Yleistä keskustelua musiikista ›

Mua edelleen jaksaa ihmetyttää, että kuka ihme määrittelee sen, kuka on "kyvytön"?!
 
Se on se katkera mies siellä baarissa joka tulee tilittämään että hän olisi parempi soittamaan kitaraa kuin se hullun menestyvä artisti.

Se on se katkera mies siellä baarissa joka tulee tilittämään että hän olisi parempi soittamaan kitaraa kuin se hullun menestyvä artisti.
 
No useimmiten!

Se on se katkera mies siellä baarissa joka tulee tilittämään että hän olisi parempi soittamaan kitaraa kuin se hullun menestyvä artisti.
 
Ja aina jossittelua. Kyllä se on kätevä tuo konditionaali, minäkin _olisin_ varmasti parempi soittaja kuin monet MTV-"artistit", mutta...
 
Ei auta valittaa. Vai auttaako? Onko parempi olla hiljaa..?

Ei auta valittaa. Vai auttaako? Onko parempi olla hiljaa..?
 
Kysymykseni kuuluukin: MIKSI pitäis valittaa?

Mua edelleen jaksaa ihmetyttää, että kuka ihme määrittelee sen, kuka on "kyvytön"?!
 
Yleensä vissiinkin ne jotka osaavat säveltää/soittaa jotain/kaikkia instrumenttia/-mentteja. Esim. tässä jo monta kertaa mainitun Gimmelin tytöt on helppo mieltää kyvyttömiksi musiikin alalla koska hehän EIVÄT sävellä itse piisejään, EIVÄT keksi itse sanoituksia ja varmaankin hädin tuskin laulavat ne piisit itse. Tältä pohjalta on hyvä itse kunkin huutaa "KÄSI! TUMPPU!!" sieltä takarivistä.
 
Voihan olla että joku Gimmelin tytöistä löytää itsestään musiikillisen neron ja suurtekijän ja tekee pitkän ja vaiheikkaan uran, voi olla että ei. Mistä sen edeltäkäsin tietää?
 
Niin, jos vaikka Ushma uhmaa Vilkkumaan tonttia jonkin ajan päästä. Hui...

Kysymykseni kuuluukin: MIKSI pitäis valittaa?
 
Miksi ei? Sitähän varten tämä Mnet on, että täällä voi tällaisistakin jutuista keskustella. Mulle ainakin tän tapaiset keskustelut on avartanu näkemyksiä, että on siinä se hyöty ainakin. Luepa tuon alkuperäisen tekstini viimeinen kappale vielä kerran.

Miksi ei? Sitähän varten tämä Mnet on, että täällä voi tällaisistakin jutuista keskustella.
 
Joo joo, en sitä tarkoittanut. Unohda.

Joo joo, en sitä tarkoittanut. Unohda.
 
Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta unohdetaan nyt tämä ja palataan aiheeseen. :)

Bonham: No näinhän se on, mutta ainakin mulle on helpompi tajuta homma esimerkkien kautta...
 
Joo ja ajattelin siis lähinnä Jabben esimerkin kaltaisen hittituotteen selviytymisstrategiaa ja elinkaaren pidennystä. Kirjoitin vaan todella sekavasti.
 
Bonham: Musiikin ympärillä pyörivä bisness vaati nopeasti kulutettavaa materiaalia, jotta uutta saadaan lyötyä mahdollisimman nopeasti vanhan perään.
 
Aivan. Eikä vain musiikkibisnes vaan melkeinpä mikä tahansa bisnes.
 
Vilhelmus: Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki lähtee ihmisten TARPEISTA. Eri asia, mihin se vie..
 
Niinpä. Mielenkiintoista onkin, millainen tuote ihmisten tarpeet tyydyttää. Liekö nykypopin ja rokin pinnallisuus sitten kuitenkin sitä aidointa soundtrackiä tähän päivään? :-)

On ehkäpä asiallisin keskustelu pitkään aikaan. Annanpa Jabbelle plussan tästä.
 
