Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuinka moni pitää vain yhdestä/muutamasta genrestä, eikä siedä muita? Minä en ainakaan ymmärrä, miksi pitää dissata muita genrejä, varsinkaan jos niihin ei ole tutustunut.
 
Miksi niiin monet tuntemani tyypit pitävät vain pienestä osasta musiikkia, eivätkä suostu kuuntelemaan mitään muuta? Täälläkin on varmasti suurin osa tällaisia.
 
Eikö voisi nauttia kaikesta musiikista? En tietenkään tarkoita, että kaikki voisivat pitää kaikesta, mutta esim. yhden genren sivuuttaminen yhdellä artistilla on aika tyhmää.
 
Mikään genre ei ole täydellinen, kaikkea voi verrata toisiinsa ja arvostella sillä perusteella. Mutta jokaisessa genressä on se joku juttu, mikä tekee siitä hyvän. Eikö kannattaisi yrittää löytää sitä?
 
Minua ainakin ärsyttää suuresti ihmisten erittäin suppea ja sokea musiikkimaku. Mikä tähän auttaisi, miten saisi ihmiset aukaisemaan silmänsä?

Mä en ainakaan suostu kuuntelemaan mitään europoppiteknoa (esim. E-Type). Vain japanilaiset tekevät kuunneltavaa teknoa.
 
Muuten musiikkimakuni käsittääkin kaiken. Yhdynkin siis ihmettelemään, miksei maistu musiikki?

Minä kuuntelen mielestäni aika monenlaista, jotakuinkin rock/proge/metal/funk-akselilta. Yleisesti ottaen esim. konemusiikkia kohtaan olen aika ennakkoluuloinen, koska tähänastisen elämäni aikana en ole montaakaan hyvää teknobiisiä kuullut. Mutta kyllähän se on ehdottomasti rikkaus osata kuunnella monenlaista. Soittaessakin on hyvä hakea tyyliä monesta eri genrestä.

Ainahan sitä löytyy genrejä, joista ei kauheasti välitä. Silti osaan kyllä arvostaa hyvin tehtyjä tai luovia juttuja, oli musatyyli sitten mikä hyvänsä. Sen olen huomannut, että ennakkoluulojen vankina on erittäin helppo olla. Onneksi on saanut soittaa niin monenlaista musaa, että nyt menee läpi melkein mikä tahansa.
 
No ok, toi E-Type oli kyllä aika paha... ;)
 
EDIT: Esim. konejutut eivät pudonneet mulle pitkääb aikaan, koska olin sitä mieltä, että pitää soittaa "oikeasti". Sittemmin tutustuin Depeche Modeen ynnä muihin ja huomasin, että ei se, mitä tekee vaan se, miten tekee...

Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...
 
Kai se ainakin nuoremmilla on vähän sakin paine, eli pitää olla hip ja kuunnella sitä mitä muutkin tai sitä mikä on in.
 
Itse kuuntelin aikoinani aktiivisesti samaan aikaan punkkia, kun se oli uutta, ja Led Zeppeliniä, Queenia ja Jethro Tullia rinta rinnan. Eikä mua sen takia mollattu. Myöhemmin olen jopa kuullut, että mua pidettiin kouluaikana ihan guruna kun kuuntelin ja diggasin bändejä mitä muut eivät.
 
Kai tähän kysymykseen myös vaikuttaa musiikkikentän pirstaloituminen. Ei ennen ollut näin montaa lajia musaa, nythän jo pelkästään metallista löytyy alalajeja pilvin pimein ja ilmeisesti kuuntelijat sulkevat toisensa pois (tai itsensä).
 
Toisia ei yksinkertaisesti kiinnosta musiikki kokonaisuutena, vaan se, mikä näkyy julkisuudessa huutomerkkien kera!

Minä en ainakaan ehdi tutustua millään kaikkeen, vaikka haluaisin. Niitä genrejä on liikaa, eli ei ehdi löytää niitä hyviä bändejä. Ja sitten ei aina jaksa suodattaa sitä itselleen kolahtamatonta paskaa etsiessään mieluisaa. Mahd. laajasti kuitenkin yritän kuunnella.
 
Nytkin lojuu pöydällä kuuntelua odottamassa Saariahoa, Rautavaaraa, Eminemiä, Koinureita, Coltranea, Hurriganesia, Totoa, Metallicaa, Röllin lauluja ja jotain Brasilialaista kansanmusiikkia.

Kuinka moni pitää vain yhdestä/muutamasta genrestä, eikä siedä muita? Minä en ainakaan ymmärrä, miksi pitää dissata muita genrejä, varsinkaan jos niihin ei ole tutustunut.
 
Minua ainakin ärsyttää suuresti ihmisten erittäin suppea ja sokea musiikkimaku. Mikä tähän auttaisi, miten saisi ihmiset aukaisemaan silmänsä?
 
