Bänditoiminta ›

Tuossa jonkin aikaa sitten kuulin lähietäisyydeltä kun suomalainen, aloitteleva yhden levyn julkaissut artisti valitteli, kuinka oli keikasta jäänyt kulujen jälkeen alle satanen käteen, että ei tule tämmösestä mitään.
 
Realiteetit tiskiin; yksi levy omaa matskua takana, radiosoittoa jonkun verran, listasijoitus siellä just just TOP 40:ssä. Tästä voi jokainen päätellä artistin vetovoiman, kun kyseessä ei ole mikään TV-kilpailusta tuttu läskinaama.
 
Keikan kulut normaalit, eli viishenkinen bändi ja valomies+ miksaaja(t), vuokra-PA ja -bussi.
 
Jos ton jälkeen jää "vaan alle satanen käteen", niin noilla eväillä kannattaisi olla kovasti kiitollinen että ei mennyt sekin satanen maksun puolelle. Kuka tätä nuorisoa opastaa tommoseen ajatteluun, kenen tää lysti oikeen pitäis maksaa?

...ja lisättäköön edelliseen, että en viittaa tässä millään tavalla esim. em. artistin tai hänen taustabändinsä musiikillisen suorituksen tasoon, ne ovat täysin ammattimaisia, mutta tuota liksastamarinaa saa kyllä kuulla muiltakin tahoilta enemmän kuin tarpeeksi, etenkin konsan jätkiltä, jotka ilmeisesti opetellaann (katteettomasti) hinnoittelemaan itsensä erilailla kuin muut.
 
Menkää päivätöihin, urpot, jos ei teidän erinomaisuuttanne osata tarpeeksi musbisneksessä arvostaa. Kun tunnetustihan musabisnes on siitä erityinen bisnesala, että siellä raha tulee tyhjästä, eli ei lainkaan ole riippuvaista esim. musiikin esittäjän viihdearvosta. Sitä rahaa vaan jossain lojuu, ja sitten sitä jaetaan enemmän yhdelle, vähemmän toiselle.

Kuka tätä nuorisoa opastaa tommoseen ajatteluun, kenen tää lysti oikeen pitäis maksaa?
 
Ota iisisti.
 
Tavallisin ongelma on se, että artistin keikkaliksa hinataan väkisin siihen tonnin paikkeille, ja annetaan toimiston hoitaa keikan järjestelyt kokonaan - so. asutaan hotellissa eikä kaverien nurkissa, ajetaan bussilla eikä pakulla, pidetään 3-4 hengen crew jne. eli hoidetaan homma niinkuin liksaa olis 2-3 kertaa enemmän.
 
Laiskuuttahan toi tottakai on, mutta kun kyseessä on alkava artisti, hivotaan samalla kipurajaa niin promoottorin kuin keikkamyyjänkin suuntaan, eli jos reitti ei oo aika pian ylöspäin, niin alaspäin ei enää pääse kuin oven kautta
;-)
 
Ja ei kaikki osaa.
 
Meillä oli bädissä rumpali, joka soitti samaan aikaan suht hypetetyn, radion soitto- ja lehtien listoillekin sijoittuneen popbändin riveissä. Naurettiin siinä, kuinka meille jää vaikka 200 euron keikasta enemmän käteen kuin heille 2000 euron keikasta, kun ollaan alun alkaen suu säkkiä myöten ja hoidetaan keikkaa järkevästi paljon putkeen ja vältetään järjettömimpiä pistokeikkoja.

...ja hoidetaan keikkaa järkevästi paljon putkeen ja vältetään järjettömimpiä pistokeikkoja.
 
Ei se "pro" aina ole sen paremmassa asemassa. Lainaus Kotiteollisuuden etusivulta: "Espoon keikan tilalle 12.8. on tullut Raahe, Tiiranlinna. Eikös se ole ihan siinä Espoon kupeessa? T: nimim. Alkaa olla pukamat punaisina bussissa istumisesta"
:-)

Ota iisisti.
 
Eihän täs hätää, mutta kyllä tuo ajattelu jostain on peräisin.
 
