Tanssimusiikki ›

-Huh. Tuota Jamin vuodatusta. Kuulin juuri, että seur. keikalle (yksityis-) on sekä b että dr vaihtunut tuuraajiin.
 
Kysyin harjoituksista: 'Eiköhän ne taitu...'
 
-Toivotavasti balanssi löytyy sekä juhlaväen että soittajien kesken.
 
Tuossa Jamin tapauksessahan ei toiminut oikein mikään...
 
Aikas perseestä tollanen...toisaalta just ton takia moni ammatikseen soittava ei hääkeikkoja edes tee?
 
Mä olin eilen hääkeikalla...kaikki toimi hyvin,soittoa tais tulla vajaa 3 settiä,jengi tanssi,viimenen setti vedettiin sitten sitä bileosastoa,ja huttubändille harvinaiset encoretkin saatiin vääntää...
 
Ruoka oli ihan ok,juomapuoltakin ois saanut,mutta olin autolla,pojat otti konjakit ja muutaman olusen matkaevääks,sekä morsian että sulhanen ja heidän vanhempansa tulivat kädestä pitäen kiittämään joka ukkoa ja olivat tyytyväisiä!Eli kyllä noiden häiden onnistuminen on molempien osapuolten asenteesta/käyttäytymisestä kiinni,tod.näk. joku bändi ois vetänyt turvat kun oli sitä ilmasta viinaa ja yli 2 tuntia odottelua...
 
Ei kaikki keikat ole perseestä,vaikka mä just niin sanoin,joskus vaan kuppi menee nurin ja tuntuu ettei jaksa sitä stana säätöä mitä tuntuu aina piisaavan ;-/
 
Mutta...yks oikeen hyvä keikka siellä seassa saa mielen muuttumaan,luultavasti mä tekisin saman kun Jami,jos tollaseen vastaavaan kurimukseen joutuisin,lopettamisen ajatus on kyllä ollut melko lähellä tässä viime aikoina ;-)

Paska keikka Jamilla! :( Pahoillani tuommosen puolesta. Niin kuin tuossa joku veljistä totesikin, niin keikka hinta tarpeeksi hyväksi, niin vältty noilta. Saattaa olla muutama keikka vähemmän, mutta parempi mieli ylipäätään.

...Eli kyllä noiden häiden onnistuminen on molempien osapuolten asenteesta/käyttäytymisestä kiinni,...
 
No just!

Kiitos kollegoille. Kummasti helpottaa kun lukee myötätuntoisia kannanottojanne. Aivan huokaus tulee ja syvältä. Jospa tuon tänään vielä pystyis unohtamaan.
 
Kovasti vastuun tuosta "raiderista" kyllä asetan bändin liiderin niskoille. Pitää pystyä sanomaan mitä keikkaan kuuluu. Ei nämä nykynuoret vihittävät häähuumassaan osaa asennoitua ja tarjota bändille sitä mikä heille kohtuudella kuuluis. En siis syyllistä järjestävää tahoa. (vaikka pässejä ja inhimillisesti ymmärtämättömiä ovatkin) Bändillä pitää olla määrätynlainen raideri vaikka suullinen jos haluaa että homma pelaa.
 
Nykyään kovasti tykätään käyttää perinteistä tanssibändiä häissä. Tässä kuvaamassani keikassakin porukat oli enemmän kuin tyytyväisiä ja ylenpalttisesti kehuivat bändin ja musan. Bändin liiderin vastuulla on järkätä hommat siihen malliin että myös rivisoittajat on tyytyväisiä. Ja että rumpalikin vois soittaa.
 
Tässäkin oli nimenomaan haluttu tätä bändiä. Mikä perkules estää silloin kertomasta mitä bändin viihtyvyyden eteen on tehtävä. Hääparille ja järjestäjille ne kyllä yleensä käy hyvin kunhan osataan sanoa että nämähän ovat tietysti liksan lisäksi soittajan etuja. Viis ylimääräistä häävierasta 100:n tai 200:n muun kestittävän lisäksi ei ole ongelma järjestäjille. Pyytämättä jäädään jääveden ja pyttipannun varaan.
 
Ihan toinen juttu on jos rumpalin moposettiään kasatessaan pomo kertoo että nyt olis se bongorumpu ja triangelisetti kohdallaan. stana mä en enää moposettiä tuon porukan keikalle kasaa. Hommatkoon bongorumpalin ja pimpparaudansoittajan.
 
