Studiotyöskentely ›

Olemme siis lähdössä äänittämään rumpuja. Ongelma on seuraavanlainen.
Mikserissä ei ole mitään nappia millä voisi kääntä vaiheen. Miten siis vältää vaihevirheet.
 
OH:t varmasti kiinni toisiinsa X-Y menetelmällä, mutta entäs basari ja virveli?
 
Voiko välttää OH:n ja virvelin vaihevirheet siirtelemällä virvelin mikkiä(tai mikkejä, ja silloin kannattaisi varmasti vältellä myös keskinäistä vaihevirhettä. Kaksi mikkiä koska tarvitaan myös reunalyönnin mikitystä ja sitten maton mikitystä). Jos pystyy niin miten suurista siirroista on kyse? 1cm? 10cm?
 
Olisin kiitollinen nopeista vastauksista ettei tehdä pahoja virheitä ja jouduta tekemään kaikkea uusiksi ;)

Tee ensihätään muutama vaiheenkääntöpiuha, eli kakkos- ja kolmosnapa ristiin toisessa päässä xlr-johtoa.
 
Muuten nyrkkisääntönä on 1:3 eli jos äänilähteestä mikrofoniin on 10cm, sen toisen mikin pitää olla ainakin 30cm päässä välttyäkseen vaihesekoiluilta.

On "väärin" puhua vaihevirheestä. Pikemminkin vaihe-ero.
Vaihevirhe on muinoin ollut kirosana äänittäjien keskuudessa silloin kun masterit vielä kaiverrettiin LP-levylle. Yksi neula kun ei voi revetä kahteen suuntaan samaan aikaan, niin vaiheista pidettiin tarkkaan huoli. Nykypäivänä tuota ongelmaa ei nauha- ja digitallennuksessa ole joten vaihe-eroa on opittu käyttämään hyödyksi. Mikäs sen parempi stereokuva kuin hitusen vastavaiheessa oleva diskantti!!??
 
Rumpusetin mikittäminen neljällä mikillä (bd, snare, OH:t) ei tuota ongelmia vaiheistuksen kanssa. Tänä päivänä miksaukset ja kuunteluformaatti on niin stereokeskeistä että on hyvin yleistä käyttää vaiheistuksen tuomia etuja hyväksi.
Neljän mikin setti toimii kyllä hyvin samassa vaiheessa. Poikkeus: jos virvelin mikität alapuolelta, siitä täytyy kääntää vaihe ehdottomasti, koska se on täysin 180 astetta vastavaiheessa ja tulee kuulostamaan huonolta lähes 100% varmuudella jos ei käännä vaihetta.
Vaihe-eroja syntyy tietenkin basarimikin ja overheadien välille mutta ei se mitään pilaa. Ainakaan mulla ei ole ikinä pilannut mitään. Siinä vaiheessa kun mulla alkaa olemaan 16-20 mikkiä setissä, niin sitten otan vaiheistuksen tarkkaan huomioon, koska se määrä mikkejä aiheuttaa niin suuren vaihesotkun että siitä on pakko pitää huoli! kaksi overia ei pilaa lähimikityssaundia, mutta kun mukana on tomit, kaksi tilamikitystä, pellit ym. niin asia on ihan eri..
 
Vaihe-eron ja sen aiheuttama poissummaaminen monotuksessa erottuu selvemmin matalissa taajuuksissa joita on hankala erottaa. Eli kun kaksi matalaa erivaiheista taajuutta summataan, tuloksena yleensä on botnen häviäminen. Diskanteissa joidenkin taajuuksien häviäminen ei erotu niin helposti, koska ylätaajuuksissa on paljon informaatiota. Sen takia jos vaiheenkääntöä suunnittelet, suosittelen XLR-piuhan tekoa ja kokeilemalla basariin. Kuuntele kummalla piuhalla saat settiin paremman kuuloisen basson. Sillä ei ole väliä kumpi piuha se loppupellissä on, kunhan se vain saundaa hyvälle!

jos virvelin mikität alapuolelta, siitä täytyy kääntää vaihe ehdottomasti, koska se on täysin 180 astetta vastavaiheessa ja tulee kuulostamaan huonolta lähes 100% varmuudella jos ei käännä vaihetta.
 
