Tanssimusiikki ›

Minusta on typerää että tuomitaan merkintätapoja vaan sen takia ettei yksinkertaisesti itse tajuta miksi joku merkintätapa on tietynlainen. Ennemmin luulisi kiinnostavan selvittää miksi se on kirjoitettu juuri niin, ja kun logiikan löytää/oppii niin taas yksi mörkö kaapista poistuu. "Musateoria" (tai paremminkin musa-analyysi) on kuitenkin niin helppoa kauraa moneen muuhuun alaan verrattuna..

Elikkäs pälkästään soinnun "oikeinkirjoitussääntöihin" tukeutumalla ei voida taata taiteellisuuden kannalta riittävää informaation välitystä?
 
Ei voida, koska sointumerkit ovat lyhenteitä, jotka välittävät riittävän informaation 99% ajasta. Siihen jäljellejäävään prosenttiin kuuluu esimerkiksi kuvailemasi tilanne, sointu jossa olisi äänet H-D-F#-G-G#-A-A#-C#. Jos tuollainen äänikenttä on se mitä haluat välittää eteenpäin muille soittajille, kirjoita se haluamallasi hajotuksella viivastolle tai vaikka kahdelle (basso+diskantti). Saat oktaavialatkin just niin kuin itse haluat.

Mä olen niin huono piirtämään nuotteja, että varmaankin kirjoittaisin ensin jonkun soinnun, jonka kaikki tuntee ja tämän jälkeen merkisisin sen perään yksi kerrallaan mitkä äänet siihen pitää lisätä.
 
Mahdollisesti perään sopiva kuvaus mitä haluan soinnulla kuvata: tunnelman kyrvähdys, ilmaan jätetty kysymys, mitenkäs tässä nyt näin kävi, rauhallista lepäilyä... Jotenkin tähän tapaan ja jättää riittävästi taiteellista vapauttakin.

Ei voida, koska sointumerkit ovat lyhenteitä, jotka välittävät riittävän informaation 99% ajasta. Siihen jäljellejäävään prosenttiin kuuluu esimerkiksi kuvailemasi tilanne, sointu jossa olisi äänet H-D-F#-G-G#-A-A#-C#. Jos tuollainen äänikenttä on se mitä haluat välittää eteenpäin muille soittajille, kirjoita se haluamallasi hajotuksella viivastolle tai vaikka kahdelle (basso+diskantti). Saat oktaavialatkin just niin kuin itse haluat.
 
Niin, kun nämä sointumerkit on luotu auttamaan yleisimmissä musiikillisissa ilmiöissä, ei ole tarkoituskaan pystyä pelkillä sointumerkeillä kirjoittamaan tarkalleen kaikkia mahdollisia variaatioita nuoteista. Sama pätee ns. musateoriaan, analysoidaan niitä yleisimpiä ilmiöitä, "miksi joku juttu löytyy jokaisesta suositusta kappaleesta?" yms. Ei ne ole sääntöjä.. ehkä ohjeita, tai sitten pelkkiä toteamuksia.

Mä olen niin huono piirtämään nuotteja, että varmaankin kirjoittaisin ensin jonkun soinnun, jonka kaikki tuntee ja tämän jälkeen merkisisin sen perään yksi kerrallaan mitkä äänet siihen pitää lisätä.
 
Jos sovitat jollekin pikkukombolle, voisit purkaa ton kolmisoinnuiksi ja tehdä joka soittimelle oman "stemman", esim. näin:
 
Bassolle: H
Kitara: G (G-H-D)
Piano: Polysointu D ja F#add9 (D-F#-A ja F#-G#-A#-C#, merkitään:
 F#add9
________
   D
Puhaltimet tms: jokin sopiva soinnun ääni sopivaan oktaavialaan
 
Tossa sulla olis bändille sovitettuna kaikki sointuun kuuluvat äänet vähän helpommin ymmärrettävässä muodossa. Mutta yleispätevästi tollasta äänikenttää ei voi merkitä yhdellä sointumerkillä (Hm∆9(b13) add A add D? Juu ei.).

