Yleistä keskustelua musiikista ›

Covereita ja Orginaaleja ei pidä pistää kilpailemaan keskenään!
Ei kukaan soita paremmin Iron Maidenin biisejä ku ite Iron Maiden.. Coverit voi olla hyviä mutta ei semmosta paremmuutta ole järkeä minusta tehä. Jokainen artisti esittää coverin omalla tyylillään eikä siinä välttämättä ole tarkoituskaan kuulostaa yhtään orginaalilta.
 
Mutta tämä on vaan minun mielipide.. jatkakaa..

Eric Clapton pyöräytti jotakin aikoja sitten plaatallisen kunniaatekeviä coverversioita blueskuningas Robert Johnsonin ralleista. Fiilis on totta kai ihan erilainen, ei sitä veristä kyyneltä jatkuvaan tahtiin, mutta mielettömän hienoa tavaraa. Kuuntelen ennemmin "Slowhandin" versioita, kuin Johnsonin itsensä. Bluesbiisien coveroimisestahan voidaan aina kinastella loputtomiin.. Mutta jos ei tänään..

Covereita ja Orginaaleja ei pidä pistää kilpailemaan keskenään!
Ei kukaan soita paremmin Iron Maidenin biisejä ku ite Iron Maiden.. Coverit voi olla hyviä mutta ei semmosta paremmuutta ole järkeä minusta tehä. Jokainen artisti esittää coverin omalla tyylillään eikä siinä välttämättä ole tarkoituskaan kuulostaa yhtään orginaalilta.
 
Mutta tämä on vaan minun mielipide.. jatkakaa..
 
Joo, tottahan toi on. Paras coveri on ehdottomasti sellanen, mikä ei mene just niinku "pitäisi".. Ideahan on siinä, tai ainakin pitäs olla, että se on just nimenomaan jonkun muun versio, jostain alkuperäisestä biisistä, eli bändin oma näkemys jostain alkuperäisestä teoksesta.. Toolin versio Zepukoitten No Quarterista on kyl ihan hyvä esimerkki tällasesta omien juttujen sekottamisesta biisin alkuperäiseen rakenteeseen sulavasti..
 
Mut kyllähän toi on aika selviö, varmasti enemmän tai vähemmän kaikille, et eihän alkuperästä varsinaisesti voita mikään, koska alkuperänenhän on just se ns. "source" josta koko homma on luotu! Tietenkään sitä paremmaksi ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi pistää, koska sehän ON SE biisi =)
 
Ps. veikkaisinpa että tässäkään threadissa tuskin hirmu vakavamielisesti lähdetty originaaleja ja covereita "kilpailuttamaan", kun eihän moinen varsinaisesti ole edes mahdollista Hoho!
Ehkä joskus cover biisi voi istua yksilön henk. koht. mieltymyksiin ( esm. soundeiltaan/ratkaisuiltaan) paremmin kuin originelli, mutta ei se pois pyyhi ikuna sitä faktaa, että originaali on se itse Teos =)

No nyt muistui mieleen!
 
Carpentersin versio California Dreaming:istä on niin hyvä ja omanlainen versio hienosta biisistä, että ainakin tietyssä mielentilassa kuuntelen sitä mieluummin kuin originaalia. Harvinaisen hienosti uudelleensovitettu ja mukaan on mahtunut taitavia koukkuja sekä kerrassaan naurettavan hieno Wurlitzer-soolo. Kesto kaksi ja puoli minuuttia.
 
Siispä pienellä varauksella tässä on kyseessä originaalia parempi coveri.

Paremmuudesta en osaa sanoa, mutta Shadowplayn coveri Gang of Fourin Damaged Goods -biisistä on malliesimerkki siitä, kuinka cover-versio pitää tehdä. Shadowplay säilyttää alkuperäisversion räjähtävyyden, mutta vähentää ajoittain tempoa, lisää mukaan jazz-pianoa ja muuttaa hieman biisin rakennetta, mistä syntyy mielettömän hyvin toimiva paketti.

Blind Guardianin To France-coveri. (alkup. Oldfield)

En tiedä onko mainittu jo, mutta pidän Sebastian Bachin Children of the Damnedista enemmän kuin alkuperäisestä Iron Maidenin versiosta. Bach vain vetää paremmin kuin Dickinson.

Muska: Krokotiilirock
M.A.Numminen: Jos sulla on toinen
Pet Shop Boys: Go West

over the hills and far away... nightwish on tehny siitä hyvän coverin

over the hills and far away... nightwish on tehny siitä hyvän coverin
 
Nightwishiltä puuttuu biisin irkkumeininki ja mahtava kitarointi. Omaperäinen versio, joka sopii bändin tyyliin, mutta Gary Moorella on sitä jotakin.

Dannyn versio Kesäkadusta on aivan hemmetin kova. Pesee kaikki muut.

Children Of Bodom - Somebody Put Something In My Drink

The Bandin versio Lee Dorseyn kappaleesta "Holy Cow" on mielestäni parempi kuin alkuperäinen. Yhtyeen cover-levy "Moondog Matinee" on muutenkin tasaisen hyvä.

Nyt kun tämä Cobin uusi sinkku on tullut ulos niin pakko sanoa että Children Of Bodom - Oops, I Did It Again.

Nyt kun tämä Cobin uusi sinkku on tullut ulos niin pakko sanoa että Children Of Bodom - Oops, I Did It Again.
 
tuohan oli aivan kamala.

Swervedriverin veto Velvetsien "Jesus" -biisistä potkii kyllä tiukemmin munille kuin alkuperäinen

Tuleeko mieleen virityksiä, joissa Cover-versio jostain biisistä olisi ollut huikeasti parempi kuin alkuperäinen versio?
 
Cool Britannia-nimistä ohjelmaa TV2:lta katsellessani ja nähdessäni/kuullessani pitkästä aikaa Oasiksen version The Beatlesin "I am the Walruksesta" tuli mieleen ainakin tämä yksi cover mikä on mielestäni aivan eri tasolla kuin The Beatlesin alkuperäinen versio joka silti on ihan hyvä. Oasiksen versio on harvinaisen onnistunut cover, jossa yhdistyy bändin oma näkemys ja biisin alkuperäinen fiilis saumattomasti yhteen.

Dannyn versio Kesäkadusta on aivan hemmetin kova. Pesee kaikki muut.
 
Sleepy Sleepersin näkemys tuosta biisistä oli muistaakseni aika kova kans aikoinaan. Siis ihan oikeesti helvetin hieno. Tempoa pudotettu melkein puoleen ja Kuosmanen laulaa sillai tuskasella äänellä. Ja oliko siellä jotain fonisooloakin seassa? Aika hevi. En nyt just muista millä levyllä se oli, mutta mulle putos paremmin ku Dannyn versio.
 
E: Levy oli Born In The S.A.V.O. ja vuosi 1985.

Aztec Camera - Jump
 
Ei nyt ehkä ylivertainen alkuperäiseen verrattuna, mutta kuuntelen sitä selkeästi monta kertaa mieluummin kuin inflaatioon puhkisoitettua Van Halenia.
 
Roddy Frame tekee hienosta biisistä loistavan ja näkemyksellisen - ja ennen kaikkea - erilaisen tulkinnan. Upeita nyansseja ja finessejä pieteetillä.