Rummut: rumpukamat ›

Voiko, tai onkohan jo olemassa, virveliä, jossa matto olisi yläkalvossa?
 
Heitin taannoin irtomaton kalvolle, testailin ja herkkyyttähän löytyi huimasti , josta kysymys tulikin mieleeni (sitä kun vaan tulee aina mietittyä kaikkea maan ja taivaan väliltä).
 
Mattokoneiston rakenne ainakin olisi rakennettava täysin erityyppiseksi.
Toinen ongelma saattaisi olla kestävyys, saattaisi maton käyttöikä jäädä lyhyeksi. Toisaalta, jos käyttäisi lyhyempää mattoa, joka ei olisi aivan keskellä lyöntikohdassa, se saattaisi kestääkin.
 
Löytyykö esimerkkejä vastaavista projekteista?

Onhan noita. Lasten rummuissa joissakin malleissa matto on lyöntikalvon alla. Myös oikeissa virveleissä on ja kauan sitten ollut malleja, joissa matto on lyöntikalvoa vasten. Joissakin on ollut kaksi mattoa. Yksi molemmille kalvoille.

Juu, tuosta saa ihan veikeitä juttuja irti. Kyllähän se toimii ihan hyvin, kun vaan käännät sen rummun ympäri. Uusimmalla md:n dvd:llä oli muuten yks rumpali, joka kikkaili aika paljon virveli väärinpäin.

Se kyllä vaikuttaa liikaa soittoon, kun varoo mättämästä mattoo, ja taitaapa tulla köykäsestä alakalvosta marsin pintaa hetkessä.
 
Nykyään kun on niin pirun vaikeeta löytää tolkkuja roudareita; rummutkin DVD:llä siis kasattu miten sattuu...

katoin tän topicin otsikon ja olin silleen WTF?!? :D oli nimittäin aika omituisen kuulonen idea. :P mutta nyt kun sitä miettii, ni voisihan tuo matto lyöntikalvon alla jopa ehkä toimiakin. en tiedä, en ole koskaan nähnyt saati kokeillut.. :P

niin, ei sillä ylösalasin kääntämisellä ole muuta virkaa, kuin että pääsee soittamaan sitä mattoa sillain poikkisuunnassa, esim. jotain lattarikuvioita, ja toisella kapulalla kanttia...

Kaakkuriniemi siinä Q-(vaikeasana)yhtyeessä ja se Rootsin rumpali soittaa alvariinsa snare "väärinpäin".

oliko tuossa marssivirvelissä matot molemmissa kalvoissa. Alaosassa oli normisysteemi ?
 
Toimisiko systeemi siis syvemmissä virveleissä, jolloin runkosyvyys ei poista herkkyyttä matosta.
 
Erittäin visainen paikka myös studiossa äänittäjälle; alakalvosoundiin ei tule kuin sointi, atakki jää snarekalvolle...

Rootsin rumpali soittaa alvariinsa snare "väärinpäin".
 
Onko näin? Vai ymmärsinkö "väärinpäin" jotenkin kummasti? Siis niinkuin vain ylösalaisin käännettynä?

Löytyykö esimerkkejä vastaavista projekteista?
 
Itseasiassa Yamahallahan on tollanen virvelin ja tamburiinin yhdistelmä:
http://www.yamaha.com/yamahavgn/CDA … 53D2296%2526CTID%253D214500,00.html
Josta saa myös ykskalvoisen virvelin: "The bells can be muted with the supplied felt."

Tuosta Tamburitosta ei harmi vain löydy kuvaa, josta nökisi miten se mattokoneisto on rakenneltu.
Syvemmällä rungolla tuosta voisi saada suoraan sellaisen kasarisoundisen virvelin, ilman sisäpuolisia demppareita...
Noi helistimet kyljessä ei kyllä virvelikäytössä lisää katu-uskottavuutta.

Parin meidän koululaisen rumpalin olen nähnyt vetävän virveli väärin päin käännettynä, aika jännältähän se saundaa. Paljon tiukempi saundi ja lyhyempi sustain. Koitin itsekin, mutta en digannut siitä maton väistelystä, vaikka saundi olikin jees.

Tuosta Tamburitosta ei harmi vain löydy kuvaa, josta nökisi miten se mattokoneisto on rakenneltu.
 
Tamburiinivirveliä löytyy miän vainin kotisivuilta. siellä todetaankin tuon kaupallisen mallin olemassaolo.
 
Marssivirveleissä matto sekä lyönti- että resokalvossa on käsittääkseni aika normaalia. Molemmat siis kalvojen alapuolella. Itse soittelen satunnaisesti Premierin marssivirvelillä. En pidä kylläkään siitä ylemmästä matosta saundillisesti. Ilman sitä ääni on pehmeämpi. Se tekee saundista liian tiukan ja nostaa jotenkin virettä. Toki se vähentää taloista tulevan kaiun pituutta kaupungin kaduilla soittaessa ja ääni kuuluu selvempänä yleisölle sen "puuroutuessa" vähemmän.