Itselleni erään todella läheisen ihmisen kuolema sai minut kirjoittamaan lyriikoita jotka tulivat syvältä sydämestä ja niissä oli revitty koko mieli ja sielu. Lyriikoista jotka on tehty koko sydämellä ja arasta asiasta, on vaikeaa ottaa kritiikkiä vastaan. Myös positiivisen kritiikin kuunteleminen on vaikeaa, kun lyriikat ovat tarpeeksi henkilökohtaisesta asiasta. Negatiivisen palautteen vastaanottaminen sattuu syvältä, mutta jos edes yksi ihminen tulee sanomaan että lyriikat ovat hyvät, negatiivinen palaute jää taka-alalle.
Kuitenkin lyriikoiden teko on minulle henkilökohtaisesti aika pitkälle omien ajatusten selvittämistä, kun välillä tuntuu ettei ajatuksia muuten saa kasaan. Kritiikkiä pitäisi osata ottaa vastaan, mutta aina niihin ei pitäisi suhtautua liian vakavasti. Tiedän kyllä kokemuksesta ettei se ole helppoa. Lyriikoista kuitenkin huomaa milloin ne on tulleet sydämestä, ja yleensä ne kuulostavat silloin myös hyviltä. Lyriikoisa pitää tulla esille kaikki koettu tuska ja omat kokemukset.
Negatiivisenkin palautteen voi kuitenkin antaa monella tapaa, aina ei ole pakko sanoa suoraan että sanoitukset ovat syvältä. Ja mielestäni se ei ole kritiikkiä, ettei perustele kantaansa. Mielestäni on kuitenkin hienoa että uskaltaa laittaa itsensä likoon. Jonain päivänä vielä sukellan Suomen alle.. |