Tavallisin ongelma on se, että artistin keikkaliksa hinataan väkisin siihen tonnin paikkeille, ja annetaan toimiston hoitaa keikan järjestelyt kokonaan - so. asutaan hotellissa eikä kaverien nurkissa, ajetaan bussilla eikä pakulla, pidetään 3-4 hengen crew jne. eli hoidetaan homma niinkuin liksaa olis 2-3 kertaa enemmän.
 
Musta taas noi on tommosia vähittäisjuttuja, mitä keikkaan kuuluu, eli jos on pro-hinnat, niin pitää olla pro-meininki, eli ainakin miksaaja pitäis olla. Ja autoon on mahduttava kamojen lisäks ukot, eikä mielellään sikaosastoon. Hotellimajoitus on helvetin helppo järjestäjän hoitaa, ei näissä mitään. Mutta kun mua ihmetyttää se, että millä ihmeellä nää kelaa, että niiden toivomat liksat maksettais, kun tällaisen vastaavan artistin eräs bändin jäsen kertoi, että 1500 ihmisen mestassa heitä oli ollut katsomassa 6 ihmistä (maksanutta), niin eikö omat hälytyskellot soi, että mitäs tässä oikeen nyt maristaankaan?
 
Meillä oli bädissä rumpali, joka soitti samaan aikaan suht hypetetyn, radion soitto- ja lehtien listoillekin sijoittuneen popbändin riveissä. Naurettiin siinä, kuinka meille jää vaikka 200 euron keikasta enemmän käteen kuin heille 2000 euron keikasta, kun ollaan alun alkaen suu säkkiä myöten ja hoidetaan keikkaa järkevästi paljon putkeen ja vältetään järjettömimpiä pistokeikkoja.
 
...mutta ne "järjettömät pistokeikat" on vaan kaikki PR:ää bändille. Omaa musaa soittava artisti, joka koittaa kavuta tähtitaivaalle, ei sillä hommalla rahasta, ennenkuin alkaa tuvat olla täynnä. Mun yks läheinen frendi soittaa suomalaisessa nousevassa hevibändissä, joka on pari kertaa maksanut viisinumeroisen summan euroja (joka summa ei alkanut ykkösellä) kiertueen pääbändille, kun ovat kiertäneet Eurooppaa. Ja omaakin rahaa meni vielä, vaikka eli vyö kireällä.

Ei se "pro" aina ole sen paremmassa asemassa. Lainaus Kotiteollisuuden etusivulta: "Espoon keikan tilalle 12.8. on tullut Raahe, Tiiranlinna. Eikös se ole ihan siinä Espoon kupeessa? T: nimim. Alkaa olla pukamat punaisina bussissa istumisesta"
:-)
 
Kävin katsomassa, ja näkyi edellisen päivän Tapiola olleen peruutettu, ja seuraavana päivänä olleen Kannus, että ihan looginen veto. Raahe ja Kannus on kumminkin vain reilun parinsadan kilometrin välillä toisistaan. Ja Ankkarokin jälkeen luvassa iisi matkapäivä, jolloin voi yöpyä vaikka Äs-joella tai Kokkolassa.

Musta taas noi on tommosia vähittäisjuttuja, mitä keikkaan kuuluu, eli jos on pro-hinnat, niin pitää olla pro-meininki, eli ainakin miksaaja pitäis olla. Ja autoon on mahduttava kamojen lisäks ukot, eikä mielellään sikaosastoon.
 
Samaa mieltä, mutta joku järki käteen. Jos on niitä kuuden hengen yleisöjä enemmän, niin sitten pitää jostain tinkiä. Ja se mistä tingitään ei oikeastaan sais olla se keikan soittaminen.
 
...mutta ne "järjettömät pistokeikat" on vaan kaikki PR:ää bändille.
 
PR ei muutu siitä sen paremmaksi eikä huonommaksi, olipa keikat järjestyksessä: Hki - Lahti - Kouvola - Lappeenranta - Joensuu - Kuopio - Kajaani - Rovaniemi - Tornio - Kemi - Oulu - Raahe - Kokkola - Vaasa - Seinäjoki - Jyväskylä - Tampere - Helsinki... tai sama pakka sekoitettuna. Toinen vain vie enemmän aikaa, ja rutosti enemmän rahaa.
 
EDIT: viivoihin lisätty välit.