Pätee aika usein mutta lähes yhtä usein ei. Riippuu mikeistä, virvelin syvyydestä ja mikittäjästä. 'Ehdottomasti' ei kuulu sanavarastoon :)

Pätee aika usein mutta lähes yhtä usein ei. Riippuu mikeistä, virvelin syvyydestä ja mikittäjästä. 'Ehdottomasti' ei kuulu sanavarastoon :)
 
ok, totta puhut, mutta jos normaalissa virvelissä on kaksi mikkiä joista toinen kuuntelee yläkalvoa ja toinen alakalvoa, niin lopputulos ilman vaiheenkääntöä on erittäin usein huono.
Voithan tietysti leikkiä mikin paikan kanssa tunteja ettimällä oikeata paikkaa nollan asteen vaiheelle, mutta helpommalla pääset jos vaan suoraan käännät sen vaiheen.
Nuo kaksi mikkiä eivät ylety 1:3 teoriaan, niin syviä virvelit ei ole.

ok, totta puhut, mutta jos normaalissa virvelissä on kaksi mikkiä joista toinen kuuntelee yläkalvoa ja toinen alakalvoa, niin lopputulos ilman vaiheenkääntöä on erittäin usein huono.
Voithan tietysti leikkiä mikin paikan kanssa tunteja ettimällä oikeata paikkaa nollan asteen vaiheelle, mutta helpommalla pääset jos vaan suoraan käännät sen vaiheen.
Nuo kaksi mikkiä eivät ylety 1:3 teoriaan, niin syviä virvelit ei ole.
 
Niinno... parastahan on etsiä yhdelle mikille se oikea paikka, ni ei tarvitse sekoilla vaiheiden kanssa. Hyvällä tsägällä haitsunkin saa sillä samalla :)
 
Toi 1:3han riippuu siitä kuinka kaukana kalvoista mikit on. Ja virvelihän on 'vaihevirheessä' jo itsessään kun kalvot liikkuu eri suuntiin anyways...

Edelleen, pirun hyvä perusmikitys on "kolmen mikin juhlat":
 
- basarille
- snaren yläkalvolle
- yksi konkkaovari keskelle, kaksi kapulanmittaa snaren yläpuolelle
 
Se on hjuuva.

Mä en edelleenkään pidä virvelin alamikkiä kovin tärkeänä, ja sehän onkin ainoa, jossa vaihevirhe todella hyökkää silmille jos on hyökätäkseen.
 
Ei noista kannata huolestua, 1:3 -sääntö pelastaa:-) (eli siis se "seuraavaksi lähimmän mikin täytyy olla kolme kertaa kauempana kuin äänilähteen").
 
Ja jos tietokoneelle äänittää, raidan voi yleensä kääntää ohjelmassakin...

Mä en edelleenkään pidä virvelin alamikkiä kovin tärkeänä,

Kiven kanssa samoilla linjoilla. Usein siitä tulee vaan ruma melkein särönen soundi, joka ei oikein sovi mihinkään. Ainoastaan syvemmissä virveleissä sillä lienee enemmän tarvetta.

Voisiko joku ystävällisesti selittää mitä tarkoittaa vaihevirhe? Mielellään tietenkin kattavasti esimerkein. Kiitti.

Voisiko joku ystävällisesti selittää mitä tarkoittaa vaihevirhe? Mielellään tietenkin kattavasti esimerkein. Kiitti.
 
Do the haku. Just oli vähän aikaa sitten threadi aiheesta.

Voisiko joku ystävällisesti selittää mitä tarkoittaa vaihevirhe? Mielellään tietenkin kattavasti esimerkein. Kiitti.
 
Vaihe-ero tarkoittaa ilmiötä, jossa kaksi erivaiheista (0-180 astetta) saman äänilähteen ääniaaltoa kumoavat monotettaessa toisiaan.
 
