Aloittelijat ›

Tiedustelen,miten voi ylipäätänsä oppia improvisoimaan
biiseissä väliosia. Tapahtuuko tämä aivan sointukuvioiden mukaan, taikka jos on kyseessä perussointu, lisäämällä siihen esim kutosen ,ysin taikka vaikkapa maij:n.
Yleensä nuttikuviot ovat kirjoitetut väliosissa melko ilmeettömästi ja sikisi haluaisin saada niihin sitä jotain.
Säestän itseäni pianolla ja tähän mielestäni sopii välillä "MAALAILLA" koristella biisiä.
Kiitos etukäteen vastauksistanne

eiköhän se improvisointi tule sitten ajan kanssa, minä ainakin neuvoisin vaan soittamaan lisää, lisää ja lisää, sekä opettelemaan skaalat sun muut sävelkiekurat ulkoa niin että lähtee selkärangasta ni eiköhän ala imrovisointikin mennä.

Itse soittelen pianoa myös. Kyllä sitä ajan kanssa oppii kuulemaan, että mikä sointu sopii merkattua sointua paremmin biisiin. Kannattaa opetella miten soinnut muodostuvat, niin sitten osaa soittaa kaikki yleisimmät soinnut.
 
Eikä sointuja kannata aina valmiiksi merkattujen sointujen mukaan muutella (Esim. D->Dsus4) vaan kannattaa kokeilla myös muita vaihtoehtoja melodiaa mukaillen. Myös erilaisia säestyskomppeja kannattaa treenailla.

Myös eri tyylisiä soittajia kannattaa kuunnella niin paljon kuin vain suinki saattaa kuunnella. Ja tuntikausia, viikkokausia, vuosia soittoa ja harjottelua. Myös kannattaa opetella eri soittajien tyylejä, siis suoraan matkia. Kyllä oma tyyli kehittyy improvisointeineen AJAN kanssa.

Nyt vähän riippuu, jotta mitä halutaan improvisoida.
 
Jos puhut sooloilusta, niin yksi ehkä kokeilemisen arvoinen juttu on opetella "moodit", eli ne sävelet, joita esim soitettavan biisin sävellajiin kuuluu. Noita säveliä voi sitten panna peräkkäin haluamassan järjestyksessä, jolloin olet jo aika kova improaja =)
 
Ainakin kitaran kaulalla nuo yleisimmät moodit muodostava tiettyjä "kuvioita", jotka on helppo painaa mieleen ja näin siirtyä kaulalla ylös ja alas sävellajin mukaan. Syntyy soolo sen jälkeen biisin kuin biisiin. Moodit löydät ainakin selitettynä "suuren kitarakirjan" loppupuolelta.
 
Jos taas improat soinnuille, niin perusta on tuo sama. Eli mitkä soinnut "sopivat" yhteen, mutta toteutus on tietysti vähän monimutkaisempaa.
 
Jos teoria ei ole sun juttu, niin tosiaan pistä vain säveliä perä jälkeen ja kuuntele mikä on ok... se on aika hidasta ja tuskaista oppimista (tuskaisempaa ehkä ympäristöllesi kuin sinulle =) mutta menee se noinkin...

Ainakin kitaran kaulalla nuo yleisimmät moodit muodostava tiettyjä "kuvioita", jotka on helppo painaa mieleen ja näin siirtyä kaulalla ylös ja alas sävellajin mukaan. Syntyy soolo sen jälkeen biisin kuin biisiin. Moodit löydät ainakin selitettynä "suuren kitarakirjan" loppupuolelta...
 
Tämä on juuri yksi niistä asioista, jotka ovat kitaralla helpompia kuin koskettimilla. Kannattaa vaan opetella niitä erilaisia asteikkoja ja jauhaa niitä niin, että menevät selkäytimeen.
 
Kyllä minullakin tuottaa blues-sooloilu pianolla/synalla vaikeuksia eri sävellajeista. Kitaralla se on helppoa, kun riittää, että osaa se
yhden skaalan ja siirtää sitä sitten otelaudalla.
 
Jos teoria ei ole sun juttu, niin tosiaan pistä vain säveliä perä jälkeen ja kuuntele mikä on ok... se on aika hidasta ja tuskaista oppimista (tuskaisempaa ehkä ympäristöllesi kuin sinulle =) mutta menee se noinkin...
 
Teoria kuuluu taas pianon vahvuuksiin, sillä teoriaa on paljon helpompi pianon kanssa ymmärtää. Pianolla osaan soittaa nuoteista kohtuullisen sujuvasti, mutta kitaralla se on todella tuskaista.

Mitä nyt itse olen jotenkin löytänyt/tajunnut tämän E-skaalan, itse ainakin lurittelen tuolla skaalalla, elu blues-skaala tuo nyt taitaa olla. Elikkäs tuolla jotain "improvisoin", ei ole vaikea ja vetää aina suunnilleen sen mukaan, tablat tuohon on varmaan jossain Faqissa

Kaj Backlund : Improvisointi Pop/jazzmusiikissa / FAZER

Olen oivaltanut, ettei vääriä ääniä ole. Kyse on vain siitä, mihin äänillä pyrkii. Itse käytän tuommoisessa rauhallisessa jatstunnelmoinnissa sitä, että lurittelen jotakin kipaleen skaalojen tiimoilta ja pysähdyn "maistelemaan" joitakin ääniä.

Itse käytän tuommoisessa rauhallisessa jatstunnelmoinnissa sitä, että lurittelen jotakin kipaleen skaalojen tiimoilta ja pysähdyn "maistelemaan" joitakin ääniä.
 
Jazz tunnelmointita tulee harvemmin harrastettua, mutta tuota äänien "maistelua" sitten sitäkin enemmän. 1-3 äänellä saa jo paljon aikaan.

BTW: Monesti puhutaan, että tämä biisi menee nyt C-duurissa tms. Mitä toi meinaa ? Kannattaako tollasta opetella jos ei osaa nuottejakaan ?

BTW: Monesti puhutaan, että tämä biisi menee nyt C-duurissa tms. Mitä toi meinaa ? Kannattaako tollasta opetella jos ei osaa nuottejakaan ?
 
kannattaa opetella.
 
Eli jos mulle sanotaan C-duuri, niin tiedän noiden skaalojen avulla mistä kohdin kitaran kaulaa pääsen sooloja hakemaan. Käytännössä muutamalla skaalalla ja tuolla kappaleen sävellajilla voin soitella leadin ilman nuotin nuottia ainakin kohtuu auttavasti. =)
 
eli C-duuri on tiivistettynä tieto siitä, mitkä sävelet sopivat tuohon kappaleeseen...