Tanssimusiikki ›

tarttee tehdä strateginen valinta. Perusvaihtoehtoja on kolme
 
Olen täysin samaa mieltä. Ja se että mitään strategiaa ei ole olemassa, johtaa sellaiseen keikkaan millä jouduin eilen olemaan.
 
Hääkeikka. Ajomatkaa 300km. Noin 100 henkeä joista jopa neljä paria yhtäaikaa tanssimassa. Paikka pikkuinen baarihuone ja rumpali tietysti nurkassa lattiatasossa neljän miehen selän takana. Ruokasalit ja terassit oli erikseen.
 
Yhtyeen pomo oli sitä mieltä että rummut tuli liian lujaa kun virveli-"iskut" oli kapulan pudotusta kalvolle kahden sentin korkeudelta. Ihan oikeasti. Sanoi tämä pomo että vispilöillä sitten jos ei pysty hiljempaa soittamaan. Hän ei kuullut omaa soittoaan muuten. Aika ihme kun mä sielä nurkassakin kuulin koko bändin ihan kivassa balanssissa.
 
Niin, kaikki muu meni pa:n kautta paitsi rummut. Jopa eturivin puhaltimet truuttas asiakkaiden korvaan ja lisäksi pa:n kautta. Kontrolleja ei ollu. Tissuttelin sitten pääasias vispilöillä tangoja ja humppia myöten ja häpesin kaikkien rumpalien puolesta. Tämäkö on rumpaleiden arvostus tanssimusassa joka kuitenkin pitäis olla rytmistä toimintaa? Puhaltajan heiluttama tamburiini kuului niin paljon kovempaa kuin rummut että meinasin lopettaa kokonaan soittamisen. Etten olisi häirinnyt tamburiinin timeä. hähähäh.
 
No ruokapuolesta oli kuulemma pomo ilmoittanu että viis miestä. Eipä hän paikanpäällä pystyny kysymään että koskas ja missäs orkesteri syö. Mun piti asia hoitaa. No mä saan kyllä suuni auki ja järjestyihän se että eka tauolla kolmenvartin päästä syötäis. Kysyin myös juomapuolesta kun oli aika lämmin. Että saisko jotain tänne orkesterin puolelle. No siinä baarissa oli kraana josta sais vettä. Joo.
 
No tämä ruoka. Pyttipannua. Siis PYTTIPANNUA. Häis en oo koskaan saanu moista evästä. Aina on syöty samaa kuin häävieraat. Ja juomapuolta kysyi tarjoilija. Yks bändin vakijäsen kiiruhti sanomaan että jäävettä hän ainakin ja se riittää. Joo.
 
Hääväki söi illan mittaan jotain iltapalaa siinä ruokapuolella ja me veivattiin omaa ohjelmaa tyhjälle parketille. Ohjelman mukaan tietty. Pari on pari ja se on näköjään joillekkin pyhä yhteys. Kun kerran foksia soitettiin yks kappale tyhjälle parketille niin protokollahan tietysti vaatii että pari pitää soittaa samaa vaikka sulhanen kävi pyytämäs valssia. Luvattiin kyllä että valssia tulee hetken päästä. Näin soitettiin toinen foksi tyhjälle parketille ja sitten vielä beattipari ja sitten jo sitä pyydettyä valssia. No ei sitäkään sitten kukaan tanssinu ku hyväisessä humalassa oleva sulhanen oli jo asian unohtanu. Joo.
 
Niin ei sitä iltapalaa bändille annettu. Eikä pomolle tullut mieleenkään sitä edes kysyä. Tilaajapuolen huomio orkesterille oli jo aikaa sitten tullut selväksi. Sitä huomiota ei ollut. Vaikka ehdottomasti juuri tämä bändi oli haluttu pohojammaalta asti viihdyttämään
 
Humalan sopivassa vaiheessa sulhasta rupes laulattamaan. Morsiamen ryöstön jälkeisen lunastuslaulun jälkeen humala ja uskallus nousi. Näin me sitten toimimme karaokebändinä säestäen juovuspäisten hoilaamista monta biisiä. Joo. Tästäkin toiminnasta vois sopia etukäteen ja hinnoitella karaokebändinä toimimisen esim. 50/biisi. Sitten vois vaikka aamuun säestellä amatöörejä ja humalaisia örisiöitä.
 
