit korvakuulolta. En mää ainakaan sellasta palkkais, vaikken koskaan semmosta sinänsä tarvitsiskaan.
 
Mutt onneks mää soitan muitakin instrumentteja, ettei tarvi miettiä "olenko oikea kitaristi, kun soitan myös bassoa, koskettimia ja rumpuja ?".

Onhan se ihan hyvä tietää oli miten oli. Tuossa jotain *isteistä kielitoimiston sivulta:
 
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2005/kielii2005_11.shtml
 
Online Etymological dictionarysta -ist päätteestä: "agent noun suffix, also used to indicate adherence to a certain doctrine or custom, from Fr. -iste, from L. -ista, from Gk. -istes, from agential suffix -tes. Variant -ister (e.g. chorister, barister) is from O.Fr. -istre, on false analogy of ministre. Variant -ista is from Sp. form, popularized in Eng. 1970s by names of Latin-American revolutionary movements."
 
Että ainakin siihen se aktiivisuus tai vastaava kuuluu. Koen itse myös kitaristi -sanan melko vahvaksi, että lähinnä tulee mieleen joko ammattimuusikko tai sitten sellainen joka on oikeasti omistanut elämänsä kitaransoitolle (elämäntapataiteilija), tuntuisi meinaan rajoittuneelta ajatella, että tämmöisen nimikkeen oikeuttaisi ainoastaan se, että on palkkotyöläinen. Mutta selvästi minunkin mielestä harrastelijuus ja kitaristin titteli ovat erillään. Eli kohtalaisen paljon taitoa ja omistautuneisuutta vaaditaan, pelkkä sivuharrastus siinä sählyn ja konttorityön ohessa ei vielä tuo mielleyhtymiä siihen, että henkilö olisi kitaristi.
 
Aika kivuttomasti minusta tuon voi muuntaa myös kitaransoittajaksi. On eri asia joskus soittaa kitaraa tai olla jonkun bändin kitaransoittaja, kuin olla itse kitaransoittaja siis henkilöitymänä.