Samaa mieltä, mutta joku järki käteen. Jos on niitä kuuden hengen yleisöjä enemmän, niin sitten pitää jostain tinkiä. Ja se mistä tingitään ei oikeastaan sais olla se keikan soittaminen.
 
Niin, tämä se juuri oli minunkin pointtini; mitäs tosta itkee, jos jää "alle satanen" (ei muuten ollut edes kovin paljon alle), kun kerran ei tuvat oo täynnä. Muusikkous on yrittäjyyttä, ja tulot=se, miten hyvin tuote käy kaupaksi.
 
Sitäpaitsi; satanen näppiin on oikeesti ihan hyvä liksa, en mä ainakaan hirveesti enempää saa, joskus enemmän, joskus hiukan vähemmän, mutta tossa ne pyörii.

Kuka ottaisi todesta rokkipändin jolla ei ole vähintään bussinperällistä roipetta mukanaan ja täyttä roudariarmeijaa?
Erästä rumpalia lainaten:"Rokinsoitto on mukava harrastus mutta helvetin kallis"
 
ja lisäksi:
Ohjelmatoimistoissa ei aina ole ihmisiä jotka osaavat lukea karttaa, valitettavasti.
 
nimim. H:ki, Pello, Mikkeli, Vaasa, Lappeenranta, Köyliö, jne. välejä Peräkkäisinä päivinä seilannut.
 
Ohjelmatoimistot pitivät jossainvaiheessa periaatteena, että "kuumilla"esiintyjillä peräkkäiset keikat eivät saaneet olla 300km lähempänä toisiaan.

Ohjelmatoimistoissa ei aina ole ihmisiä jotka osaavat lukea karttaa, valitettavasti.
 
...eikä rokkibändeissä soittajia, jotka osaavat pitää puolensa ja neuvotella hyvässä hengessä asiat niin, että tommosta ei tapahdu, tai tapahtuu mahdollisimman vähän.
 
Surullisenkuuluisa Ilkka Pensola (eli Polarartistit OY:n ohjelmapäällikkö vai mikä lie) soitti kerran että "tässä ois tämmönen teille nyt" ( en muista paljonko oli matkaa, vitusti kumminkin), sanoin ettei mennä tommosiin, ku on noin pitkä matka, maksaa enemmän ku tuottaa "no mutta täähän on kato kutsumushommaa". "No hyvä, älä sit ota provikkaa ollenkaan".
 
Ohjelmatoimistot pitivät jossainvaiheessa periaatteena, että "kuumilla"esiintyjillä peräkkäiset keikat eivät saaneet olla 300km lähempänä toisiaan.
 
Onhan toi sama periaate tavallaan edelleenkin, vaikkei ehkä ihan tommosta 300km:n rajaa ole. Ei kumminkaan kannata Popedaa viikon välein pistää 15km säteelle toisistaan oleville keikoille.

Samaa asiaa pohtinut, varsinkin kun noiden nuorten kanssa tulee töitä tehdyksi...
 
Ihmeellinen käsitys tuntuu aika monella tästä alasta olevan, pienestä pitäen.
 
Liekö yksi syy siinä, että kaikki tekevät "levyjä" nykyään? Eli siis jokainen himassa nauhotettu äänite poltetaan cd:lle ja myydään kavereille levynä... "Mieltä tulee uusi levy ulos" - on niin kovin usein kuultu lause... joka johtaa aivan väärille urille, alusta pitäen.

Samaa asiaa pohtinut, varsinkin kun noiden nuorten kanssa tulee töitä tehdyksi...
 
Ihmeellinen käsitys tuntuu aika monella tästä alasta olevan, pienestä pitäen.
 
Liekö yksi syy siinä, että kaikki tekevät "levyjä" nykyään? Eli siis jokainen himassa nauhotettu äänite poltetaan cd:lle ja myydään kavereille levynä... "Mieltä tulee uusi levy ulos" - on niin kovin usein kuultu lause... joka johtaa aivan väärille urille, alusta pitäen.
 