Puoliltaöin pidimme taukoa ja mä purin sydäntäni vaimolle puhelimessa kun mut huudettiin pihalta soittamaan viimeinen biisi. "Ei itketä lauantaina." Sulhanen kaverinsa kans laulo. Sen löin kapuloilla ihan oman näkemyksen mukaan balanssissa. Ei sitä kukaan sitten moittinu ja suksee oli ankara. Tietysti sulhanen korjas potin.
 
Kamat oli jo autossa kun pomo kyseli korkinavaajaa haitaristilta. Oli hakenu jääkaapista limsapullon. Kysyttäessä kertoi että oli sanottu että sieltä saa ottaa. Ei sitten jumalauta vaivautunu muille kertomaan. Että oikein limpparia sais hakea. Haitaristi haki sitten mullekkin jaffaputelin. Joo.
 
Taas mun piti kotimatkalla pyytää että mentäis johonkin baariin tai grillille vähän syömään. Helevetin huonon ja kalliin lihapiirakan jälkeen (kylmä kaiken lisäksi) ajattelin että nisukaffit on pakko saada vielä. No olipa muu orkesteri jo hotaissut eväänsä ja kertoi pomo että nyt mennään. Sanoin että menkää vaan mutta mä haen ne nisukaffit vielä. Kävinpä jopa kusella vielä päälle. Kiukkuista hiace kyllä starttas kun olivat viis minuuttia joutuneet odottamaan. hähähähh. Aamu neljältä mun ihan keikkaa varten purkamani setti ja vartavasten moposettiasetuksin varustetut pönttöni purettiin kotistudiolle. Että 14 ja puoli tuntia oli keikkaan mennyt aika. Satasen brutosta jää joku 80e. Upeeta, mahtavaa. Heräsin iltapäivällä kolmelta.
 
Vaimo ruokapöydässä sanoi että älä huuda ja tytär että älä kiroile. Sanoin että johonkin mun pitää tämä paha mieli saada purkaa. Sain perheeltä luvan huutaa ja kiroilla tämä päivä mutta sitten pitäis kuulemma unohtaa. Että tämä yks päivä elämäni pahimpien nöyryytysten ja vitutuskeikkojen unohtamiseen riittäis niin huusin ja kiroilin asian teidänkin kuullen.
 
Tämä oli sitten vihoviimeinen huttukeikka mitä mä teen. Vannon sen tässä ja nyt. Käsi sonorin tuplapedaalin laukun päällä. stana.
 
Teille kaikille huttukeikan halajajille sanoisin että tehkää omat strategiset päätöksenne ja hinnoitelkaa ne niin ettei vituta. Pitäkää huoli että jokainen bändin jäsen on sitoutunut bändinne strategiaan. Ja uskaltakaa pyytää se mikä teille kohtuudella kuuluu. Ei nykyään kukaan osaa niitä teille kaupata. Jos et pyydä niin jäät ilman sitä minkä tilaaja olis ilomielin antanu jos olis ymmärtäny tarjota.
 
Yks strateginen vaihtoehto noiden kolmen lisäksi on että jää suosiolla kotiin tai alkaa rokkariksi. Se on nyt mun valintani. Suomirok-coverit on poikaa ja bailuorkesterilla on raideritkin. hähähäh. Palstalla toki häiritsen teitä jatkossakin. Teinhän eka tanssikeikkani vuonna -68 että uskon mielipiteitä asioista löytyvän.
 
Loppuun vielä että hähähää.
 
Tuo Pula-Ahonkin kirjoituksessaan käyttämä hähätys on härmäläisen hymiö. Sitä harva ymmärtää mutta se kuvastaa Etelä-Pohjalaista mentaliteettia. Se on jonkinmoista itsetuhoista ja ahdistuksen tuomaa naurua asioille joille on vaikea mitään itse tehdä ja jotka sivullista voi hyvinkin naurattaa. Ei sitä oikein osaa kuvata. Mun kirjoittamana voitte sen ymmärtää yksinkertaisesti hymiönä. Ja nyt ku mä tälle vihoviimeiselle tanssikeikkareissulle kirjoitan loppuun että hähähähäähähähäh niin ehkä se vähän valottaa tuon hymiön taustoja.