Tanssimusiikki ›

onko se taas TALU.
 
On ollu älyttömän hiemo TALUPÄIVÄ taidan kääntyä *JAlun puoleen.

Kateeksi käy, mulle jalua ei kuulu, ei näy!

Niin on, osoittaa sen, että yhtenäistä käytäntöä ei siis ole.
 
Mutta jospa sellainen saataisiin tässä keskustelussa näinkin arvovaltaisen komitean toimesta luoduksi...
 
Ei vaan! Mielenkiintoista keskustelua, hyvä!
 
Lisää sointumerkintäkuriositeetteja: näin tässä juuri yhtenä päivänä eräässä 60-luvun Beatles-nuottikirjassa käytettävän C7#9-soinnusta merkintää C7b10. Repikeepä siitä.

 
Lisää sointumerkintäkuriositeetteja: näin tässä juuri yhtenä päivänä eräässä 60-luvun Beatles-nuottikirjassa käytettävän C7#9-soinnusta merkintää C7b10. Repikeepä siitä.
 
Esimerkkisi valaisee loistavasti eri merkintätavat, ne on vain tunnistettava.

Lisää sointumerkintäkuriositeetteja: näin tässä juuri yhtenä päivänä eräässä 60-luvun Beatles-nuottikirjassa käytettävän C7#9-soinnusta merkintää C7b10. Repikeepä siitä.
 
On näkynyt muuallakin, esim. yhdessä erittäin kattavassa fakebookissa. Toi ei itse asiassa ole pöllömpi merkintä, varsinkaan kiipparistin kannalta, koska #9-ääni on niin helppo mieltää alennettuna terssinä suhteessa pohjaääneen, ja hajotuskin löytyy helposti (E-Bb-Eb). Ei silti suositeltava merkintätapa.

m7b5 on dominanttisoinnun vajaamuoto ja alapuolinen terssi siihen lisättynä tekee siitä noonisoinnun esim. Hm7b5 alapuolelle G-ääni ja sointu on silloin G9. Silleen.
 
Paremminkin sanottuna se on dominanttisoinnun ylärakennetta, muttei dominattisointu. Dominattisoinnussa on aina S3 ja P7 laskettuna soinnun pohjasävelestä. Mutta tämä ajattelutapa on käytännöllinen... Hm7b7, Dm6, G9, 7#5b9... samoja ääniä.

Kyllä pikkukolmio on tulkittava aina esim. Cmaj7-soinnuksi!
Osoittaa totaalista tietämättömyyttä, jos toisin tulkitsee!
Kolmion perään voi laittaa vielä sen 7 numeron erehdysten välttämiseksi.
 
Enhän mä tollaista kun väitin, uskaltaisi väittää, jollei mulla olisi tukevaa selkänojaa.
 
Mark Levine kirjassaan "The Jazz Piano Book" sanoo näin!
 
Suomalainen käytäntö voi olla jotain, mutta kun netistä ja ulkomaan kirjoista kaivaa lappuja, kaikenlaisten ulkomaitten ja muitten mutakuonojen tavatkin pitää tuntea.

Joka viikko kun opettelisi yhden uuden soinnun ja pari erilaista merkintää sille, niin vuodessa olisi jo melkoinen guru.
 
Yritin netistä katsoa, että mikä yksi suosikeistani biisin lopetussoinnusta on jos biisi loppuu B molliin.
 
http://www.apassion4jazz.net/keys.html
Oisko se Bm Minor Major 9.
 
Kuitenkin sillä viissiin, että ne Bm:illiin lisätyt äänet tulee vaikkapa oktaavia ylempää. Siihen voi halutessaan lisäillä tai poistaa ääniä tunnelman mukaan ja ripotella niitä koskettimistolla kiinnostaviin paikkoihin.

Suomalainen käytäntö voi olla jotain, mutta kun netistä ja ulkomaan kirjoista kaivaa lappuja, kaikenlaisten ulkomaitten ja muitten mutakuonojen tavatkin pitää tuntea.
 
