Etno, proge, latin ›

No joo, sovitaanko niin, että me nyt olemme tuon sanan etymologiasta sitten eri mieltä? Itse asiasta kun kuitenkin olemme samaa mieltä niin sehän olisi siinä?
 
Jeppistä. Periaatteessa se on ihan sama mitkä ne syyt on, että kyseistä genreä alettiin kutsua progressiiviseksi rockiksi.
 
Olemme samaa mieltä, että se ei kerro juurikaan totuutta siitä mitä proge on.

Kiteytän: Se joka progesta puhuessa kaivaa sanakirjan esille ja pasteaa sieltä selostuksen, mikä lukee sanan "progressiivinen" kohdalla ansaitsee kovan lyönnin leukaansa tai silmäänsä (valinta on vapaa). Jatkakaa.
 
Väkivalta ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan rakkaus, kuten myös progen syntyaikoina...

Pitäisi varmaan kaivella tätä haudasta, mutta tuli tässä korkealentoisia ajatuksia mieleen kuunnellessa Tukevasti Ilmassa - ohjelmaan.
 
Siinä oli kopioinnista ja ne höpis perinteen ja purismin ongelmallisuudesta.
 
Kiteytys olisi jokseenkin tällainen: Perinne on elävä silloin kun siinä ei ole mitään ydintä johon ei saa kajota, joka muuttaisi sen siihen perinteeseen kuulumattomaksi.
 
Perinne muuttuu ei eläväksi silloin, kun joku alkaa kopioida sitä. Puristi on juuri tällainen henkilö, joka muodostaa jotkut rajamääritteet tietylle perinteelle ja määrittää sen perusteella, että mikä kuuluu siihen ja mikä ei. Tällöin se perinne muuttuu tietysti kuolleeksi, kun sitä yksinkertaisesti kopioidaan.
 
Tuli nämä proge-jutut vain vahvasti tästä mieleen. Juuri silloin tehdään progesta kuollutta perinnettä, kun määritellään vaikkapa "Ei tuo ole progea, koska siinä ei ole vaikeita tahtilajeja" tai "Ei tuo ole progea, koska se on niin lyhyt kappale" taikka miksei: "Ei tuo ole progea, koska tuollaista on jo tehty".
 
Tuollainen purismi tekee progesta staattisen määreen ja tuhoaa sen elävyyden ja kehittyvyyden.
 
Kaikkea sitä tuleekin yöllä mietittyä..

Puristi on juuri tällainen henkilö, joka muodostaa jotkut rajamääritteet tietylle perinteelle ja määrittää sen perusteella, että mikä kuuluu siihen ja mikä ei. Tällöin se perinne muuttuu tietysti kuolleeksi, kun sitä yksinkertaisesti kopioidaan.
 
Hyvä kirjoitus. Kirjoittaja on asian ytimessä. Nimitykset musiikkityyleihin tulee usein tiskin toiselta puolelta, mutta musiikkibisnes on avokätisempi kategorisoimaan musiikin helpommin kuin puristit, jotka hajotkoon rauhassa arkkityyppisine määritelmineen tyylipiirteistä. Eli kaikki mikä kuulostaa SILTÄ on SITÄ.
 
Metallipalstalla joku kysyi jazzmetallista, niin joku suositteli KC:n Power to Belive -levyä. Toinen sanoi siihen ettei KC ole metallia. Kyllä SE on silloin, jos se on SITÄ. KC osaa ja uskaltaa tehdä mitä vain - eli olla oma itsensä tyylivaikutteiden kameleontti näyttämättä sätkynukeilta tai metallipelin roolihahmoilta.
 
Funk-puristien väittelyä löytyy kiivasta väittelyä "Miles Davisin funkimpaa matskua" -keskustelusta. Keskustelusta käy ilmi hyvin kirjoittajien rajoittuneet käsitykset musiikkityyliksi luokittelusta.

Hel****i, että joskus inhoittaa ja toistaalta huvittaa nämä "Mitä proge on?/Voiko tämän laskea progeksi?"-keskustelut. Kyllä nykyäänkin tehdään progressiivista musiikkia. Kaikki teistä varmasti tietävät, minkälaisesta musiikista on kyse, jos puhutaan esim. progemetallista. Tähän joku älypää sitten aina jossain vaiheessa huutaa, että driimthiitterit ja muut vastaavat ovat kaukana "oikeasta" progesta.
 
Musiikki kehittyy ja sitä mukaa genret monipuolistuvat. En näe kyllä syytä, miksi tämän päivän progressiiviseksi musiikkiaan kutsuvia bändejä ei voisi laskea kuuluvaksi siihen samaan ketjuun, mitä KC:t, Yesit ja Genesikset aikanaan edustivat (ja edustavat vieläkin). Tai ehkäpä näiden "todellisten" progemiesten ja -naisten mielestä olisikin paljon järkevämpää keksiä uusi genre jokaiselle bändille joka on vaarassa venyttää ko. genren rajoja. Minun mielestäni tuo progen rajaaminen sinne 70-luvulle on kaavoihin kangistuneiden proge-"elitistien" typerää pätemistä.
 