Kertakäyttöviihde on aika hauska termi. Jollekin voi oikeasti olla aivan tarpeeksi ne 15 minuuttia warholia, ja jotkut jaksaa juntata 30 vuotta saman biisin kanssa makkarapalkalla. Suosio voi olla samaa, harvemmin tosin, mutta kai se on tärkeintä että tykkää työstään.
 
Ei kai kukaan panisi pahakseen, että levyt, keikat ja videot myy? Pitäisikö oikeasti tuntea syyllisyyttä siitä, että "tää on niin paskaa, että tän on pakko myydä". Eihän semmoista kukaan jaksa. Jos se myy, niin kai siitä joku sitten tykkää.
 
Vaikuttimena ja motivaationa voi toki olla rahakin, mutta tuskimpa jonkin Linkin Parkin tapauksessa enää. Kyllä sen takana täytyy seistä, muutenhan kaikki vetäis jo jotain omaa epäonnistunutta sooloprojektiaan.

On ehkäpä asiallisin keskustelu pitkään aikaan. Annanpa Jabbelle plussan tästä.
 
Kiitos. Yritän kovasti keksiä hyviä aiheita edelleen.
 
Kertakäyttöviihde on aika hauska termi. Jollekin voi oikeasti olla aivan tarpeeksi ne 15 minuuttia warholia, ja jotkut jaksaa juntata 30 vuotta saman biisin kanssa makkarapalkalla. Suosio voi olla samaa, harvemmin tosin, mutta kai se on tärkeintä että tykkää työstään.
 
Niin, no kenellä mikäkin on motivaationa. Toisilla raha, suosio, ihan sama. Jos saavuttaa tavoitteensa, eikös se ole tärkeintä?
 
Ei kai kukaan panisi pahakseen, että levyt, keikat ja videot myy? Pitäisikö oikeasti tuntea syyllisyyttä siitä, että "tää on niin paskaa, että tän on pakko myydä". Eihän semmoista kukaan jaksa. Jos se myy, niin kai siitä joku sitten tykkää.
 
Eihän siinä mitään pahaa ole, että myy. Mutta kun juuri eräs levykauppias valitteli ettei voi tilata erästä haluamaani levyä, kun kauppa käy niin nihkeästi. Että mitäs sitten, kun ei myy? Ja nykyäänhän tämä on aika yleistä, ei kukaan osta vaikka tykkäisikin, koska ei tunne saavansa rahoillensa vastinetta. Miksi ostaa joku poplevy, jos siinä on vain 1 hyvä hittibiisi ja loput sitä tavallista täytettä, kun saman saa ilmaiseksi lähes mistä vaan (--> piratismi)?
 
Vaikuttimena ja motivaationa voi toki olla rahakin, mutta tuskimpa jonkin Linkin Parkin tapauksessa enää. Kyllä sen takana täytyy seistä, muutenhan kaikki vetäis jo jotain omaa epäonnistunutta sooloprojektiaan.
 
En keksi nyt kyllä mitään nasevaa. Hoho.

Käyköhän niin että levy-teollisuuden käy nyt uuden teknologian yleistymisen myötä vähän samalla tavalla kuin nuottibisneksellä kävi aikanaan kun äänilevyt ja radio yleistyivät. Ihmiset eivät enää ostaneet nuotteja niin hanakasti kun biisejä ei tarvinut enää itsejä pianolla soittaa. Se oli tietenkin kauhea shokki sen ajan bisneksille. Toiset osasivat muuntautua ajan vaatimuksia vastaaviksi, toiset eivät.
 
(Taas meni hieman alkuperäisen aiheen vierestä)

Huomenta
 
Näistä uusista teknologioista onkin tulossa merkittävä muuttuja musiikkiin (tästä on ollut juttua ainakin Tampereella Musiikki & Mediassa).
 
