Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuten ei välttämättä Zeppelinin, Sabbathin, Skynyrdin tai Güntinkään. Siksi puhuinkin vain hyvistä debyyteistä.
 
mulla lienee sisälukihärö.
 
Minun mielestäni tosin Van Halenin ensimmäinen on bändin paras tuotos. 1984 pääsee kokonaisuutena aika lähelle, mutta ei ehkä ihan rinnalle kuitenkaan.
 
fair warning ja f.u.c.k. ovat mielestäni yhtä hyviä.
 
Ma-ku-a-si-oi-ta.
 
mmmmm.... marabou.

Marlowe: Oletteko samaa mieltä / eri mieltä? Tuleeko teille mieleen muita artisteja tai yhtyeitä jotka olisivat tehneet parhaan levynsä heti ensimmäisenä ja eivätkä sen jälkeen olisi pystyneet samaan?
 
Tjaa... jotenkin tulisi mieleen ajatus, että harvemmin pitemmän uran tehnyt, edes jossain määrin merkittävä artisti olisi onnistunut ainakaan ehdottomasti parhaiten debyyttialbumillaan.
 
The Doors : The Doors
 
No tässähän on sitten heti sellainen... Pakko todeta, että the Doorsin esikoisella yhtyeen musiikin olennaisimmat osat kiteytyivät parhaalla mahdollisella tavalla myös minun mielestäni.
 
The Clash : The Clash
 
Tästä taas olen hiukan eri mieltä. The Clashin debyytti menee ilman muuta 70-luvun punkalbumeiden Top-3:een (USA-painos) mutta mielestäni "London Calling":in tekee mielenkiintoisemmaksi juuri sen monipuolisemmat ilmaisukeinot sekä tekstien, sävellysten että sovitusten suhteen yhtyeen asenteen ollessa edelleen jokseenkin tinkimätön.
 
Iso-Jaakko mainitsi Stray Catsin ja sen allekirjoitan minäkin. Ensialbuminsa kaltaiseen tradition ja ajankohtaisuuden yhdistelmään yhtye ei myöhemmillä levyillään yltänyt.
 
Jos ja kun rockista puhutaan, niin jotenkin on sellainen kutina, että MC 5:n "Kick Out The Jams"-livellä on myöskin saatu tallennettua ne asiat, joissa yhtye oli parhaimmillaan. Levyjen kuuntelemisesta tosin on niin kauan aikaa, että mielikuva saattaa todellisuudessa osoittautua kaikkea muuta kuin paikkansapitäväksi.

Nämä olivat pikaisia (paremman tekemisen puutteessa tehtyjä) mietteitä. Täytyy palata aiheeseen, jos jotain uutta putkahtaa mieleen.
 
edit: typoja

Tuli tässä mieleen Velvet Undergroundin eka "banaanilevy". Se on monien mielestä bändin kovin lätty. Samoin Neil Young & Crazy Horsen esikoinen Everybody knows this is nowhere...ei tosin Neilin esikoinen mutta Neilin ja Hullun Hevosen jokatapauksessa....niin ja Sex Pistols....eka ja ainoa levy...

Tuli tässä mieleen Velvet Undergroundin eka "banaanilevy". Se on monien mielestä bändin kovin lätty.
 
Kyllä se White Light/White Heat on biiseiltään kovempi paketti ja NME:n mukaan maailman coolein levy ;)

Kyllä se White Light/White Heat on biiseiltään kovempi paketti ja NME:n mukaan maailman coolein levy ;)
 
Engelsmannien huumori on aina ollut omaperäistä. :-)

Kuten ei välttämättä Zeppelinin, Sabbathin, Skynyrdin tai Güntinkään.....
 
Ma-ku-a-si-oi-ta.
 
No vaikka makuasioita mutta kyllä Zeppeliinin ensimmäinen levy on ehdottomasti energisin. Näin se on.

Tuleeko teille mieleen muita artisteja tai yhtyeitä jotka olisivat tehneet parhaan levynsä heti ensimmäisenä ja eivätkä sen jälkeen olisi pystyneet samaan?
 
Veikkaan, että Anssi Kela tulee olemaan tällainen artisti.
 
Oasiksen paras levyhän on toinen albumi eli (WhatŽs The Story) Morning Glory? Tai ainakin se on arvostetuin (ja myydyin?)

Pearl Jam - Ten
Massive Attack - Blue Lines
 
..molemmat on tosin tehneet hienoja levyjä myöhemminkin.

Pearl Jam - Ten
 
Tässä yksi esimerkki debyytistä, joka on selkeästi bändin lapsellisin ja huonoin levy.

Brittirock-friikinä täytyy yhtyä Stone Roses debyytin täydellisyyteen. Perfect!
 
Ja kyllähän eka Oasis-kiekko Definitely Maybe pisti tuulemaan niin briteissä, kuin euroopassakin. Toudella kova rock-pläjäys.

Niiden jälkeen bändi tapasi Neil Youngin, teki tämän kanssa yhteisen levyn ja on sen jälkeen itsekin levyttänyt pelkkää roskaa.
 
