Rock, pop, alternative ›

Kanadan Vancouverista ponnistava rockyhtye Nickelback julkaisee pian uuden albumin. 4. päivä lokakuuta ilmestyvä älppäri on nimeltään All The Right Reasons. Ensimmäinen singlelohkaisu kantaa nimeä Photograph.
 
Tulevalla albumilla vierailee ZZ Topin maestro Bill Gibbons. Levyllä on myös kaksi Panteran murhatulle kitaristille Dimebag Darrellille omisttua kappaletta, Side Of A Bullet ja Follow You Home.
 
Nickelbackin uutukaisella esiintyy bändin uusi rumpali Daniel Adair, joka aiemmin kuului 3 Doors Down -yhtyeen muonavahvuuteen.
 
Lähde: Mesta.net

Levyllä on myös kaksi Panteran murhatulle kitaristille Dimebag Darrellille omisttua kappaletta
 
Edellisen levyn digipak versiolla oli joku bonus, jossa Dimebag muistaakseni soitti soolon, tai jotenkin muuten liittyi sihen biisiin... Yllätyin kun tajusin asian.

Kolikkoselkä. Tuo kanadalaisen metsurihevin suurlähettiläs. Joku sanoi laulajassa olevan jopa kokkerspanielin verta.
 
Onkohan uudella levyllä taas "uusi" Someday/How you remind me -tyylin hitti. Näin meitä kusetetaan. Wanha, mutta aina toimiva:
 
http://www.nintendorks.com/brandon/temp/nickelbacksucks.mp3
 
Onpa aika provosoiva tiedostonimi. Älkää ottako nokkiinne. :)

http://www.nintendorks.com/brandon/temp/nickelbacksucks.mp3
 
No kas!

Pitääpä tutustua - Nickelback tuntuu ainakin täällä M.netissä olevan lähinnä jonkinlainen naurunaihe: lieneekö tuon em. biisiparin takia. Meikäläinen joka tapauksessa diggailee, ja etenkin edellisen levyn How You Remind Me (edit: oho, tarkoitan kylläkin biisiä Figured You Out) kolisi. Levyjä en vielä omista, mutta Silver Side Up ja sitä seuraava (mikä onkaan) ovat olleet hankintalistalla!

Onkohan uudella levyllä taas "uusi" Someday/How you remind me -tyylin hitti. Näin meitä kusetetaan. Wanha, mutta aina toimiva:
 
http://www.nintendorks.com/brandon/temp/nickelbacksucks.mp3
 
Onpa aika provosoiva tiedostonimi. Älkää ottako nokkiinne. :)
 
Jonkun verran olen tuota yhtäläisyyttä ihmetellyt. Noissa on samaa ainoastaan biisin rakenne ja tempo. Muuten soinnut, melodiakulku ja luonnollisesti sanat eroavatkin jo aika tavalla. Joku fanaattinen post-grunge-vihaaja on vain tehnyt kärpäsestä härkäsen, kun pahempiakin samankaltaisuuksia on olemassa.

Hmm, miten minä en nyt juurikaan suuria eroja löydä tosta sointukierrosta? Laulumelodioista "It's not like you to say sorry /
I was waiting on a different story" ja "Someday, somehow / plapla" on lähes identtisiä kikkoja. Eniten minua tossa huvittaakin tuo sata kertaa kierrätetty rakenne ja varsinkin ton C-kohdan lähtö. Powersointu jää soimaan ja taustalta lähtee akustinen prikulleen samalla tavalla, loppurypistys lähtee siitä justiin samalla tom/virveli-juntalla. Pahempiakin kyllä varmasti löytyy, mutta on tämä aika härskiä et _samalta_ MTV-pändiltä tulee kaksi hittiyritelmää lähes identtisenä muutaman vuoden välein. Kun sen nyt vain melkeinpä tietää ne tarkoitusperät, minkä takia näitä päähän tarttuvia rypistyksiä tehdään ja luupataan Music televisionissa päivät läpeensä.
 
Jaa post-grungeako nämä Isi torakat ym. Ea sportsin pelien taustalla soivat on. No, nytpä on yhteinen nimittäjä, jota välttää. :>

Isi torakat
 
Iskä Särki on toinen suomennos..
 
Torakka = Cockroach = Kyrpäsärki

Hmm, miten minä en nyt juurikaan suuria eroja löydä tosta sointukierrosta?
 