Toisaalta vielä enemmän v*tuttaa taas ne ihmiset, jotka ymmärtävät progen vain ja ainoastaan tiluprogemetallina. Joillakin on sellainen käsitys, että progressiivisuudella tarkoitetaan sitä että musiikki on teknistä ja biisit tungettu täyteen kaiken maailman polyrytmistä kikkailua ja tilusooloja. Näillä ihmisillä taas ei ole mitään käsitystä siitä, mitä proge alunperin on ja mitä kaikkea se sisältää. Ja sitten nämä vanhan tyylin progeukkelit taas pidättäytyvät niissä omissa maailmoissaan. Perhana, olette kaikki väärässä! Saunan takana olisi kyllä vielä tilaa!
 
Edit: Lisään yhden hymiön kutakin kappaletta kohti, jotta herneet eivät jäisi liian syvälle sinne sieraimiin.
 
:)
 
;)
 
>;D

Oisit tietysti Galder voinut lukea mitä täällä on kirjoitettu, mutta ei sitä kai voi vaatia.

Oisit tietysti Galder voinut lukea mitä täällä on kirjoitettu, mutta ei sitä kai voi vaatia.
 
No kun hän on se toinen siitä työparista, joka siis osaa vain kirjoittaa. Ei lukea lain.
 
Ps. Hyvää pohdintaa Ostinaatio tuossa aiemmin. Hizi kun väännettiin siitä etymologiasta ihan turhaan. No semmoista sattuu.

Oisit tietysti Galder voinut lukea mitä täällä on kirjoitettu, mutta ei sitä kai voi vaatia.
 
Ei tuo ollut vastine noille teidän kirjoituksille, vaan ihan yleistä vuodatusta.

kun joku sanoo "taiderock", meikä poistaa varmistimen...:D

Nii'i, sehän riippuu vähä siittä kuka kuuntelee, mutta ittele sitä kaikista uusinta on tuomonen seitkytlukunen Electro Magnets-tyylinen jatsahtava pop-renkutus.

"Parhaaksi progebändiksi ei tulla soittamalla pelkkää progressiivista musiikkia. Se, joka niin luulee, tietää, mitä proge on, joka taas on ristiriidassa progen avartavien lähtökohtien kanssa"

Pain of Salvationin viimeisin tuotos BE on mielestäni erinomainen esimerkki oikeasti progressiivisesta musiikista - monessakin termin merkityksessä - ja erinomainen levy muutenkin.

Dream Theaterhan oli progressiivinen keksiessään sekoittaa metallia wanhaan kunnon orkestraatioprogeen. Tosin kymmenet matkivat bändit eivät enää mitään uutta keksi.

Tässäpä pari uniikin kuulosta progebändiä:
-Ark
-Man on Fire
-The Tangent
-Mars Volta
-Umphrey's Mcgee
-IZZ
-Outlander
-Riverside
-Tuatha de Danann

Yksi hyvä esimerkki progressiivisesta sävellyksestä on mielestäni Rushin "Jacob`s Ladder" ja "Xanadu".

Jättäkää tosiaan"Taiderock/Art-Rock"- kategorointi unholaan, niin kauhea se on,suorastaan synonyymi saatanalle.
 
Lukekaa ihmeessä Taru Oksasen aihetta sivuava pro gradu-tutkielma. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00361.pdf
 
En ota suuremmin kantaa mikä on progea ja mikä ei. Tuskin sillä on suurta merkitystä musiikin kannalta. Hyvä musiikki on aina hyvää, kategoroitiin se sitten Progeen tai Poppiin.

Hyvä musiikki on aina hyvää, kategoroitiin se sitten Progeen tai Poppiin.
 
"Hyvä musiikki" on vielä abstraktimpi ja vaikeampi määritelmä kuin proge.

Jahas. Olisihan se pitänyt aavistaa.
Kun sanoo sanan "proge" kolme kertaa ja pyörähtää ympäri pitäen hiirtä oikeassa kourassa, kutsuu selaimella foorumille kaikki helvetin syöverien tsättidemonit jauhamaan etymologiasta kun tahtoisi kuulla siitä, mikä musiikki on tehnyt jotain hienoa ja ennenkuulumatonta :)
Minä olen aina käsittänyt progen niin, että se lähti juuri tuosta; vanhan rikkomisesta, alistumattomuudesta postmodernismiin.
Unohdetaan se.
Minusta juuri tämä Ramones, Hip-Hop jne, on ollut äärimmäisen edistyksellistä omana aikanaan. Nyt sitä ei varmaan enää kannata tänne laittaa. Uusi hieno musatyyli, ihan oma juttunsa, siinä on komppi jonka päälle puhutaan nopeesti.
Kuten aloitusviestissä mainitsin, joku Kimmo Pohjonen on minusta äärimmäisen edistyksellinen kaveri. King Crimson on vieläkin aika edistyksellistä, Fripp tajuaa sen ettei kannata tallata kovin kauaa samaa polkua, vaikka ne isoimmat timantit saattaisikin löytää kaivamalla.
Ihan alkuperäiseen aiheeseen palataksemme, onko näitä olemassa? Vai pitäisiköhän tälle pistää uusi ketju, kun ne ihmiset jotka tällaisia bändejä kuuntelevat luultavasti lähtevät muuanne luettuaan ensimmäisen sivun tai viimeistään vähän toista...
 
-Kamikaze Kettunen

70-Luku on progea, 70-luvun ihmiset on progeja ja ne puhuu progea.
Vähänkö: Kultainen 60-luku, Progeinen 70-luku, Tukkainen 80-luku.
:) Joo-o.