Rock, pop, alternative ›

Höh. Ei ollut tälle mainiolle orkesterille ketjua ollenkaan vielä. Asiaintila täytyy korjata.
Itselleni tämä tuli nyt sen vuoksi ajankohtaiseksi, koska hommasin CDONista (8,95 eur/kpl) tänä vuonna remasteroidut laitokset The Fine Art Of Surfacingista, Mondo Bongosta ja V Deepistä. Bonuksina vielä joka levyllä 4-5 kpl b-puolia ja liveversioita. Ynnä hienot pahvipäällykset kotelon ympärillä.
Halpaa ja hyvää. Itselleni juuri nuo kolme ovat NE levyt tuotannosta. Pitää vielä ne pari aiempaakin hommata, kun lompakko taas lihoo. In The Long Grass oli jo mielestäni melkoista jäähdyttelyä. Oli siinäkin pari hyvää, ei sillä (Drag Me Down ja Dave nyt ainakin muistaakseni).
Kyllä kuulosti hyvältä pitkästä aikaa nuo levyt. Remasterointi on onnistunut. Surfacingin lärpäkkeessä mm. hauskaa muisteloa, miksi USA:n valloitus meni vähän munilleen.
 
Hieno bändi, upeita biisejä, turhaan unohdettu. Suurin osa muistaa vain .. Mondaysin ja Geldofin muut puuhailut. Sääli.
Mielipiteitä, kokemuksia, muistoja, keskustelua. Kiitos.
 
E: Toki Bobin soolotuotantokin mahtuu tämän otsikon alle. Soft Soil sisältää säkeet, jotka kävisivät mainiosti hautakiveeni.

Tässä noita remastereita pari päivää kuunnelleena täytyy todeta että hyvää työtä on tehty. Hauska yksityiskohta löytyi Mondo Bongon lehdykän kuvista. Kaiken sälän joukosta bongasin mm. Never In A Million Years -singlen pussin, (singlen b-puoli on tällä levyllä bonuksena, vaikka a-puoli onkin vasta seuraavalta levyltä kotoisin) jonka kannesta löytyi oranssi soikea tarra, jossa lukee ihan selkeellä suomenkielellä "Näytelevy, ei myytäväksi". Miten lie pojille tuo päätynyt? Saman levyn bonuksissa myös Ratsien versio Arnold Laynesta.
Niin sitä vaan melkein viidentoista vuoden jälkeenkin osaa vielä aika hyvin noi lyriikat ulkoa (kasetit on jääneet hiukka vähälle kuuntelulle).
 
Me and Tarzan, yeah, we get on like a house on fire...
 
Ai niin, selvisi myös V Deep -levyn nimen tarina:
 
V Deep refers to a Japanese style of shagging, guaranteed to generate female orgasm. 5 deep (thrusts), 6 shallow ones. Repeat as necessary.
 
Siitäpä vinkkiä viikonlopuksi ;-).

Mitenkäs se tarina meni tuosta I don't like mondayssista? Joku oppilas oli ammuskellut katolla ja syyksi sanoi että on maanantai? Oppineet valaiskaa
 
16-vuotias Brenda Spencer ampui kiväärillä kotoaan koulun pihalle toiselle puolelle katua 29.1.1979 Atlantassa (Georgia, USA). Tappoi kaksi aikuista ja haavoitti kahdeksaa lasta ja yhtä poliisia. Lehtimies sai Brendan puhelimeen ja tämä sanoi syyksi ammuskeluun juuri tämän kuuluisan lauseensa.
Sir Bob oli tuolloin kyseisessä kaupungissa collegeradion haastattelussa.