Kitarat: kitarakamat ›

Eli sellainen tuli tässä lauantaina hankittua.
 
Alun kokemuksien jälkeen voin sanoa, että olen yllättynyt laitteen hinta-laatusuhteesta. Kun olen soitellut sillä muutaman viikon pidempään, voisin varmaan laitella siitä jonkinmoista arvostelua. Tässä kuitenkin alustavia detaljeja kepistä.
 
* Kitaran runko on ilmeisesti lehmusta, muodoltaan se on hieman perinteistä Superstratoa muistuttava, mutta kuitenkin hieman uudella tatsilla. Erittäin kiiltävä ja kova polyuretaanilakkaus. Väri Lunar Blue, eli syvänsininen pienellä hileellä.
* Kaula on kolmepalaista vaahteraa bubingaraidalla. Kuulemma maailman ohuin tuotantokaula, mutta ei se haittaa. Lavassa on aika roisi tiltback, en ole kuitenkaan kokeillut asteita mitata. Otelauta on aika litteä, kenties 15" radius. Kaula on lakkaamaton, mutta vahattu. Nopea tuntuma mutta silti vesitiivis. Lapa on musta, Maverickin logo kromiupotuksella polyuretaanilakan alla.
* Kaulan liitos on neljällä pultilla ja contour-leikkauksella, erittäin mukava. Nauhat ovat jumbot, eivät kuitenkaan extrajumbot. Kaiken kaikkiaan melko laadukas viimeistely nauhoissa, kenties hieman epätasainen hionta joissain kohtia.
* Satula on grafiittia. Virityskoneisto ja talla ovat Gotohin, talla on stratotyylinen hard tail, eli ilman vibraa. Kielet on viety rungon läpi.
* Mikit ovat Maverickin omat, luokkaa ihan jees. Menevät kyllä tukkoon melko helposti, eikä sellaista ilmavaa säröä saa kuin pienemmillä voimakkuuksilla. Kenties ovat hieman kirkkaat, mutta muuten taajuusvaste on melko tasainen. Ajattelin vaihtaa DiMarzioihin.
* Elektroniikkaosasto vakuutttaa. Potikanupit ovat epäsovinnaisesti Evolution-malliset, eli ne liikkuvat rungon suuntaisesti, ikään kuin olisivat kaadettu kyljelleen. Potikat ovat kuitenkin normaalit, ja ne on pistetty kulmaraudoilla rungonmyötäisiksi. Kolmeasentoinen kytkin. Elektroniikassa on sellainen hieno ja erittäin yllättävä detalji, että kaikki onkalot on vuorattu grafiittimaalilla. Takapleksin sisäpuolella on myös johtava kalvo, jolloin elektroniikan ympärille muodostuu Faradayn häkki joka suojaa sähkömagneettiselta häiriöltä. Lisäksi kaikki hiemankin pidemmät piuhat ovat koaksiaalisesti suojattuja, eli häiriöt on eliminoitu huolella. Käytännössä kitara on melko äänetön, kun sitä ei soita.
* Soittotuntuma on melko loistava. Pienen totuttelun jälkeen soitto alkaa sujua kunnolla, ja kielistä alkaa saada otetta. Kitara oli valmiiksi hyvässä hienovireessä, enkä ole joutunut paljoakaan virittelemään. Ylimmillekin nauhoille pääsee vaivattomasti, mitä nyt yli kahdenkymmenen ulottuvat sweepit ovat melko hankalia aluksi. Soitin on kuitenkin todella ergonominen, mitkään paikat eivät väsy liikoja soitettaessa.
* Soundiltaan kitara ei kuitenkaan ole maailman huippu. Aluke on kirkas ja tasapainoinen ja sointi on heleä, mutta lämmin. Mekaanista sustainia löytyy tarpeeksi, joskin olisin odottanut sitä hiukan enemmän hard tail -mallilta. Sähköllä soundista löytyy hieman liikaa yläpäätä, mutta luulisin sen johtuvan pikemminkin mikeistä, sillä akustinen soundi on miellyttävä. Alempia keskiääniä voisi olla mielestäni enemmän, mutta näkee sitten uusien mikkien myötä, onko vika mikeissä vaiko kitarassa. Vahvistettuna näennäistä sustainia on muhkeasti, ja aivan soinnin loppuvaiheessa sitä ilmavaa ja mureaa säröä alkaa löytyä kunnolla.
* Hinta oli enemmän kuin sopiva, 850 euroa kovan laukun ja hihnan kanssa. Sarjanumeroltaan keppi on muuten 00016, eikä tietojeni mukaan näitä tuoda enää Suomeen, sillä alun alkujaan idea ei ottanut tuulta alleen. Kitaristit kun tuntuvat olevan melko konservatiivisia kamojensa suhteen.
 
Tuossa siis parin päivän tuntumat. Arvostelen kunnolla sitten kun olen saanut hieman etäisyyttä hankintaan.
 
-MacGyver