Kitarat: kitarakamat ›

No niin, tässä tulee kun kerran lupasin...
 
Kyseessä on siis korealaisvalmisteisen Gretsch Electromatic -sarjan Hollow Body -malli, tyyppinumero G5124.
 
Elikäs tämmöinen, mutta väri on valkoinen:
 
http://www.gretschguitars.com/gear/index.php?a=3&product=G5126
 
Ostin kitaran paikallisesta musiikkiliikkeestä, se oli alennuksessa hintaan 750 euroa. Ostaa päräytin sille samalla myös kovan laukun, joka ei siis sisälly hintaan. Oma laukkuni on jumboakustisen kotelo, johon kitara uppoaa mainiosti. Gretschin omaakin kotelomallistoa on, mutta hinta on toista luokkaa kuin merkittömissä koteloissa, toki.
 
Akustisesti kitara soi nätisti, äänenvoimakkuutta riittää hentoisen laulunkin säestämiseen hätätapauksessa ja kitaran onttous kuuluu kyllä hienosti varsinkin avosoinnuissa.
 
Bigsby-tallasysteemi toimii jouhevasti ja "herrasmiesvibrato" syntyy vaivattomasti. Suurempia vireongelmia en ole havainnut, sellaista normaalia, pientä heittoa toki on, mutta ei mitään, mikä ei korjaantuisi kammesta nykäisemällä.
 
Kitara on helpposoittoinen myös istualtaan soittaessa, runko ei ole liian isokokoinen ja ylänauhoillekin pääsee tarpeeksi hyvin. Eihän tällä mitään ylänauhapilitystä ole tarkoituskaan vetää, perhana!
 
Hihnan varassa kitara lepää tasapainoisesti ja Les Pauliin tottuneelle selälle tämä kitara on ihmetys ja helpotus. Kevyt ja helpposoittoinen peli. Kitarassa on tehdasasenteisena 11-48 kielisetti, joka tuntuu omiin näppeihini aika oivalliselta tuntumaltaan. Soi nätisti ja on sopivan helppo soittaa. Tosin tähän kitaran totuttuani on pakko vaihtaa pari pykällää paksumpi setti toiseen kitaraan, jossa on nyt kymppisetti. Tuntuvat Gretschin jälkeen todella kuminauhoilta.
 
Työn laatu on silmämääräisesti arvioituna hyvää ja kitara on hyvissä säädöissä. Pari pientä maalivalumaa löysin, mutta eivät ne soittoon vaikuta. Nauhat eivät törrötä (tokihan tämä kaula on reunalistoitettu, mutta muutenkin nauhatyö on hyvää laatua), elektroniikat toimivat, kaula on säädöissä ja kampisysteemikin toimii suuremmitta nitinöittä ja natinoitta.
 
Ja sitten se olennainen, eli vahvistettuna toimiminen...
 
Kotioloissa testailin Gretschiä Tech21 Trademark 10 -combolla. Parivertailussa Les Paulin kanssa selkein havaittava ero on huomattavasti matalampi ulostuloäänenvoimakkuus, eli keikalla pitää kipaista kitaraa vaihtaessa myös vahvistimen masterin luona. Booster-pedaali voisi olla harkinnan arvoinen peli.
 
Puhtailla soundeilla vehje on "instant jazz", vielä kun osaisi soittaa sitä... Tallamikki on kirkassoundisempi kuin Les Paulissa, kuten yksikelaisen kuuluukin, mutta ei millään tapaa riipivä tai terävä. Miellyttävä soundi, joka kuitenkin erottuu bändin seastakin. Keskiasennosta (molemmat mikit päällä) löytyy pehmeä komppisoundi ja kaulamikillä soundi muuttuu kertaluokkaa tummempaan suuntaan, houkutellen sormia liruttamaan bassokieliltä lähteviä melodiajuoksutuksia.
 
Bassokielillä rungon onttous kuuluu kivasti soundin kuulautena vahvistettunakin, niin puhtaalla kuin särösoundilla.
 
Lievällä säröllä kitara on oiva komppaukseen ja on varmasti kelpo rockabilly-kitara sellaista etsivälle.
 
Yllätyin, kuinka hyvältä kitara kuulostaa myös rajummilla säröillä (ei nyt mitään recto-möyhää, mutta sellaista Marsurähinää), kyllä tällä vielä varmasti tulee ainakin leadeja nauhoiteltua demoille ja muille äänitteille. Pehmeä, kuulas ja soiva soundi, tykkään!
 
Kotona pienellä äänenvoimakkuudella testailu ei tietenkään kerro mitään siitä, miten kitara sitten oikeassa soittotilanteessa toimii, joten kannoin vekottimen treeneihin.
 
Töks, Gretsch kiinni Marshallin JCM-800 2205 -vahvistimeen, jonka jatkeena on saman merkin 2x12" -kaappi Goodmans-elementeillä. Edelleenkin Les Pauliin verrattuna äänenvoimakkuutta saa nostaa vahvistimesta, mutta oletan pärjääväni asian kanssa keikoilla. Ei ole niin isoja lavoja (vielä), että ei ehtisi vahvistimen master volumelle kitaranvaihdon yhteydessä juosta...
 
Puoliakustisten tapaan Gretschin herkkyys kierrolle on toki toista luokkaa kuin umpipuisessa kitarassa, mutta bändisoittovoimakkuuksillakaan kiertoa ei ole vaikea hallita ja ehkäistä, joten mitenkään mahdoton tai hallitsematon peli tämä ei sikälikään ole.
 
Soundin ilmavuus, kirkkaus ja purevuus on toista luokkaa kuin Les Paulilla ja etenkin puhtaissa soundeissa Gretsch loistaa. Se päätyikin kitaraksi moneen keskitempoiseen ja hitaampaan kappaleeseen setissä, rokimpiin ja tiukempiin vetoihin kaipaa yhä humbuckereiden tiukkuutta ja massaa.
 
Kitara ei hurise isollakaan äänenvoimakkuudella, potikat toimivat rahinoitta, virityskoneisto toimii kuten pitääkin ja etenkin sointusoitossa soundia on ilo kuunnella niin yksin kuin bändisoundin seassa.
 
Voin varauksetta suositella tätä Electromatic-malliston onttokoppaista Gretschiä kaikille, jotka etsivät puoliakustista kitaraa popin, rockin tai kevyemmän soittoon. Hintansa väärti mielestäni ja tärkeimpänä kaikista - pirun komea kitarahan tämä on!