Tuosta kuorosta tuli mieleen, että itselleni on jousisoittajana kehittynyt mielestäni hyvinkin tarkka korva (ei absoluuttinen), mutten ole eläissäni käynyt yhdelläkään laulutunnilla. Sen huomaa juuri esim. kuorossa, jossa omaksi ärsytyksekseen tajuaa joskus laulavansa ihan väärin vain sen takia ettei ole oikeaa äänenkäyttötekniikkaa johonkin isompaan hyppyyn tai rekisterinvaihdokseen. Tietää mielessään ja korvassaan tarkkaan, mihin säveleen pitää osua, muttei vaan osu.
Juuri tätä minäkin tarkoitin. Itsellä käy samaa vaikeampien laulujen ja kitaran kanssa alvariinsa. Ei palkitse ei...
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. |
Amusikaalisia ihmisiä jotka eivät tunnista melodioita ja sävelkorkeuksia on olemassa, mutta todella harvassa. (en muista tarkkoja prosentteja mutta jotain 0,2% tms.) Nämä ihmiset eivät erota ukko nooan melodiaa satumaa-tangosta.
Sitten tietysti on ihmisiä joilla on fyysinen vamma tms.
Muut oppivat. munsta.
aivan totta. ja totta tuokin, että laulamissa on todella kysymys lähinnä tiettyjen lihasten hallinnasta. Vauvat oppivat noin neljän kuukauden ikäisinä toistamaan säveltasoja, eikä kyky ainakaan minun tietääkseni mihinkään iän myötä katoa.
Tottakai toisilla on luonnostaan kauniimmin resonoiva ääni tai hyvä hengitystekniikka, mutta periaatteessa laulamaan oppii lähes jokainen, tosin ei usein ilman opastusta. |
>>Nuotin vierestä laulamistakin voidaan laulamiseksi kait kutsua?
>Nuotti kai se on siinä nuotin vieressäkin.
Kyllä sekin aikamoista laulutaitoa vaatii että osaa koko ajan väistellä niitä oikeita nuotteja. Ne jotka eivät ymmärrä kokonaisuuksien kauneutta ovat kärkkäitä osoittamaan sormella yksityiskohtien näennäisiä epäloogisuuksia. Mietelause by Risto 2005, Inspired by Platon 427-347eKr. |
samueld
rairsilf
risto