Kitarat: kitarakamat ›

Oletko sinä koskaan kielittänyt Les Paul´isi kuten Billy Gibbons tekee? Eli pujottanut aluksi kielen peräkappaleen (stop tailpiece) rei´ästä "väärältä" eli kitaran kaulan puolelta ja vetänyt sitten kielen peräkappaleen yli?
 
Netistä löytyy jonkin verran asiaa koskevaa materiaalia, esim:
 
"A good string angle from the back of the saddle to the stop tailpiece is in the range of 13-17 degrees. Some players prefer a shallower angle, sometimes players even wrap the strings over the top of the stop tailpiece (this is “reverse-wrapping” made popular by Billy Gibbons). This is a matter of finding a compromise that suits your preference; a shal-low string angle makes it easier to bend strings, while a steeper angle improves the solid transfer of energy into the bridge/body."
 
Miten ko. kielittämistapa on mielestäsi vaikuttanut:
 
1) soittotuntumaan?
2) vireen pysyvyyteen?
3) kielten bendaamiseen?
4) soundiin?
 
Muita kommentteja, pros/cons ?
 
Unto

Wrap-aroundia olen kokeillut, mutta palasin takasin tavalliseen. Mielestäni vei vähän "särmää" siitä soundin syttymisestä. Eikä mun Lestereissä tarvitse wrap-aroundia tehdä sen takia että kulma stop-barilta tallalle olisi kovin korkea ja sen takia esim. kielten poikkeutumisia ei tarvitse pelätä.
 
Loivempi kulma TOMin päällä helpotta myös intonoinnin säätöä.
 
Viritteleekö Gibbons kaikki LP:t noin? Ainakin Pearly Gatesissa on näin, mutta sillä nyt ei ole muutenkaan soitettu piiiiitkään aikaan.

Viritteleekö Gibbons kaikki LP:t noin? Ainakin Pearly Gatesissa on näin, mutta sillä nyt ei ole muutenkaan soitettu piiiiitkään aikaan.
 
Pearly Gates on käsittääkseni vieläkin ahkerassa käytössä studiossa. Livenähän tuo käyttää nykyään (muiden muassa) teetettyjä kopioita Pearlysta.

Pearly Gates on käsittääkseni vieläkin ahkerassa käytössä studiossa. Livenähän tuo käyttää nykyään (muiden muassa) teetettyjä kopioita Pearlysta.
 
Myös Tokai on mukana keikalla:
 
http://www.tokairegistry.com/images/ads/marshall-ad.jpg

Miten ko. kielittämistapa on mielestäsi vaikuttanut:
 
1) soittotuntumaan?
 
Kerran kokeilin wraparoundia mutta en huomannut soittotuntumassa oikeastaan mitään eroa. Ehkä se normi-kielitys oli pykälän napakampi. Minulle ainakin parempi tatsi ihan sillä "normaalilla" virityksellä ilman mitään wraparoundeja.
 
2) vireen pysyvyyteen?
 
Kummallakin tavalla kielitetty kitara on pitänyt vireen ihan hyvin. Mielestäni satula vaikuttaa tuohon enemmän kuin talla... siis jos talla on kunnollinen :)
 
3) kielten bendaamiseen?
 
Kummallakin oli ihan hyvä bendata... ei mainittavaa eroa siis.
 
4) soundiin?
 
Jotenkin se perinteinen "kielet normaalisti" systeemi on napakampi. En tiedä miksi mutta hyvin vähän noilla on eroa soundin puolesta.
 
Onhan tuota wrap-aroundia perusteltu vaikka millä... että lisäisi esim. sustainia kun isompi osa kieltä koskettaa stopbaria jne jne. Bullshit sanon minä :) Kyllä saa kohtuullisen oskilloiva korva olla jos sellaisen "tuosta noin vaan" kuulee. Oma kantani on se, ettei noiden välillä ole merkittävää eroa. Regular or wrap-around... same difference :)

Wrap-aroundia olen kokeillut, mutta palasin takasin tavalliseen. Mielestäni vei vähän "särmää" siitä soundin syttymisestä. Eikä mun Lestereissä tarvitse wrap-aroundia tehdä sen takia että kulma stop-barilta tallalle olisi kovin korkea ja sen takia esim. kielten poikkeutumisia ei tarvitse pelätä.
 
Loivempi kulma TOMin päällä helpotta myös intonoinnin säätöä.
 
Samat kokemukset mullakin. Ei tarvi oikeastaan kuin kitaroissa, joissa on sitä meikäläisen paljon mainostamaa kaulan kulmaa liikaa.

Eikös Z. Wyldekin ole joskus virittänyt kitaransa noin, että kielet väärältä puolelta peräkappaletta ja sitten peräkappaleen yli?
 
Muistaakseni luin... olisko ollu guitar worldissa sen kolumnissa juttua tuosta.

Eikös Z. Wyldekin ole joskus virittänyt kitaransa noin, että kielet väärältä puolelta peräkappaletta ja sitten peräkappaleen yli?
 
Muistaakseni luin... olisko ollu guitar worldissa sen kolumnissa juttua tuosta.
 
Kyllä... Wylde käyttää/on käyttänyt vastaavaa Wrap-around häsäkkää myöskin.