Mun mielestä kiva lisäys nuotteihin olisi jos siinä olisi tehty lisäksi joku tunnelmaan liittyvä piirrustus tai maalaus?
 
Jotkut muistanee Huuto malauksen. Oliko se nyt Edward Munch:in tekemä, joka vissiin varastettiin.
 
Kaverini oli tehnyt/saanut siitä itselleen version, johon oli lisätty kyseisessä maalauksessa olevalle kaiffarille tupakki käteen ja taisi tyyppi puhallella sauhuakin. Oli tunnelma muuttunut hiukan erilaiseksi...
 
Jos olisi vaikka näitä maalauksia käytetty nuottejen alussa ja lopussa, niin tulisi varmaankin hyvin erilainen tulkinta biisistä.

Dziisus sentään kun tässä joku päivä sitten lätkäistiin eteen mappi, jossa laput oli tansponoitu ja etumerkinnät ei ollut uuden sävellajin mukaisia. Olihan mielenkiintoista vetää, alennusta/korotusta ja palautusta joka nuotille :( Sitten siellä oli vielä E#, Fb, H# ja Cb pohjaisia sointuja.
 
Jos biisi menee C#-duurissa niin sitten siinä on E# ja H#. Kenkku juttu sinällään, mutta esim melodiankirjoituksen kannalta toi on oikeampi ja selkeämpi tapa (enharmonisesti oikein). Asteikotkin näyttää asteikoilta.
 
Eri juttu sitten jos notaatiosofta transpaa enharmonisesti väärin. Sitäkin on nähty.
 
t: Hesserwisser

Mites laulaja:
Mitä Asikaisen biisiä olet vailla?
 
Haluaisin Sheidin laulaman biisin Be-bob-a-lula, joka on sitten taas ihan eri biisi, kun samanniminen 50-luvulla tehty biisi.
Toi olis mun äänelle sopiva tollanen iskemärenkutus

Mulla on kanssa Encore ja siinä tympäsee, kun en ole ainakaan hokassut kuinka nuo nuottien varret saisi automaattisesti oikeaan suuntaan. Eli siis jos nuotti tippuu vaikka C:stä A:han, niin varsi pitäisi kääntyä ylöspäin.
 
Ei se kaikkia käännäkään, vaan tarvii tehdä se ihan manuaalisesti

Jos biisi menee C#-duurissa niin sitten siinä on E# ja H#. Kenkku juttu sinällään, mutta esim melodiankirjoituksen kannalta toi on oikeampi ja selkeämpi tapa (enharmonisesti oikein). Asteikotkin näyttää asteikoilta.
 
Niinhän se on, mutta kyistä tuollainen on lukea, jos ylennykset eivät ole rivin päässä etumerkintöinä, vaan kunkin nuotin kohdalla. Tästä vissiin oli kyse.
 
Eri juttu sitten jos notaatiosofta transpaa enharmonisesti väärin. Sitäkin on nähty.
 
Juu, ylennykset ja alennukset sekaisin panee kyllä hyvin äkkiä pään pyörälle.

Jos biisi menee C#-duurissa niin sitten siinä on E# ja H#. Kenkku juttu sinällään, mutta esim melodiankirjoituksen kannalta toi on oikeampi ja selkeämpi tapa (enharmonisesti oikein). Asteikotkin näyttää asteikoilta.
 
Jep, mutta sointumerkkeihin noilla ei ole mitään asiaa. Toi ongelma koskee lähinnä välidominanttisointuja sävellajeissa, joissa on paljon etumerkkejä, ja tuonkin voi kiertää valitsemalla kappalekohtaisesti enharmonisesti järkevämmän sävellajin (F#/Gb ja C#/Db, jälkimmäisistä ehdottomasti Db on suositeltavampi).
 
esim.
I - V7/III - III
 
ei F# - E#7 - A#m vaan Gb - F7 - Bbm,
eikä C# - H#7 (tai B#7!) - E#m vaan Db - C7 - Fm.

I - V7/III - III
 
ei F# - E#7 - A#m vaan Gb - F7 - Bbm,
eikä C# - H#7 (tai B#7!) - E#m vaan Db - C7 - Fm.
 