Lähdetään perusteista. Äänisignaalihan on siis aaltoilua ilmassa. Sähköiseksi muutettuna siitä tulee vaihtovirtaa, eli ilmanpaineen vaihtelut muutetaan sähköjohdossa vastaavanlaiseksi aaltoiluksi, eli negatiiviseksi ja positiiviseksi. Nollakohta on siinä pisteessä missä negatiivinen ja positiivinen kohtaavat toisensa.
Nyt kun äänilähde mikitetään, signaali kulkeutuu sähköjohtoa pitkin esivahvistimeen ja mutkien kautta kaiuttimeen. Kaiutin toimii käänteisellä periaatteella, eli kun se saa positiivisen signaalin, kartio työntyy eteenpäin, ja kun saa negatiivisen, kartio työntyy taaksepäin. Näin kartio liikuttaa ilmaa joka kuullaan äänenä. Nollakohdassa kartio on lepoasennossaan, eikä ääntä kuulu.
 
Sitten vaiheisiin. Esimerkki. otetaan kaksi mikkiä yhteen ääniähteeseen.
Toinen mikki lähelle, toinen kauemmas. 1.mikki poimii äänen 1ms sen saapumisesta mikin kalvolle, 2.mikki poimii sen 8ms saapumisesta. (koska mikki on kauempana, äänellä kestää kauemmin mennä perille.)
Otetaan kummankin mikin signaalit omille kanaville, panoroidaan L & R ja kuunnellaan stereona. Ok, ei ongelmaa. Kummatkin signaalit kuuluvat omista kaiuttimistaan.
 
Monotus. Käännetään kuuntelu monoksi, eli panoroidaan kummatkin signaalit keskelle. Tässä vaiheessa vaihe-erot tulevat esille. Koska kummatkin signaalit ovat monoja, niitä ajetaan kumpaankin kaiuttimeen samaan aikaan. Eli kartion pitäisi toistaa kummallakin puolella sama informaatio mitä sinne syötetään.
 
Miten vaihe-ero syntyy? Palataan hetkeksi takaisin päin, eli kartion liikkeeseen. Kun äänisignaali ilmoittaa olevansa 100% positiivinen, kartio siis työntyy 100% eteenpäin.
Ja toisinpäin. Nyt kun em. kaksi mikkiä ovat poimineet samaa signaalia eri ajassa, niiden sähköinen käyrä on eriaikainen toisiinsa nähden. Toisin sanoen, 1.mikin käyrä on 7ms 2.mikkiä edellä. Eli kun 1.mikki saavuttaa 100% positiivisen pisteen, 2.mikillä kestää vielä 7ms samaan pisteeseen. Nyt kun nämä kaksi signaalia syötetään yhteen kaiuttimeen, tapahtuu seuraavaa: 1.mikin signaali käskee kaiutinta olemaan 100% ulostyönnettynä, mutta kakkosmikki käskeekin kartiota olemaan 60% eteen työnnettynä, koska on "myöhässä"!. Mitä tekee kartio? Kompromissin!
Se laskee signaaleista keskiarvon, ja liikkuu tasan näiden kahden välimuotoisesti, eli kutakuinkin 80%. Eli, kartio on hukannut 20% äänestä, koska ei voi revetä samaan aikaan kahteen suuntaan. Siinä selitys miksi vaihe-eroissa syntyy äänen häviämistä, liuskottumista ym..
 
Täydellinen vaihe-ero on sitten sellainen jossa kaiutin ei liiku ollenkaan. Ota stereosignaali, käännä toiselta puolelta vaihe, ja aja kumpaakin kanavaa yhteen kaiuttimeen.
Vasen puoli käskee kaiutinta menemään 100% eteen, oikea kanava 100% taakse. 100% miinus 100% on puhdas nolla, kaiutin ei liiku senttiäkään.
 
Vaiheita on hankala kuulla jos eroa on vähän. 5-10 prosentin vaihe-erot kuulostavat vielä mukavalta stereona, niillä voi levittää sterokuvaa mukavasti.
180 asteen vaihe-ero kuulostaa stereona jo ikävältä, ja aiheuttaa tasapainoelimessä korvan sisällä epätasapainon.
Tuntuu huimauksena ja lievänä pahoinvointina. Tämä siis johtuu siitä kun tärykavot liikkuvat toisiinsa nähden samaan suuntaan, joten tasapainoaisti on sekaisin koska ei tiedä kumpaa pitäisi kuunnella..

Ylläpito: se oli sitten vahinkovaroitus kun piti plussaa painaa.
 
Erittäin tyhjentävä selitys. Kiitos.