HHAAAaaAAAaaAAaaahhhzzzz!!! Naurattaa baron ystäväiseni! :)

Yritin netistä katsoa, että mikä yksi suosikeistani biisin lopetussoinnusta on jos biisi loppuu B molliin.
 
http://www.apassion4jazz.net/keys.html
Oisko se Bm Minor Major 9.
 
Bm∆9

Bm∆9
Selkeä merkintä!

Osta Motif!
 
Heti, kun voitan lotosta! ;)

Sitten tuosta nuotinnosohjelma-asiasta:
Mulla on Encore, jolla noita nuotteja värkkään ja se on kyllä hyvä myös siinä mielessä, että kun nuotin kirjoittaa ja laittaa siihen soinnut, niin kyllä se transponoi molemmat ihan siihen sävellajiin, mihin haluaa.
 
Dziisus sentään kun tässä joku päivä sitten lätkäistiin eteen mappi, jossa laput oli tansponoitu ja etumerkinnät ei ollut uuden sävellajin mukaisia. Olihan mielenkiintoista vetää, alennusta/korotusta ja palautusta joka nuotille :( Sitten siellä oli vielä E#, Fb, H# ja Cb pohjaisia sointuja.
 
Mulla on kanssa Encore ja siinä tympäsee, kun en ole ainakaan hokassut kuinka nuo nuottien varret saisi automaattisesti oikeaan suuntaan. Eli siis jos nuotti tippuu vaikka C:stä A:han, niin varsi pitäisi kääntyä ylöspäin.

Myös 13 sointu aiheuttaa usein epätietoisuutta siitä mikä se on.
 
Mun auktoriteetti Levine käyttää sitä tarkoittamaan sointua, jossa on seksti ja septimi eli synonyymina 7/6 merkinnälle.
 
Jos siihen halutaan 9 mukaan jossain muodossaan (9,#9, b9) se tehdään add merkinnällä.

Mulla on kanssa Encore ja siinä tympäsee, kun en ole ainakaan hokassut kuinka nuo nuottien varret saisi automaattisesti oikeaan suuntaan. Eli siis jos nuotti tippuu vaikka C:stä A:han, niin varsi pitäisi kääntyä ylöspäin.
 
Finale tekee!

Bm∆9
 
Mikäs siitä tulee sitten jos siihen lisätään edellisten lisäksi vaikka g, g# ja a, jotka tekevät siihen kivan horror efektin ja suloinen tunnelma ikäänkuin särkyy?

Mikäs siitä tulee sitten jos siihen lisätään edellisten lisäksi vaikka g, g# ja a, jotka tekevät siihen kivan horror efektin ja suloinen tunnelma ikäänkuin särkyy?
 
Klusteri, jos kaikki noi on saman oktaavin sisällä. Ei merkittävissä järkevällä sointumerkillä, jos tollaisen haluaa merkitä soitettavaksi niin sit nuoteilla viivastolle. Jos biisi loppuu pitkään sointuun, ollaan tosin aina soittajan=tulkitsijan tyylitajun varassa, eli eipä niistä horror-äänistä kannata huolta kantaa.

Mites laulaja:
Mitä Asikaisen biisiä olet vailla?

Klusteri, jos kaikki noi on saman oktaavin sisällä. Ei merkittävissä järkevällä sointumerkillä, jos tollaisen haluaa merkitä soitettavaksi niin sit nuoteilla viivastolle. Jos biisi loppuu pitkään sointuun, ollaan tosin aina soittajan=tulkitsijan tyylitajun varassa, eli eipä niistä horror-äänistä kannata huolta kantaa.
 
Elikkäs pälkästään soinnun "oikeinkirjoitussääntöihin" tukeutumalla ei voida taata taiteellisuuden kannalta riittävää informaation välitystä?
 
Oma suosikkilajini on nimenomaan käännellä ja väännellä sointuja lähes mielivaltaisesti.
 
Biisejä saa kivasti maustettua kun vetää vaikka urkusaundilla jotain outoja sihinöitä sopivaan väliin. Laittaa vaikka sopivasti ripoteluna puolen sävelaskelen päässä toisistaan olevia ääniä vierekkäin, niin ei varmaan kuulosta liian kaupalliselta.