Sitten ei kai voi sanoa kuin EVO. Aivan eri sointuasteet ovat. How You Remind Me menee sointukululla Csus2-Csus2/F-Bbsus2-Bbsus2/Eb (yksinkertaistettuna Cm-F-Bb-Eb: doorinen moodi!), kun taas Someday sointukululla Bm-G6-Aadd9-D5 (yksinkertaistettuna Bm-G-A-D: luonnollinen molli siis). Ensimmäistä on laskettu ja jälkimmäistä nostettu neljäsosasävelaskeleen verran, että perussoinnut eivät dissonoisi keskenään. Okei, yhden soinnun ero on, mutta jo pelkästään moodiero tekee sen, ettei sointukierroilla ole loppupeleissä kovinkaan paljon tekemistä toistensa kanssa. Kertosäkeet ovat joka tapauksessa jo täysin erilaisia.
 
Laulumelodioista "It's not like you to say sorry /
I was waiting on a different story" ja "Someday, somehow / plapla" on lähes identtisiä kikkoja.
 
Rytmisiä ideoita on samoja, mutta aika vähän melodisia.
 
Eniten minua tossa huvittaakin tuo sata kertaa kierrätetty rakenne ja varsinkin ton C-kohdan lähtö. Powersointu jää soimaan ja taustalta lähtee akustinen prikulleen samalla tavalla, loppurypistys lähtee siitä justiin samalla tom/virveli-juntalla.
 
C-kohtaa ei ole kummassakaan biisissä. Toisessa kertosäkeen jälkeinen väliheijaus (joka toistuu joka kertsillä, ei siis mikään C-osa) jatkuu samalla kun toisessa tulee kitarasoolo kertosäkeen sointukulun päälle.
 
Rakenne on periaatteessa kyllä sama, mutta en usko, että mitään olisi tietoisesti kopioitu, tuo perusrakenne kun esiintyy kaikkialla humpasta hevanderiumiin. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa Bad Moon Rising ja The Final Countdown.
 
Pahempiakin kyllä varmasti löytyy, mutta on tämä aika härskiä et _samalta_ MTV-pändiltä tulee kaksi hittiyritelmää lähes identtisenä muutaman vuoden välein. Kun sen nyt vain melkeinpä tietää ne tarkoitusperät, minkä takia näitä päähän tarttuvia rypistyksiä tehdään ja luupataan Music televisionissa päivät läpeensä.
 
Edelleenkään nuo eivät ole läheskään identtisiä kappaleita, ja singlejulkaisuista ja muusta hittitehtailusta päättävät yleensä artistia korkeammat tahot. Noiden radiohittien ulkopuolinen Nickelback on nimittäin jo "hieman" erilaista kuin kumpikaan näistä vertailubiiseistä.
 
Jaa post-grungeako nämä Isi torakat ym. Ea sportsin pelien taustalla soivat on. No, nytpä on yhteinen nimittäjä, jota välttää. :>
 
Isukkitorakka ja kumppanit rytmikikkailuineen ja hiphop-vaikutteineen menevät ennemmin nu-metallin puolelle, kun taas Nickelback, Creed, Puddle of Mudd yms. vastaava tasapaksu Stone Temple Pilotsin sukuinen rämpytysrokki on sitä post-grungea.

Näiden grunge-bändien ja 2000-luvun postgrunge bändien väliin mahtuu paljon hyviä grungebändejä, pitäisikö niitä nyt sitten sanoa esi-post-grungeksi? :J. Paw, Sponge, Candlebox, Seaweed, Live, Failure jne.

Ehkä yksi maailman huonoimmista bändeistä.

esi-post-grungeksi?
 
Nyt alkaa mennä tämä ketju mielenkiintoiseksi :)

Ehkä yksi maailman huonoimmista bändeistä.
 
kyllä.

 
Isukkitorakka ja kumppanit rytmikikkailuineen ja hiphop-vaikutteineen menevät ennemmin nu-metallin puolelle, kun taas Nickelback, Creed, Puddle of Mudd yms. vastaava tasapaksu Stone Temple Pilotsin sukuinen rämpytysrokki on sitä post-grungea.
 
Kyllä Stp on sentään eri materiaalia kuin Nickelback...

Nickelback on bändejä, joiden kohdalla jo pelkkä ajatus levyn ostamisesta ja kuuntelemisesta ahdistaa.
 
Eli käytännössä tämä uutinen kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa.
 