Miten tämä vaikuttaa siihen, mitä keikkapalkkioilta odottaa? Omakustanteet ja itse tekemisen mahdollisuus ovat mielestäni ihan positiivinen asia, jos vain järjen pitää päässä. Esim molemmat kaksi yhtyettäni ovat julkaisseet joukon omalla porukalla nauhoitettuja omakustanteita (ihan laatukamoilla ja kansien kanssa tehtyjä) ja tehneet silti keikkaa ihan nollabudjetilla, jopa vähän tappiollakin pelkästä soittamisen ilosta. Ymmärrän kyllä tilanteen jos vaikka bändin "pitkäsoitto" on treeneissä livenä ykkösellä sisään nauhoitettu lätty jonka kanteen on kirjoitettu biisinnimet käsin. Eli tavallaan pitkä demo.
 
E: Viitsisikö kivi pikkuisen lyhentää tuota paikkakuntaluetteloaan niin viestiketju kapenisi vähän ja olisi helpompi lukea? Kiitos.

E: Viitsisikö kivi pikkuisen lyhentää tuota paikkakuntaluetteloaan niin viestiketju kapenisi vähän ja olisi helpompi lukea? Kiitos.
 
Eikö sulla tavuta? Mulla tavuttaa, menee kolmelle riville.
 
Mut ok, korjataan
:-)

Esim molemmat kaksi yhtyettäni ovat julkaisseet joukon omalla porukalla nauhoitettuja omakustanteita (ihan laatukamoilla ja kansien kanssa tehtyjä) ja tehneet silti keikkaa ihan nollabudjetilla, jopa vähän tappiollakin pelkästä soittamisen ilosta.
 
Omakustanne ei vaikutakaan keikkaliksaan, ikävä kyllä. Ei vaikka olis kuinka hyvä. Sen sijaan jos se poikii jotain, sellainen saattaa vaikuttaa.
 
Seuraavaan divariin kiipeämnen on mahdottoman hankala Catch-22, jos ei tuu ulkopuolelta apua.

Omakustanne ei vaikutakaan keikkaliksaan, ikävä kyllä. Ei vaikka olis kuinka hyvä. Sen sijaan jos se poikii jotain, sellainen saattaa vaikuttaa.
 
Tossa rivien välistä olin luklevinani tuosta Bonhamin kirjoituksesta, että moni "levyn" julkaissut kuvittelee olevansa levyttänyt bändi, ja siksi hinnoittelee itsensä sen mukaan.
 
Mun esimerkissä kyseessä kumminkin on ihan oikeasti levyttänyt bändi, jonka levyn on julkaissut iso yhtiö, ja jonka biisit jopa ovat soineet radiossa. Mun pointti tossa vaan on se, että millä vitulla toi keikkoja koluamaton nirppanokkajengi saatais ymmärtämään, että kukaan ei kustanna toisten taiteentekemistä, vaan populaarikulttuurille ominaista on, että se kustantaa itse itsensä, eli kustannuttaa itsensä yleisön rahoilla. Kaupallista taidetta on sellainen, joka menee kaupaksi. Sitten kun se menee OIKEASTI kaupaksi, niin voi marista sen tuottavuudesta, ja miettiä menevätkö rahat vääriin taskuihin.
 
Olen ennenkin purnannut tätä mutta esim. juuri konsan käyneille tuntuu olevan ominaista tuollainen ajattelu, että keikkojen pitäisi olla jotenkin erityisen hyvänhintaisia. Katsokaa nöösit ympärillenne, laskekaa paljonko siellä teidän keikallanne on jengiä, paljonko baarissa on henkilökuntaa, käykö tiskillä kuhina myynnin ollessa valtava ja onko kapakka kenties k.o. paikkakunnan kalleimmalla liikepaikalla. Tämän jälkeen koittakaa miettiä, mikä on juuri TEIDÄN erinomaisen suorituksenna osuus tässä mahdollisen tungoksen ja ylimaallisen kaljanmyynnin ristitulessa. Onko se teidän ansiotanne, vai olisiko baarissa ruuhkaa muutenkin? Näiden yrittäjän riskien arvioinnin ja oman paniksenne punnitsemisen jälkeen miettikää uudelleen, onko korvaus sopiva. Jos tuntuu, että rahat menevät muihin taskuihin ja juuri TEITÄ tarvitaan niiden keräämiseen, niin pyytäkää lisää liksaa. Varmasti on seuraava keikka paremman hintainen, jos asia on oikeasti niinkuin olette päätelleet. Mä olen ainakin saanut liksaa nostettua tolla lailla. Harmi vaan, että useimmiten noi liksat on ihan linjasssaan, eikä niissä hirveästi tarkastamista ole.