En dissaa mitään musiikkituotetta enkä myöskään laitetta... siedänkin miltei kaikkia musiikkilajeja. En voi kuitenkaan kiistää etteikö minulla olisi omat mieltymykseni mutta ainakin koitan olla tyrkyttämättä niitä muille. Koska ne on mun mieltymyksiä. On tässä joutunut sekä musiikki- että soitinpuolella kyllä joihinkin zelootteihin (eräänlaisia kiihkoilijoita) törmäämään mutta YRITÄN olla provosoitumatta ja lähtemättä mukaan leikkiin. Kommentoida kyllä voin ja olen sitä tehnytkin, kuitenkin ainakin pyrin ottamaan selvää musiikkisuuntauksista tms. ja jos tuntuu ettei se suuntaus ole mua varten niin no can do. Joku siitä kumminkin tykkää.

Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...
 
"Toiset tykkää äidistä, ja toiset meistä ovat lokkeja."
-AVS

Minua ainakin ärsyttää suuresti ihmisten erittäin suppea ja sokea musiikkimaku. Mikä tähän auttaisi, miten saisi ihmiset aukaisemaan silmänsä?
 
Eiköhän ne silmät aukea itsestään jos on aukeakseen.
Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä. Ja kolmannet hurjat jopa molemmista.
 
Täytyykin taas täydentää jäsenkuvauksen mielimusiikkilistaa.

Aiheena kyllä mielenkiintoinen. Jotenkin mun mielestä musamaku liittyy aina tiettyyn vaiheeseen. Ei välttämättä ikään, mutta vaiheeseen. Mulla on kuuntelu mennyt nykyään tosi biisipohjaiseksi. Diggailen hyviä biisejä, genret tai artistit ei kuuntelemiani biisejä määrää. Tosin yläasteella (ja ehkä lukiossakin) se oli sitä ahdasmielistä "hevari ei voi kuunnella tuota" -meininkiä, ei onneksi enää. Mutta toisaalta arvostan myös sellaista tinkimätöntä asennetta ja kyllähän sitä vieläkin tulee välillä mieleen, että ei ** näitä numetallisteja, täytynee taas kaivaa Helloweenit esiin, jotta tietää mitä hevi on.
 
Vaikka tuota on itsekin tullut paahdettua, tuota "avarra musamakuasi", ei silti ihmisellä ole mitään velvollisuutta tutustua kaikkeen. Varsinkaan väkisinkuunnella. On hieno asia, jos on aikaa ja motivaatiota tutustua ihan yleissivistykselliseltä kantilta eri genreihin, artisteihin ja levyihin, mutta mikään pakko se ei ole. Tässäkin huomaa itsestään tiettyjä ristiriitoja. Yli 10 vuotta heviä kuunneltua tulee jotenkin halveksivasti suhtauduttua teinihevareihin, jotka eivät ole muusta musasta kuin CoBista ja Stratovariuksesta kuulleetkaan, mutta silti ylistetään ko. pumppuja "maailman parhaaksi". Tai vastaavaa. Mutta eihän näin pitäisi olla, pääasia, että jokainen nauttii kuuntelemastaan musiikista.
 
Välillä on tullut kyllä sellainen olo, että mitä tässä kuuntelisi. Se kuuluisa kaikki on tehty jo. Hevipoljentoa on tintannut korviin jo ihan liikaa, eikä uusimmat hititkään kiinnosta. Onneksi ei ole nyt aikaakaan kuunnella niin paljon musiikkia. Kasarihittejä ja demoja tuossa lähinnä taustalla soi.
 
Sitten vielä kannanotto, että en todellakaan ymmärrä sitä ainaista "sä et vaan tajuu sitä" -virttä. Eli et saa olla joidenkin mielestä pitämättä musasta, koska "et tajuu" tai "et haluu tutustuu". Jokaisella on oikeus itse päättää, mitä kuuntelee ja sillä sipuli. Oli se avarakatseista tai ei.
 
Ainiin, omassa hyllyssä on sovussa niin Sibeliusta, Deathia, TikTakia, Offspringiä kuin Prodigyäkin.

Ainiin, omassa hyllyssä on sovussa niin Sibeliusta, Deathia, TikTakia, Offspringiä kuin Prodigyäkin.
 