*edit* olipas muuten minun 500 kirjoitus

*edit* olipas muuten minun 500 kirjoitus
 
Se oli hieno kirjoitus! :) Noniin, ja sitten jatkan pyhää sotaani tätä lumisen maan ihmettä, Nickelbackia, vastaan. Normaalisti en tunne tarvetta pilkata bändejä ja pystyn pitämään pääni kiinni vaikka kuinka puistattaisi, mutta Nickelback on mielestäni niin laskelmoitua ja kliinistä rahastusmusiikkia, että pahaa tekee. Ja sen viimeistään tuo ylläoleva MP3 pystyy sen minulle konkreettisesti todistamaan.
 
Sitten ei kai voi sanoa kuin EVO.. ..Kertosäkeet ovat joka tapauksessa jo täysin erilaisia.
 
En osaakaan. Täytyy sanoa, että teoriapuoli on kovin hakusalla, enkä osaa sanoa milloin loppusoinnut dissonoi ja millon ei. :) Tämä erottaakin varmasti minut muusikosta. Mutta lähes parikymmentä vuotta rokkijytää kuunneltuani osaan tunnistaa selkeät yhtäläisyydet piiseistä.
 
C-kohtaa ei ole kummassakaan biisissä. Toisessa kertosäkeen jälkeinen väliheijaus (joka toistuu joka kertsillä, ei siis mikään C-osa) jatkuu samalla kun toisessa tulee kitarasoolo kertosäkeen sointukulun päälle.
 
No OK. Väliheijaus, C-osa, väliheijaus, C-osa. Mikä onkaan se oikea termi. Kuitenkin se soolon jälkeinen akustinen pätkä, joka siellä esiintyy ennen viimeistä rankistelua.
 
Edelleenkään nuo eivät ole läheskään identtisiä kappaleita, ja singlejulkaisuista ja muusta hittitehtailusta päättävät yleensä artistia korkeammat tahot.
 
Ei läheskään? No joo. Oisihan se mukava jos biisien tuottamisesta ja loppusilauksesta vastaisi itse bändi, niin todellakin vältyttäisiin tällaiselta, omasta mielestäni, kaiken nolouden tunnusmerkit täyttävältä kierrätykseltä.
 
Noiden radiohittien ulkopuolinen Nickelback on nimittäin jo "hieman" erilaista kuin kumpikaan näistä vertailubiiseistä.
 
Niin se on useamman tällaisen artistin kohdalla. Harmi vaan, ettei sitä tuoda esiin singlejen muodossa ja uskallan arvella, että näin ollen moni levyjen ostaja pettyy. Silver side up albumin renkutukset olen kuullut kerran pari jossain kissanristiäisissä. En sitten osaa sanoa, poikkeaako uudemmat jotenkin selvemmin siitä linjasta.
 
Nickelback, Creed, Puddle of Mudd yms. vastaava tasapaksu Stone Temple Pilotsin sukuinen rämpytysrokki on sitä post-grungea.
 
Tämä selvä, mutta joku perustavaa laatua oleva ero STP:n ja yllä mainittujen bändien kohdalla on. STP:tä pystyy todella fanittamaan, nämä muut asettuvat vain hitusen Niskelpäkkiä ylemmälle tasolle. :)

Levyllä on myös kaksi Panteran murhatulle kitaristille Dimebag Darrellille omisttua kappaletta, Side Of A Bullet ja Follow You Home.
 
Jaahas. Pojilla taitaakin olla ideoita pipot pullollaan. Voi tsiisus.

Nojoo ohan tuo Nickelback aika samalla kaavalla kokoajan tehtyä musaa. Se meikäläisestä erottaa nuo vanhat ja "oikeat" grungebändit muista että pojilla oli kuitenkin jonkunnäköistä visiota ja joka biisi ei muistuttanut toista. Mutta pakko se on myöntää että tarttuvia rallejahan nuo someday ja how you remind me vai mitä onkaan ovat.

Nojoo ohan tuo Nickelback aika samalla kaavalla kokoajan tehtyä musaa. Se meikäläisestä erottaa nuo vanhat ja "oikeat" grungebändit muista että pojilla oli kuitenkin jonkunnäköistä visiota ja joka biisi ei muistuttanut toista. Mutta pakko se on myöntää että tarttuvia rallejahan nuo someday ja how you remind me vai mitä onkaan ovat.
 
Oot varmasti kuunnellut koko tuotannon lävitse? Mutta toisaalta, kyllähän AC/DC ja Bo Kaspers Orkesterkin aika samalla kaavalla biisejään jyystää. Ja vanhoista grungebändeistä joku Alice in Chains (joo, ei oo grungea...) ja Soundgarden. Mitäköhän tälläkin kirjoituksella hain? En tiedä, mutta tällainen päätön dissailu vaan käy korvaan - itse kun diggailee Nickelbäkkeliä.