Tossa rivien välistä olin luklevinani tuosta Bonhamin kirjoituksesta, että moni "levyn" julkaissut kuvittelee olevansa levyttänyt bändi, ja siksi hinnoittelee itsensä sen mukaan.
 
Jep, tuostahan tuossa varmasti oli kyse.
 
Lopun voisin tiivistää viimeaikaiseen suosikkilauseeseeni: "Rahaa on helvetin vaikea ottaa sieltä, missä sitä ei ole."
:-)

Miksei ko. bändin nimeä voi mainita? Tuskin se ketään häiritsee, mutta parantaa mielenrauhaa. Päinvastoin, julkisuus on aina positiivista bändille.
 
-Kamikaze Kettunen

Miksei ko. bändin nimeä voi mainita? Tuskin se ketään häiritsee, mutta parantaa mielenrauhaa. Päinvastoin, julkisuus on aina positiivista bändille.
 
-Kamikaze Kettunen
 
Ei tässä nyt minkään yhden artistin/bändin niskaan höngitä, vaan keskustellaan hieman yleisemminkin tuosta markkina-arvon ymmärtämisestä. Tai sitä mä tossa ajoin takaa ainakin.

Samaa asiaa pohtinut, varsinkin kun noiden nuorten kanssa tulee töitä tehdyksi...
 
Ihmeellinen käsitys tuntuu aika monella tästä alasta olevan, pienestä pitäen.
 
Liekö yksi syy siinä, että kaikki tekevät "levyjä" nykyään? Eli siis jokainen himassa nauhotettu äänite poltetaan cd:lle ja myydään kavereille levynä... "Mieltä tulee uusi levy ulos" - on niin kovin usein kuultu lause... joka johtaa aivan väärille urille, alusta pitäen.
 
Tästäpä oli tuolla keskustelua aiemmin. Siis mitkä lätyt ansaitsevat tulla kutsutuksi levyiksi ja mitkä ei. Hyvinkin yleinen mielipide oli, että kun se kerran cd-lärpyllä on, niin se on levy.
 
Tuossa olen seuraillut yhden tutun kitaristilaulajan yksinäistä kamppailua jo useamman vuoden. Soitellut lähinnä kellaribändeissä ja "julkaissut" aina silloin tällöin "levyn". Tossa taannoin kun taas silloisen kokoonpanon kanssa julkaisivat "levyn", piti tämän kaverin sitten hoitaa promopuoli eteenpäin. Lähetteli sitä lättyä kaikille suuremmille festarijärkkäreille ja ihmetteli vilpittömästi että miksi ei yhteenkään tärpännyt. "Ollaan niin monta vuotta väännetty tätä hommaa" ja hänelle ainoa päätelmä asiasta oli, että Suomessa "pärjää vain suhteilla".
 
Eli yritetään päästä jäähallin kautta Tavastialle. Onko se sitten mikään ihme jos tuon saman mentaliteetin omaava kaveri sattuisi saamaan sen levydiilin, että hän ilmanmuuta odottaa samantien pääsevänsä käsiksi isoihin rahoihin.
 
Ja toi kafru on kohta nelikymppinen äijä. Jalat tukevasti edelleen ilmassa. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jotenkin toi koko julkaisuhomma on hämärtynyt "levyjen" ja levyjen suhteen, ja hämärtää kaikkien ajattelua siitä mitä kukakin on oikeasti saavuttanut. Siitä sitten ehkä kumpuaa nämä odotukset, jotka niin usein osoittautuvat katteettomiksi. Katkeruutta on sitten tietty hyvä lääkitä kaikenlaisella sisäpiirien ja suhteilla pärjäämisien hokemisilla.
 
No nii, onhan yhdellä nimeltämainitsemattomalla kellaribändillä nettisivuilla levyksi lueteltu jopa omaan käyttöön tarkoitettu c-kasettiäänite keikalta joka ei erinäisistä syistä ole myytävänä ollenkaan.