Mä tiiän ton biisin...

Jos biisi menee C#-duurissa niin sitten siinä on E# ja H#. Kenkku juttu sinällään, mutta esim melodiankirjoituksen kannalta toi on oikeampi ja selkeämpi tapa (enharmonisesti oikein). Asteikotkin näyttää asteikoilta.
 
Eri juttu sitten jos notaatiosofta transpaa enharmonisesti väärin. Sitäkin on nähty.
 
t: Hesserwisser
 
Tuo on muuten aivan totta! En ole aina itsekään ajatellut noin arratessani jotain iskelmää eli aivan oikein enharmonisesti nuo ylennykset kyseisessä C"-duurissa. Saat plussan!

Jep, mutta sointumerkkeihin noilla ei ole mitään asiaa. Toi ongelma koskee lähinnä välidominanttisointuja sävellajeissa, joissa on paljon etumerkkejä, ja tuonkin voi kiertää valitsemalla kappalekohtaisesti enharmonisesti järkevämmän sävellajin (F#/Gb ja C#/Db, jälkimmäisistä ehdottomasti Db on suositeltavampi).
 
esim.
I - V7/III - III
 
ei F# - E#7 - A#m vaan Gb - F7 - Bbm,
eikä C# - H#7 (tai B#7!) - E#m vaan Db - C7 - Fm.
 
Viisaasti perusteltu tuokin! Miten sitten jos esim. noustaan puolikaalla C duurista ylös... C# vaiko Db? Tuntuisi luonnolliselta, että ylöspäin mentäessä kuitenkin C#duuri!

Viisaasti perusteltu tuokin! Miten sitten jos esim. noustaan puolikaalla C duurista ylös... C# vaiko Db? Tuntuisi luonnolliselta, että ylöspäin mentäessä kuitenkin C#duuri!
 
Kyllä näin on

Viisaasti perusteltu tuokin! Miten sitten jos esim. noustaan puolikaalla C duurista ylös... C# vaiko Db? Tuntuisi luonnolliselta, että ylöspäin mentäessä kuitenkin C#duuri!
 
Mä kyllä tekisin niin, että nostaisin ensin kokoaskeleen, jolloin se olisi D ja sitten pudottaisin puoli, jolloin se olisi Db ihan oikeesti:-)

Viisaasti perusteltu tuokin! Miten sitten jos esim. noustaan puolikaalla C duurista ylös... C# vaiko Db? Tuntuisi luonnolliselta, että ylöspäin mentäessä kuitenkin C#duuri!
 
Jos yksittäisistä soinnuista tai äänistä puhutaan (esimerkiksi "Sotilaat, kansat, maat"-biisin väliriffi C-C#-D), niin tuo on loogista. Jos koko kappaleen sävellajista puhutaan, niin ehdottomasti mieluummin Db kuin C# (duuri). Db-duurissa on pari etumerkkiä vähemmän kuin C#-duurissa, ja sieltä löytyy E#:n ja H#:n sijasta F ja C.
 
Olen Januksen kanssa samaa mieltä siitä, että sointumerkkeihin ei E#:llä, Fb:llä, H#:lla (tai B#:llä) ja Cb:llä ole mitään asiaa, ja tässä turha purismi vain haittaa lukemista.
 
Tämä on varmaan yksilöllistäkin, mutta minun on ollut aina helpompi hahmottaa b- kuin #-merkkiset sävellajit. Silloinkin, kun etumerkkejä on yhtä paljon (F#- ja Gb-duurit), tuntuu tuo b-sävellaji jotenkin helpommalta. Tämä voi olla soitinvalintaankin liittyvä kysymys. Tosin H-duuri on helpompi kuin Cb.

Kuinkahan paljon kaiken kaikkiaan noista vaikeammista välisävellajeista noin yleensä ottaen soitetaan ja lauletaan?

Kuinkahan paljon kaiken kaikkiaan noista vaikeammista välisävellajeista noin yleensä ottaen soitetaan ja lauletaan?
 
Niissä on helpot kiipparisormitukset!