Tuohon kaulakulmaan..otin vapauden kysästä sitä.. yks jenkkilän setä sanoi että periaatteessa vaihtelee välillä 4 - 5,5 astetta, ei enempää. Siis G:n tehtaalla. Sitä en tiiä jos on joku ihan holtiton virheliimaus tehty johonkin.. :)
 
Toi yhden asteen heitto tekee kuitenkin aika ison eron tallan ja peräkappaleen korkeudessa. Dan Erlewinen "How To Make Your Electric Guitar Play Great" ja Melvyn Hiscockin "Make Your Own Electric Guitar" kirjat sanovat, että Gibsoneissa se 4 astetta (hyvin pienellä heitolla) on se ideaalinen ABR-1 tune-o-maticille. Erlewinen kirja tietää kertoa myös, että jos kaulan kulmaa on 5 astetta, talla on n. neljäsosatuuman eli n. 0,6cm verran korkeammalla kuin 4 asteen kulmalla varustetussa kitarassa. Jos 4 asteen kulmalla talla on ehkä joku pari milliä kannesta (tallan tolpan sormipyörästä mitattuna), niin toki jos siihen tulee yli yhden asteen heitolla eroa yli puoli senttiä niin talla nousee taivaisiin peräkappaleen ohella.
 
Ei siis suotta kitaran eniten tarkkuutta vaativa liitos. Gibsonin Custom Shopissa tuohon tunnutaan panostavan selvästi enemmän, en ole ainakaan nähnyt edes netin kuvissa kyseisen pajan tekeleitä joissa olisi turhan paljon kaulakulmaa.

Pearly Gates on käsittääkseni vieläkin ahkerassa käytössä studiossa. Livenähän tuo käyttää nykyään (muiden muassa) teetettyjä kopioita Pearlysta.
 
Jeppis.. Taitaa olla roimasti kevennettyjä nuo kopiot.
Tässä muuten Pörli melko nakuna, huollossa...
http://www.lilypix.com/photos/data/ … 9fe611d5a8e90fefdc9c/917_p20659.jpg
 
Luin vain että eräässä kuvassa olisi Pearlyn kielet olleet kielitetty samoin kun joku kertoi ne olleen ~10v aikaisemminkin, eli kieliä ei olisi vaihdettu 10 vuoteen -> ollut koko ajan soittamatta siis ilmeisesti..
 
E: Tuossahan tuo kuva.. Eli kyse olisi nimen omaan tuosta ohuen E-kielen möllykästä, joka olisi ollut vuosia jo samalla lailla.
http://www.lilypix.com/photos/data/ … b3523afe57c2e008bc8c/398_p47315.jpg

Ei siis suotta kitaran eniten tarkkuutta vaativa liitos. Gibsonin Custom Shopissa tuohon tunnutaan panostavan selvästi enemmän, en ole ainakaan nähnyt edes netin kuvissa kyseisen pajan tekeleitä joissa olisi turhan paljon kaulakulmaa.
 
Tuo on kyl täysin totta. Muutokset kulmassa kyllä tuohon korkeussäätöön ovat ilmeisiä, ja onhan se harmillista jos tykkää hirmu korkeesta actionista (kyllä, olen sellaisiakin nähnyt.. ;) ) ja tune-o-matikki huojuu jo melkein ääriasennossa.
Tuossa tenonin ujuttamisessa runkoon on kyl näkynyt toleransseja.. siis kuvissakin, tosin osiltaan leikkauskuva pyöristetystä "huulen" reunasta ei ihan koko totuutta osoita. No, varsinaisen kaulapalikan istuvuus on varmasti merkittävämpi sustainin kannalta. Iballahan on muuten jännä systeemi tuon muuten lyhyeksi jäävän liitoksen vahvistamiseen, painetaan kaks "dowelia" eli kovapuista tappia runko-kaulaliitokseen vahvikkeeksi..
Loppupelissä muuten oon aikas vähän nähny varsinaisia "collapsed bridgejä", asiasta toiseen.. =)
Eli itse thriidin kysymykseen tuosta tallan paineesta kanteen..
Toki järjelläkin ajatellen, jos kielikulma tallalle on huikea, esim. korkealla oleva talla - miltei kanteen ruuvattu peräkappale, tulee tallaan aikas kova paine, ja pienikin kolauttaminen yhdistettynä kielten vetoon saattaa kyllä tallan kaarevuuden "nujertaa", ei se nyt mitään huippukovaa ainetta ole..retrofit-messinkitalloissa tuota tapahtui joskus 80-90 luvuilla, ja oma asiansa on eräät talla-mallit joissa tallapalojen liikerataa oli lisätty tallan rungon leveyttä nostamalla tai sivuja ohentamalla..

Kitarapajalla olivat kielittäneet kitarani Gibbons-tyyliin ja täytyy myöntää, että en merkittävää eroa ole missään soittoon liittyvässä huomannut vanhaan verrattuna.
 
Vire ja hienovire ei kitarassa ole pysynyt yhtä hyvin kuin ennen mutta sitä laittaisin ehkä enemmänkin kaulan halkeamisen ja sen korjausliimauksen piikkiin.