Kröhöm. ItseKIN?! Viittaako tämä kenties siihen, että Neil Youngin tuotanto on mielestäsi roskaa?! Vähemmästäkin on ihmisiä erotettu ihmiskunnasta!

mennään nyt hieman off-topic mutta dead man -leffan nähtyäni hommasin kirjastosta n. youngin soundtrackin kyseiseen leffaan ja tämähän toimii!

Tulipa tässä mieleen Apulanta: bändin eka levy oli "mahtava" Attack of the A.L. people. Eiköhän nuo seuraavat Ehjä ja Kolme vähän parempia olleet. Muita en sitten ole kuunnellutkaan.

Garbage!! Ovat ne kaksi muutakin levyä aivan loistavia, mutta esikoista ei kyllä pese mikään. Maailman paras levy!

Kröhöm. ItseKIN?! Viittaako tämä kenties siihen, että Neil Youngin tuotanto on mielestäsi roskaa?! Vähemmästäkin on ihmisiä erotettu ihmiskunnasta!
 
Niimpä, odotan selitystä tuolle.
 
ehho, hihe, eiku hyho, äh. HOHO
 
Noniin tulihan se sieltä. Taidan olla kipeänä tavallistakin levottomampi täällä. Anteeksi jo etukäteen.

Veikkaan, että Anssi Kela tulee olemaan tällainen artisti.

 
Nummela vaan ei olekaan Anssi Kelan ensimmäinen levy (tosin onhan se soolouran ensimmäinen). Ensimmäinen on Pekan ja Suden, jossa Anssi vaikutti laulajabasistina, pahasti flopannut albumi.

Sain viimeinkin käsiini The Stone Rosesin samannimisen debyyttialbumin (1989) ja totesin sen erittäin hyväksi,
 
_Onhan se hyvä_, mutta kyllä siitä on aika ajanut ohi. Sitäpaitsi yhtye ei seuraavaa levyä tehdessään (sitten lopulta) ollut kunnossa tietämään edes omia nimiään, saati sointuja...
 
Et muuten sitten pitänyt kiirettä tuon manchester-boomin vastaanottamisella?
;-)
 
miettimään muita esikoislevyjä
The Doors : The Doors
The Clash : The Clash
The Jam - The Jam
Jimi Hendrix Experience : Are You Experienced?
 
Doorsin allekirjoitan (koska vaikka kaikilla muilla levyillä on hetkensä, vastaavaa kokonaisuutta ei löydy), samoin Hendrixin (ja ei, electric ladyland ei oo parempi; axis bold as love on melkein yhtä hyvä) ...mutta.
 
Clashin levyistä mun mielestä täydellisimmät ovat Cost Of Living -EP ja Give'em Enough Rope -LP, perässä hiihtää Black Market Clash - koska! Koska mielestäni yhtyeen voima ei oo simppeleissä aggressiivisissa sointuriffeissä, vaan poliittisen runollisuuden, 70-luvun glamrockin ja punkrockin mustavalkoisuuden yhdistämisessä.
 
Jamin tapauksessa en myöskään oo samaa mieltä; In The City, Away from the Numbers tai Art School toki on käsittämättömiä helmiä, mutta niin ovat myös Town Called Malice, Going Underground, Happy Together, Eton Rifles, Ghosts, That's Entertainment, The Butterfly Collector, Down at the tube station by midnight...
 
Eka Jam-levy ei edes auennut mulle ilmestyessään, vaan vasta about This Is The Modern Worldin tai ehkä Sound Affectsin aikaan ymmärsin aiemmatkin. Jam nimittäin ei kuulosta hyvältä, jos hakusessa on räyhäkkä pub-punk -juntta; mä luulen, että vasta kun alkaa kuunnella sointurakenteita ja melodioita ymmärtää mistä on kyse.
 
Yleensä eka levy on paras siinä tapauksessa että a) bändi on keikkaillut ennen levytystä ja b) että bändi tekee itse omat biisinsä. The Who: My Generation; Ramones: Ramones; teknisesti parempia ja sielukkaampia levyjä saattaa tulla myöhemmin, mutta harvoin dokumentaarista ja alkuvoimaista tiivistelmää yhtyeen ohjelmanjulistuksesta, niin sanoakseni.
 
Lisää kahvia!

Kröhöm. ItseKIN?! Viittaako tämä kenties siihen, että Neil Youngin tuotanto on mielestäsi roskaa?! Vähemmästäkin on ihmisiä erotettu ihmiskunnasta!
 
Tarkoitin sitä, että tuo Pearl Jamin säestämä Niilon levy oli roskaa, pahimpana alisuorittajana Pearl Jam. Kahden ekan oman levyn taidokkaat kitarakuviot vaihdettiin tylsään peruskomppaamiseen, odotin paljon enemmän yhteistyöltä.
Neil Youngin fanijoukkoonkaan en kyllä kuulu. Onhan siellä ihan helmiäkin, mutta kyllä niitä noin pitkälle uralle pitää mahtuakin. Yhtään Niilon levyä en ole ikänä omistanut, radiosta parhaita biidejä on kuullut riittävästi. Harvest, Decade-kokoelma ja yksi rupisilla ja rankoilla soundeilla soitettu live (Weld?) on ollut lainassa. OK, mutta hyvin voin elää ilmankin.
Hei vaan ihmiskunta, oli kiva tavata?

Jamiroquailla oli melkosen kova esikoinen.