Mä oon tehny hirvittävän määrän häätanssikeikkojakin. Vielä moninkerroin enemmän tavallisia tanssikeikkoja. Kerran viidessä vuodessä bändi on noussu lentoon ja soitto sekä sen tunnelma on ollut atmosfäärien väriloistoa. Kaikki tähän soittamiseen ulkopuolisesti liittyvä on kuitenkin tuhonnut kaiken innon tanssikeikkoihin. Että päätökseni vihoviimeisestä huttukeikasta ei toki ole hätäinen ja harkitsematon. Nyt vain tuli tien pää vastaan. Vainaa kiittää osanotosta.

Mä nyt harvaan keikkailevana harrastelijana voisin sen verran kertoa "raiderikokemuksista", että kun diiliä hierotaan, ne ei oo koskaan olleet ongelma.
 
Kun aikoinaan en tätä osannut, saattoi tulla neuvotteluja.
Oltiin laivakeikalla ja sitten oikeesti mietittiin tarvitsevatko soittajat ruokaa vai riittääkö niille, että katselevat kun toiset syövät.
Päädyttiin sitten soittajien kannalta oikeaan ratkaisuun, mutta jo tilanne, että iso neuvottelu kesken keikkaa otti sen verran päähän, että siitä lähtien oon huolehtinut etukäteen soittajien viihtyvyyteen vaikuttavat tekijät: tarjoilu, backstage/taukopaikka ym.

Olen varmaan puhunut tästä ennenkin mutta sanotaan nyt vielä kerran. Niinä vuosina kun soittelin tanssikeikkaa niin usein tuntui siltä että bändi oli se välttämätön paha jolle oli pakko järjestää joku luukku yöpymistä varten ja jotain ruokaa olkoon vaikka kylmää makkarasoppaa. Silloin usein ajatteli että on sitä ammatin valinnut. Nuorena miehenä kaikki oli vielä niin hienoa ettei sitä osannut vaatia liikoja. Vuosien mittaan alkoi jo pitää puoliaan mutta muistan kyllä nekin ajat kun piti mennä grillille ostamaan ruokaa kun soittajille tarjottu sapuska ei olisi aina kelvannut edes kotieläimille tai sitten keittiössä oli niin "kiire" että tulkaa kysymään myöhemmin. Se saattoi olla 2-3 aikaan yöllä se myöhemmin. Sama juttu oli se yöpyminen 3 tai 4 kaveria pannaan asumaan 2 viikko yhteen hotellihuoneeseen tms. yritä siinä sitten elää päiväkaudet oman rytmin mukaan. Kaiken huippu oli yksi hyvätasoinen hotelli ravintola joka pisti meidät asumaan keikan jälkeen yöllä saunan pukuhuoneeseen. Puolenpäivän aikaan kiskoivat meidät ylös ja pihalle ja viettämään päivä jossain kaupungilla ja yöllä keikan jälkeen taas saunaan. Kahden päivän jälkeen sanoimme että meidän keikka loppuu tähän jos ei järjesty huoneet.No kaikki meni hyvin sen jälkeen. Nykyään shown yhtenä jäsenenä tai viihdepianistina syödään kutsuvieraiden joukossa ja kohtelu on erilaista. Toivotetaan tervetulleiksi kysytään mitä haluatte takahuoneeseen onko kaikki hyvin jne. Laivalle mennessä on omat hytit jne. Yli kolmenkymmenen vuoden tien päällä viettämisen jälkeen olen ottanut sen palkintona kovasta puurtamisesta enkä leveilynä jolla voi leuhkia muille. On kiva kun vihdoin saa hyvää kohtelua ja silloin myös itse haluaa antaa kaikkensa vieraiden viihtyvyyden takia. Se kuuluisa käyrä ei nouse ja työn teko on mukavaa ja siitä nauttii vielä tälläkin iällä.

Jatketaan aiheeseen aiheen vierestä.
 
Meillä neljä edellistä keikkaa on mennyt nk. putkeen.
 
Allkukesästä oli muutamalla keikalla oikein kunnon vaikeuksia. mm. Basisti muli tulvivaan jokeen, vesisadetta ukkosta, palaneita sulakkeita, viinilasia pedaalin päälle etc.
 
Mutta viimeiset 4 keikkaa ennen nyt lauantaita on ollut yhtä juhlaa. Porukkaa lattia täynnä. Saatu vetää oikein urakalla rockia ja poppia. Encorea ylistystä aplodeja suitsutusta.
 
No taas tuli la hääkeikalla palautus maan pinnalle.
 