Esimerkiksi kännyköiden soundien parantuessa ihmiset tulevat luultavasti tilaamaan biisejä suoraan kännykkäänsä.
 
Tilataan siis yhtä biisiä, joka miellyttää.
 
Tämä taas asettaa musiikintekijät hieman outoon tilanteeseen - miten käy albumin/kokonaisuuden? Pitääkö aina vaan satsata enemmän "sinkkuun"?
 
Miten käy livetilanteen? Ihmiset tottuvat vuosien saatossa kuuntelemaan artistilta sitä yhtä kappaletta. Kiinnostaako enää esim. pitkän livesetin kuuntelu?
 
No, toki tälläinen kehitys vie aikansa, mutta on sekin yksi kuva tulevaisuudesta.
 
(Ja lisää aiheen ohi...).

No, toki tälläinen kehitys vie aikansa, mutta on sekin yksi kuva tulevaisuudesta.
 
Pelottava, mutta hyvinkin realistinen. Itse uskon kyllä, että aina tulee löytymään joukko ihmisiä, jotka haluavat ostaa kokonaisia levyjä ja kuulla kokonaisia livesettejä. Mutta eriasia on, minkä kokoinen tämä joukko on. Kyllä minun mielestäni olen ihan muutamien vuosien aikana havainnut sen, että esimerkiksi tuollaista yläasteen loppu -ikäistä kiinnosta live-esiintymiset vuosi vuodelta vähemän. Tiedä sitten.

Ei haittaa vaikka alkuperäinen aihe vähän sivuuntuukin, jos mennään musiikin tulevaisuuteen, mikäpä sen mielenkiintoisempaa? :)
 
Vähän kyllä pelottaa tämä nykyisen pop-yleisön musamaku. Harva kuuntelee levyä kokonaan, joten sen yhden hittibiisin netistä lataaminen riittää. Loput ovat sitten poikkeusyksilöitä, jotka oikeasti diggailevat musasta, ostavat levyjä tai ainakin kopioivat kokonaisia levyjä. Mutta miten paljon yleisöä enää musiikki kiinnostaa?
 
No jaa, ehkäpä musabisnes nykyisessä muodossaan kuolee ja musiikkia kannattaa tulevaisuudessa tehdä vain meille, jotka sitä osaamme arvostaa. Voisihan se näinkin mennä, vai?

Loput ovat sitten poikkeusyksilöitä, jotka oikeasti diggailevat musasta, ostavat levyjä tai ainakin kopioivat kokonaisia levyjä. Mutta miten paljon yleisöä enää musiikki kiinnostaa?
 
Kyllä itse näkisin että musiikki kiinnostaa, ainakin omassa kaveripiirissä kaikki ostavat levyjä ja diggailevat jotain ns. "oikeaa" artistia, eikä pelkästään näitä listaykkösiä (yksi poikkeus vahvistaa säännön ;)
 
Eihän musiikkiteollisuuskaan nyt vielä kuolemisen merkkejä osoita. ;yynnin lasku ei ole ollut päätä huimaava, varsinkaan kun ottaa huomioon että Amerikan talous on yleensäkin laskusuhdanteessa. Eiköhän musiikkiteollisuuskin suurinpiirtein noudata nousu/laskusuhdanteita.
 
No jaa, ehkäpä musabisnes nykyisessä muodossaan kuolee ja musiikkia kannattaa tulevaisuudessa tehdä vain meille, jotka sitä osaamme arvostaa. Voisihan se näinkin mennä, vai?
 
Kyllä varmasti kannattaa, kyllähän wigwamin keikoillakin oli runsaasti nuorta väkeä, olivat kuulemma yllättyneetkin siitä. Kyllähän vanhat blues/jazz -remasteritkin näyttävät menevän kaupaksi kun niitä noinkin paljon liikkeellä on ja vinyylejäkin (uusia) vielä pidetään hengissä joten kyllä musiikinharrastajille varmaan riittää vielä tulevaisuudessakin kuunneltavaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki lähtee ihmisten TARPEISTA. Eri asia, mihin se vie..
 

