Kaksi Pacer Deluxea löytyy, toinen uutena joskus 80-luvulla, toinen käytettynä myöhemmin hankittu. Super-stratoja, sellaisiksi joskus nimettiin ja kuvaa mielestäni juuri mitä ovat. Osavalmistajat vaihtuivat useasti ja se näkyi eroina jopa samojen mallisarjojen sisällä, eli yksilöitä ovat. Eivät välttämättä hienoimpia kepakoita luokassaan, mutta kestäviä työkaluja kyllä.
Kunnolliset Kramer sivut:
http://www.vintagekramer.com/ Barettoista ensimmäinen sarja (vuoden 1984 alkupää), sekä Baretta III ovat vaikeita löytää. Muita on kaupan paljon, kun ulkomailta (etenkin jenkeistä) kalastelee, niin kuin jo mainittiinkin aiemmin. Pacereistä lähes kaikkia muita paitsi prototyyppisarjaa ja stratocaster-lavalla varustettuja löytyy samaten kiitettävästi.
Stagemastereista kakkossarjan arch-toppeja ei juuri liiku, muita löytyy silloin tällöin. Nightswan taisi olla signatuurisarjan suosituin malli, rajallisen määrän vuoksi niitäkään ei montaa liikkeellä näy.
Noiden suosituimpien mallien lisäksi on toki harvinaisempiakin, joita saattaa silti löytyä jopa yllättävän helposti. Esim. Gorky Park mallia kirjaimellisesti annettiin pois aikoinaan...eri asia toki haluaako joku sellaisia itselleen. Mutta ellei mikään erikoisuus ole etsinnässä,
American-sarjan tavallisimpiin malleihin kannattaa vanhempien Kramereiden haussa keskittyä. Oikeaa puuta, Seymour Duncanit, kunnolliset virittimet ja aito Floyd Rose pariin kolmeen sataan ei ole mielestäni paha yhdistelmä. Kramereita myytiin 80-luvun puolivälin paikkeilla enemmän kuin mitään muuta kitaramerkkiä, joten käytettyjä kyllä löytyy kun jaksaa hakea.
Focus-mallit eivät jää kovinkaan kauas isoisistaan, mutta lastulevy Strikerit unohtaisin suosiolla. Made In USA on mainoslause, jolla etenkin noita Japanissa ja Koreassa tehtyjä versioita toisinaan koetetaan kaupustella. Moiset höpötykset voi ohittaa, edes American sarjoja ei tehty vuoden 1985 jälkeen kokonaan USAssa. Erhe tulee osin hämäävästä neck-plate:sta, osin yrityksestä ratsastaa American versioiden maineella, joka sekään ei taannoin enää kummoinen ollut.
MusicYon uusiotuotannon 1984- ja Jersey Star-mallit eivät häpeä esikuviaan lainkaan, vaan ovat vähintään yhtä hyviä kitaroita. Muihin Yo-Kramereihin ei kosketuspintaa itsellä, mutta nimipolitiikka ihmetyttää....miksi valita uusille malleille nimet eri sarjan vanhemmista?
Nivel, milläs lavalla sinun Pacerisi on, ja mikä otelautamateriaali? Omissani on molemmissa sapelilapa, tosin vanhemmassa käsittääkseni alunperin banaanilapa. Vanhemman mikkeinä Schallerit ja otelauta ruusupuuta, uudemmassa Seymour Duncanit ja vaahteralauta.