Ei siinä mitään ihmeellistä noin loppujen lopuksi. Aikataulu kusi vaan jengillä ja ei ollut oikein tilanne hallinnassa.
 
Säesteltiin siinä sitten käskystä ruokailua. Ääh, ei siinä mitään, säestetään kun käsketään. Mentiin tauolle ja bestman käski pian taas soittelemaan taustamusiikkia. Just kun alettiin vetämään, niin alkoi kakun leikkuu yhtä aikaa. No kai se ei niitä häirinnyt. Tuli vaan sellainen tunne, etä pitäiskö hiljaa feidata ja antaa parin keskittyä kakun leikkuuseen. Kun mitään merkkejä ei ollut ilmassa, niin sitten vaan vedettiin.
 
Sanomattakin selvää, että lattia oli tyhjä koko ajan. Fiilis oli vielä hämärä, kun soitettiin hieman kulman takana, ja ei ollut kontaktia yleisöön.
 
Setin lopussa bestman ilmoittaa, että nyt olis häävalssin paikka. Saamansa pitää. Vedettin häävalssit pois kuleksimassa ja samoin "erityistoiveena" Mikko Mäkeläisen lyriikkahuippu On tullut moni ja on mennyt moni.
 
-lattia tyhjänä-
 
Ei muuta kuin tauolle ja miettimään vikaa settiä. Varma veto on saada porukkaa lavallo nk "joraamaan" on vetää esim. Charlie Brown. Varma merkki siitä, että jengi ei ole menopäällä, on, että sitä vedetään "paritanssina" Kaksi paria siellä heilui paritanssin askelin menemään. Toinen niistä pareista oli oikein kunnon jivejalkoja. Mentiin oikein näyttävästi, taivuteltiin ja kieputeltiin etc.
 
Pistettiin isolla kädellä rokkia ja finnhitsejä. Takuuvarmoja kappaleita.
 
-jivejalat joras kaksin muuten tyhjä lattia-
 
Oltiin siinä vedetty juuri Yes sir I can boogie sekä Hot stuff ja aioittiin juuri alkaa pisteleen dingoa.
 
Eiks nää jivejalat tuu lavan reunalle pyytämään Swingiä,
 
-just-
 
No mitäs me nöyrät pojat, alettiin siinä vetämään Miettistä ja Nortamaata sittten dingon sijaan. Olihan nämä sentään meidän uskolisin yleisö.
 
Sit tuli valomerkki kapakkaan ja joku vetaisi sen pääkytkimestä. Sähköt poikki koko juottolasta.
 
Digimikseri meni tietysti polvilleen ja PC sammui ja soitto katkes kuin kanan lento.
 
Hääpari siinä oli juuri ovella menossa ulos, joten todettiin, että lyödään kamat kasaan ja kotiin.
 
Kaikki keikat ei ole aina parhaita mahdollisia, vaikka minkä teet. Yksityistilaisuuksissa piilee monasti paskan keikan mahdollisuus.
 
Mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä. Ei mitään muuta, kuin parhaansa. Soittaa ja hymyillä ja olla altis yleisön toiveille. Vituttaahan se välillä, mutta siitä sulle palkka maksetaan

Se on juuri tollaista joskus.=) Mikään ei mene oikein putkeen ja tuntuu ettei viitis enää edes yrittää!
Mutta onneksi niitä vitutuskeikkoja on paljon harvemmin kuin niitä missä fiilis nousee ja kaikki toimii.
Mulla on lähes ehtymätön huumorintaju ja positiivinen ajattelumalli.Helpottaa aivan helvetisti kun voi nauraa välillä sekä omille & bändin virheille, että yleisön satunnaiselle ääliömäisyydelle(tämä viimeksi mainittu tietenkin niin ettei yleisö huomaa olevansa naurunaiheena..)
Ei sitä pienistä lannistuta!=)

Helpottaa aivan helvetisti kun voi nauraa välillä sekä omille & bändin virheille, että yleisön satunnaiselle ääliömäisyydelle
 
Tämän kun aina muistaa, niin ei naurun aiheet ihan heti lopu...

Tämän kun aina muistaa, niin ei naurun aiheet ihan heti lopu...
 
Korppikotkahan on varsinainen pessimisti!

Encorea
 
Tulikin mieleeni, että mikäs kolleegoilla on käytäntö encoreiden suhteen yksityistilaisuuksissa? Aika tyypillinen tilannehan on se, että bändi soittaa alkuillan enempi vähempi tyhjälle parketille, vaan annas olla, kun porukka on loppuillasta päissään ja bändi toivottamassa hyvää jatkoa, niin sitten aletaan taputtamaan takaisin eikä haluttais millään lopettaa.
 