Tuo on mun mielestä tärkeä kommentti.

Siis, suurin osa kuluttajistahan ei ole musiikillisia neroja. Usein nerokas musiikkikin menee usein ohi. Nerokkaaksi musabisneksessä kutsutaan usein ihmistä, joka kykenee ymmärtämään sen mitä ihmiset, jotka eivät siis ole mitään musiikillisia ruudinkeksijöitä, hakevat musiikista.

Pitkäikäinen menestyminen kertoo kyllä aina jostain. Esimerkiksi YÖ-yhtyeessä on pakko olla jotain, koska sillä on mamme mittapuun mukaan ollut erinomainen ura, jossa pakollisten laskukausien jälkeen on aina noustu pinnalle.

Kyllä me usein siletä 30 vuoden takaakin muistetaan aivan yhtälailla niitä poprenkutuksia kuin jotain taiteellisia tuotoksia. Hyvä biisi jää aina elämään.

Avasinpas tässä päivänä muutamana television, ja vieläpä MTV-kanavan. Ajattelin, että jos vaikka jotain uutta mielenkiintoista musaa olisi ilmestynyt, ja kuuntelin vähän aikaa..
 
Sitten, Linkin Parkin uusin musavideo! Ei voi olla, että sama bändi tekee viidennen (kymmenennen tuhannen) kerran saman biisin uudestaan ja menestyy aina uudelleen. Alussa ko. bändin musa oli jopa tuoretta ja mielenkiintoista, ja heillä oli hyvä, omanlainen soundi. Mutta mitä ihmettä, ensimmäisen levyn (ihan hyvä levy, btw) jälkeen tulee lisää-sitä-samaa, täysin samat riffit, soundit, sointukulut, sama tylsän tasapaksu "laulaminen" yms. Eli kopioidaan täysin vanhaa hyvin myynyttä tuotetta, ja naamioidaan se uudeksi tuotteeksi. Tää on täysin totta. Linkin Park on juuri yksi niistä mtv-bändeistä mitkä julkaisevat ensimmäisen hittilevynsä vuosi toisensa jälkeen biisien lyriikoita ja järjestyksiä muunnellen. Ja teinixet ostajat eivät mukamas huomaa sitä. Muutenkin Mtv on mennyt viime vuosina entistä huonompaan suuntaan tullessaan (jos mahdollista) aina vaan enemmän mainstream-kanavaksi.

Notefix: Siis, suurin osa kuluttajistahan ei ole musiikillisia neroja. Usein nerokas musiikkikin menee usein ohi. Nerokkaaksi musabisneksessä kutsutaan usein ihmistä, joka kykenee ymmärtämään sen mitä ihmiset, jotka eivät siis ole mitään musiikillisia ruudinkeksijöitä, hakevat musiikista.
 
Notefix kirjoittaa asiaa, kuten aina.
 
Kyllä mä kuitenkin henk. koht. näkisin mielelläni, että trendit muuttuisivat nykyistä enemmän suosimaan musiikkia ja musiikillisia keinoja, joilla ilmentää tunteita selvemmin, syvällisemmin ja monipuolisemmin. Enkä nyt tarkoita, että lisätään säröä ja huudetaan lujempaa. :-) Pahitteeksi ei olisi, jos esittäjällä myös olisi jotain sanottavaa yleisölleen ja musiikilliset ratkaisut tukisivat tätä sanomaa. Tällainenkin on aina aika ajoin trendikästä ja jopa uskon tai ainakin toivon, että sen aika saattaisi olla pian taas käsillä.
 
En nyt tietenkään väitä etteikö tällaista musiikkia olisi listoilla tänäkin päivänä.