Kitarat: soittaminen ›

Tietääkö kukaan miten rautakiekisestä akustisesta saisi samanlaisen rennon ja helpon soitto tunnun kuin sähkökitarassa? Pitäisikö kieliä laskea vai nostaa? virittää alaspäin vai ylös?
 
muita vinkkejä?

Akustiset nyt on vain kokolailla eri instrumentti kuin sähköinen sukulaisensa. Tuohon jäykkyyteen tottuu, eikä siihen mun mielestä ole mitään oikopolkuja.
 
Joo, kyllä se noin on. Onhan niihin olemassa eri kielisetitkin, eikä mitään muuta yhteistä välttämättä ole rakennemielessä kuin kaularauta ja nauhat, ettei toisistaan saa täysin toisensa kaltaista millään. Siksi pitää omistaa molempia, ja paljon.

Lähemmäksi sähkiksen tuntumaa pääsee, kun vaihtaa ohuemmat kielet ja laskee niitä alemmaksi. Teräskielisessä akkarissa tämä tosin saattaa merkitä käyntiä kitarankorjaajaan luona; kielten laskeminen kun onnistuu yleensä vain tallan kielisiltaa hiomalla tai muulla pienellä kikkailulla. Erilaisen kielisatsin vaihtamisesta saattaa myös seurata se, että joudut säätämään kaularautaa. Jos tämmöiset asita eivät ole sinulle tuttuja, niin suosittelen tosiaan viemään kitaran korjaajalle.
 
Mutta ... se varsinainen pointtini, miksi aloin kirjoittaa: teräskielinen akustinen ei ole samanlainen soitin kuin sähkökitara. Sen soittotuntuma on erilainen, ja sitä käytetään erilaisiin juttuihin kun sähkistä. Tähän liittyy montakin asiaa, joista esim. Carl Verhoyen kirjoitti hyvin Guitar -lehden kolumminssaan pari vuotta sitten. Yksi esimerkki on se, että kannatta opetella käyttämään capoa. Kun soittotuntuma on kuitenkin raskaampi, niin esim harjauskompeissa kannnattaa pyrikiä siihen että voi käyttää mahdollismman paljon avoimia (0-aseman) sointuja. Kaikki tietään, että on mukavaa harjata jouhevaa komppia G/Em -sävellajissa. Jos sama juttu pitää saada toimimaan esim. œ sävelaskelta ylempää, niin capo 1. nauhalle, ja samat helpot otteet -> homma toimii.
 
Ja joka tapauksessa pitää treenata, ja ottaa "akkari haltuun". Se on eri instrumentti kuin sähkis.

Se on eri instrumentti kuin sähkis.
 
Joop, näihä se on. (Metallikielinen) Akkari vaatii vaan vähän enemmän jerkkua kun sähkis.

Akustisen treenaaminen hyödyttää myös sähkispuolella, joten ei muuta kuin totuttelemaan akustisen tatsiin :)

Ynkkä oli laittanu yhteen sähkikseesnä nylonit. aika jeppe.

Laske virettä yhdellä sävelaskeleella ja laita capo toiselle nauhavälille. Kielet ovat tällöin huomattavasti löysemmät. Ohuempaa kielisettiä en suosittele koska soundi kärsii melko paljon.
 
Paras vaihtoehto on kuitenkin totutella akkariin. Ja kuten ylempänä mainittiin, siitä on hyötyä myös sähkiksen kanssa soitettaessa.

Riippuu tietenkin todella paljon kitarasta, miten työlästä on soittaa. Kaverin vanha akustinen Ibanez (nyttemmin myyty) oli hemmetin jäykkä työstettävä ja kielet törkeän ylhäällä.
Parempi yamahansa on, no, parempi soittaa.

Teräskielinen akkarihan on tosimiesten soitin. Ohuilla kielillä ja "äksöni" alas säädettynä saa jonkinlaista sähkökitaran tatsia mutta se akustisen "luonne" ja soundi muuttuu (ainakin kielten osalta). Onko muuten kielten korkeuden madaltamisella negatiivisiä vaikutuksia näin soundin kannalta? Oletetaan, että kielet on juuri niin alhaalla etteivät rämise ja kitara muutenkin säädöissä.

Kaverilla on todella paljon sähkiksen tuntuinen akustinen. Fenderin El Rio (tai joku semmonen). Elektroakustinen tuo siis.