Meitillä on ollut tapana, että yksi encore ja se on siinä sitten.

Meitillä on ollut tapana, että yksi encore ja se on siinä sitten.
 
Silloin kun on kova meno päällä, kiitetään illasta kysytään yleensä, että on pari biisiä jäljellä haluuko yleisö kaksi viimeistä hidasta vai nopeeta. Aina ne haluu kaks nopeeta.
 
Sit jos pitää vetää encorea. Sit vedetään pari hituria loppuun.
 
Jos ne vielä haluu tän jälkeen, niin vedetään sitten humppaa triplatempolla päin helvettiä. Sit ne ei enään halua mitään ;)

Tulikin mieleeni, että mikäs kolleegoilla on käytäntö encoreiden suhteen yksityistilaisuuksissa? Aika tyypillinen tilannehan on se, että bändi soittaa alkuillan enempi vähempi tyhjälle parketille, vaan annas olla, kun porukka on loppuillasta päissään ja bändi toivottamassa hyvää jatkoa, niin sitten aletaan taputtamaan takaisin eikä haluttais millään lopettaa.
 
Meitillä on ollut tapana, että yksi encore ja se on siinä sitten.
 
Me ollaan sovittu soiton loppumisaika, josta pidetään kiinni.
Soitetaan vikat valssit sen verran ajoissa, että jos tulee encorevaatimuksia, ehditään sovitussa ajassa.

Meitillä on ollut tapana, että yksi encore ja se on siinä sitten.
 
Ei encoreja - viimeiset valssit lähtee välittömästi bilesetin perään.
Joskus, kun on ollut aivan huima meno päällänsä, on voitu 1 encorebiisi soittaa, mutta erittäin harvoin.

Me ollaan sovittu soiton loppumisaika, josta pidetään kiinni.
Soitetaan vikat valssit sen verran ajoissa, että jos tulee encorevaatimuksia, ehditään sovitussa ajassa.
Ja jos encorea ei tulekaan , niin loppuuko soitto silloin ennen aikojaan? Jotkut järkkärit/turat on niin saaterin tarkkoja siitä, että viimonen taidepläjäys loppuu just eikä melkein sovittuna aikana...joo

Ja jos encorea ei tulekaan , niin loppuuko soitto silloin ennen aikojaan? Jotkut järkkärit/turat on niin saaterin tarkkoja siitä, että viimonen taidepläjäys loppuu just eikä melkein sovittuna aikana...joo
 
Tässä kysyttiin privaattitilaisuuksia. Ollaan me muutama minuutti ennen lopetettu, ei oo kukaan vielä valittanut.

Tulikin mieleeni, että mikäs kolleegoilla on käytäntö encoreiden suhteen yksityistilaisuuksissa?
 
Ollaan vedetty kaksi ylimääräistä nopeaa ja jos vielä sen jälkeen huudetaan uudestaan takaisin niin yksi hidas ja se on siinä.
 
Ei olla vielä niin kyrpiintyneitä, että ei voitais vetää muutamaa minuuttia yli sovittujen settien. Pitäisi varmaan alkaa jarruttelemaan loppuillasta ja soittaa vikassa setissä kaikkien aikojen paskimmat biisit, semmoset kunnon tunnelman tappajat, jotta pääsisi ajoissa kotio. Jos yleisöllä on hauskaa niin yleensä mullakin on.

Ei olla vielä niin kyrpiintyneitä, että ei voitais vetää muutamaa minuuttia yli sovittujen settien..
 
Ei meillä niin erikoisesti kyrpiintymisestä johdu, mutta jos annat pirulle pikkusormen niin vie koko käden eli jos suostut soittamaan vähän yli sovitun ajan, niin vaaditaan lisää ja lisää ja sama "tappelu" siitä tulee, lopetat milloin tahansa.

Ei meillä niin erikoisesti kyrpiintymisestä johdu, mutta jos annat pirulle pikkusormen niin vie koko käden eli jos suostut soittamaan vähän yli sovitun ajan, niin vaaditaan lisää ja lisää ja sama "tappelu" siitä tulee, lopetat milloin tahansa.
 
No no no! Meillä loppuu soitto silloin kun on sovittu ja YKSI encore päälle yliajalla. On se vaan hianoo jos lisää pyytävät, mut rajansa kaikella.