On muuten hauska, kun on tällaisia topiceja niin näihin osallistuu vaan ne, jotka oikeasti kuuntelee monenlaista musiikkia. Ei täällä oikein käy mielipiteitä laittamassa ne, jotka ovat genreorjentuneita. Onhan se totta, että suurin osa kuuntelee sitä mikä on pop tai yleisesti hyväksyttyä. Sama on muuten vaatetuksessa. Olen itse ala-asteella töissä ja poikien vaatetuksessa tämän huomaa todella hyvin. Kaikki jätkät käyttää hiphop kuteita, sama juttu on tällä hetkellä yläasteella. Mihin on hävinnyt se, että uskalletaan olla sellaisia kuin ollaan. Samaa pätee tähän musiikkiin myös. Pitäisi tutkia ja tsekkailla uusia juttua, mutta helposti jämähdetään siihen mitä kaveritkin kuuntelee. Tiedän kyllä sen tunteen, kun olin yläasteella. Tykkäsin monenlaisesta musiikista, mutta julkisesti en uskaltanut sitä myöntää vaan piti kuunnella niittä tiettyjä bändejä. Siinä jäi paljon hienoja bändejä kuulematta. No nykyään sitten yritän ottaa kiinni sitä mikä silloin tuli missattua. Pää pointti musiikissa on kuitenkin se, että on aivan sama millä tavalla asia toteutetaan kunhan se vaan toimii.

Toisaalta on hieno tilanne, kun huomaa miten paljon upeita bändejä on vielä bongaamatta!
 
On tullut sen verran kauan kuunneltua musiikkia laidasta laitaan, että uusien huippujen löytäminen on melko työlästä.
 
Pitäisi kai toivoa muistinmenetystä niin saisi elää uudestaan ihanat ensikerrat monen bändin kohdalla... kipeetä.

Minä ainakin reissailen genrestä toiseen vailla mitään ongelmia:
* Progressiivinen rokki( Absot)
* Hiphop(DJBB)
* Metalli (System of a Down)
 
Muutaman esimerkin mainitakseni. Meikäläisen musiikkimaku on ihan holtiton.

Kuten kuvauksessa lukee "Pystyy kuuntelemaan kaikkia muuta musiikkia paitsi technoa ja iskelmää." Pääasiassa kuitenkin metallimusiikkia tulee kuunneltua (sitäkin on niin monenlaista).

"Pystyy kuuntelemaan kaikkia muuta musiikkia paitsi technoa ja iskelmää."
Mulla on täysin sama maku. Kaikki muu käy.

Mulla on aina ollut hyvinkin avara musiikkimaku, ja koen sen kyllä rikkaudeksi. Diggaan aidosti hyvinkin erilaisia musiikkityylejä. Uteliaisuus on se joka oikeasti pitää vireänä ja pistää kehittymään!

Eri asia onkin sitten se, pystyykö kaikenlaista musaa tekemään.

stereoiden päällä majaileva levykasa tällä hetkellä (kuuntelussa lähipäivinä siis):
 
Kapteeni Ä-ni / Vinyyli-Ep
African Roots act 3 / Strictly dubwise
St Germain / Tourist
Blackalicious / Blazing Arrow
Ministry / Animositisomina
Motörhead / Ace of Spades
Jon Spencer Blues Explosion / Techno Animal remixes
Lee Perry / Megaton Dub 2
Swamp Dogg / Have you heard this story ??
Poets of Rhythm / Discern/Define
Elvis Presley / 20 love songs
Sigur Rós / ()
Johnny Cash / The Man Comes Around/American IV
Quannum / Spectrum
Autechre / Peel Sessions
Björk / Homogenic
Blur / Think Tank
The Cinematic Orchestra / Everyday
Hope Sandoval & The Warm Inventions / Bavarian Fruit Bread
Solid Steel presents / Hextatic
Madlib / Blunted in the bombshelter mix
Ryu / Ryu
 
...että kai sitä genresurffariksi voisi itseäänkin sitten kutsua. kaikkea musiikkia on hyvä kuunnella. välillä myös niitä ihan paskojakin (mutta ei liikaa). :)

Mä kuuntelen aika laajalla skaalalla musiikkia, mutta voin sanoa että suurinosa sydämeni musiikkiosastosta on täynnä erilaisia konemusiikin tyylejä. Eli elektroninen musiikki potkii kaikista parhaiten.
 
Hevi/metal/yms. kama on oikeesti kokonaan poissa mun musiikkimausta. Tyttöystävä pakottaa joskus kuuntelemaan, mutta en todellakaan voi rehellisesti sanoa että tykkäisin.
 
Rakkain kaikesta on house. Kaikessa muodossaan. Perässä laahaavat techno, dŽnŽb & yms. matsku... Että näin avarakatseista täälläpäässä...

Kaikki kuuntelee vähän kaikkee.
 
Yleensä kun kysyn, mitä joku kuuntelee saan vastaukseksi vähän kaikkee: Avain, Fintelligens, Kapasiteettiyksikkö jne. jne.
Ehkä siis ihmiset eivät tiedä, että on olemassa useampi kuin yksi genre ja siksi ovat niin suppeakatseisia.
 
Kerran kysyin eräältä tytöltä mielipidettä John Lennonista.
Vastaus: Hyi **** hanki elämä... tollastahan kuunneltiin joskus 60-luvula!
 
Siis vain 90-2000 luvuilla tehty musiikki on kuuntelukelpoista jonkun arvosteluasteikon mukaan, eikä mikään muu ole edes kokeilemisen arvoista.