Yleistä keskustelua musiikista ›

Avasinpas tässä päivänä muutamana television, ja vieläpä MTV-kanavan. Ajattelin, että jos vaikka jotain uutta mielenkiintoista musaa olisi ilmestynyt, ja kuuntelin vähän aikaa..
 
Sitten, Linkin Parkin uusin musavideo! Ei voi olla, että sama bändi tekee viidennen (kymmenennen tuhannen) kerran saman biisin uudestaan ja menestyy aina uudelleen. Alussa ko. bändin musa oli jopa tuoretta ja mielenkiintoista, ja heillä oli hyvä, omanlainen soundi. Mutta mitä ihmettä, ensimmäisen levyn (ihan hyvä levy, btw) jälkeen tulee lisää-sitä-samaa, täysin samat riffit, soundit, sointukulut, sama tylsän tasapaksu "laulaminen" yms. Eli kopioidaan täysin vanhaa hyvin myynyttä tuotetta, ja naamioidaan se uudeksi tuotteeksi.
 
Ja tässä vaiheessa rupesin miettimään, että onko se nyt sitten hyvä asia, että jos jollakin bändillä on ns. "oma tyylinsä", että heidän on parempi tehdä sitä omaa juttuaan kuin yrittää uudistua. Joiltakin bändeiltä tämä uudistuminenkin onnistuu, mutta useimmilta ei. Toisaalta jos tyyli on hyvä ja bändin tunnistaa siitä helposti, ei se voi olla täysin huono asia. Ja on helpompi tehdä sitä mitä jo osaa kuin opetella uutta. Toisaalta taas tulee helposti rahastuksen meininki, tuntuu että hyväksi havaitusta tuotteesta pitää repiä kaikki raha irti, eikä sillä musiikilla enää oikeastaan olekaan väliä.
 
Tästä pidemmälle en päässyt, enkä löytänyt vastausta itse. Kertokaapas oma kantanne asiaan, jotta voisin löytää uusia näkökulmia aiheeseen. Nyt rupeaa vain ärsyttämään kun kuuntelee minkä tahansa MTV/NRJ-artisitin "uutta" biisiä.

Täysin samaa mieltä, varsinkin tosta Linkin Park jutusta.

Sähän sanoit tuossa jo aika paljon itse. Esimerkkisi kaltaisen kaupallisen musiikin yleisön maku on arvaamaton ja saattaa muuttua äkistikin. Se mikä tänään on "kova juttu" on huomenna out. Yrittääkkö muuntautua ja mennä mukaan uuteen trendiin vai koittaa tavoittaa ehkä hieman pienempää mutta uskollisempaa yleisöä sillä "omalla jutulla"? Tietysti yhtyeen ominaisuudet ratkaisevat eikä asia ole likikään noin kaksijakoinen. Onko yhtye muuntautumiskykyinen kameleontti vai onko sillä kenties joku selvästi tunnistettava, jäljittelemätön erityispiirre johon se voi nojata pidempiaikaista menestystä silmälläpitäen. Omaperäinen sanoittaja tai biisinikkari tai tunnistettavan äänen tai tyylin omaava laulaja jne.
 
edit: typo

Historiassa on monta hyvää yhtyettä, joilla on selkeä tunnistettava tyyli, vaikka trendit sun muut ympärillä vaihtuu.
 
Silti bändit ovat uudistuneet vuosien saatossa; Jethro Tull, U2, Led Zeppelin, King Crimson, Pink Floyd... Muotien perässä ei ikinä olla juostu.
 
Toisaalta löytyy bändejä, jotka pitkän historiansa aikana eivät liiemmälti uudistu, mutta silti syntyy nautittavaa materiaalia vuosikymmenestä toiseen; Lynyrd Skynyrd, Allman Bros, Thin Lizzy, Man...
 
Kun on taitoa ynnä tyylitajua, homma toimii kummin päin vain.

Historiassa on monta hyvää yhtyettä, joilla on selkeä tunnistettava tyyli, vaikka trendit sun muut ympärillä vaihtuu.
 
Silti bändit ovat uudistuneet vuosien saatossa; Jethro Tull, U2, Led Zeppelin, King Crimson, Pink Floyd... Muotien perässä ei ikinä olla juostu.
 
Toisaalta löytyy bändejä, jotka pitkän historiansa aikana eivät liiemmälti uudistu, mutta silti syntyy nautittavaa materiaalia vuosikymmenestä toiseen; Lynyrd Skynyrd, Allman Bros, Thin Lizzy, Man...
 
Kun on taitoa ynnä tyylitajua, homma toimii kummin päin vain.
 
Sitä samaahan mäkin koitin tuossa yllä selittää.

No näinhän se on, mutta ainakin mulle on helpompi tajuta homma esimerkkien kautta...

Vaan entäpäs tämä nykyisen pop-maailman rahastusmeininki?

Musiikin ympärillä pyörivä bisness vaati nopeasti kulutettavaa materiaalia, jotta uutta saadaan lyötyä mahdollisimman nopeasti vanhan perään. Enää ei edes haluta 30-vuoden uraa tekeviä bändejä (siis markkinakoneistossa).
 
Vaikeaahan on kuvitella nykyiselle renkuttajille loistavia levyjä vuonna 2035?

Siinähän se tuli!
 
- Miksi ihmiset ei osta levyjä, miksi levybisnes tekee kuolemaa?
 
- Miksi käyttää 20 euroa kertakäyttötuotteeseen, jos saman saa vielä ilmaiseksi netistä? Harva noita poplevyjä enää ostaa, mutta miksi jotkut ostavat levyjä?
 
- Koska joillain levyillä on oikeasti mielenkiintoista musiikkia, ja ne kestävät pidempääkin kulutusta.
 
- Kertakäyttömusiikki tapaa levybisneksen, se kaatuu itse itseensä, ei piratismiin tms.
 
- ...jatkakaa...

Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki lähtee ihmisten TARPEISTA. Eri asia, mihin se vie..

Kumpaa tarvetta tarkoitat; musiikin tekemisen tarvetta vai sen kuuntelemisen tarvetta?
 
Tekemisen tarve ei kai kuole koskaan. Mutta kuuntelemisen tarvetta onkin sitten helvetin helppo ohjata.
 
Esimerkki; Gimmel.
 
Valjastetaan maan suurimmat voimat yhden asian työstämiseen - on se jumalauta jos ei kakaroita saada aivopestyä.
 
Vuonna 2033 ilmestyy sitten Gimmelin 25 levy...

Vuonna 2033 ilmestyy sitten Gimmelin 25 levy...
 
Tai sitten ei.
 
Gimmel kulutetaan loppuun ja syljetään sitten pois, ja aletaan etsiä uutta tuotetta. Mikäli meno jatkuu samanlaisena, toivottavasti tulee kohta muutosta.

Kumpaa tarvetta tarkoitat; musiikin tekemisen tarvetta vai sen kuuntelemisen tarvetta?
 
Tekemisen tarve ei kai kuole koskaan. Mutta kuuntelemisen tarvetta onkin sitten helvetin helppo ohjata.
 
Esimerkki; Gimmel.
 
Valjastetaan maan suurimmat voimat yhden asian työstämiseen - on se jumalauta jos ei kakaroita saada aivopestyä.
 
Vuonna 2033 ilmestyy sitten Gimmelin 25 levy...
 
eiköhän tuo gimmel oo taas näitä yhden/kahden levyn bändejä, parin vuoden päästä siitä puhuttaessa saadaan vastaukseksi vaan että "Mikä vitun Gimmel?". Ennustan, että suosio alkaa tippumaan, kun toinen CD tulee (vai onko tullu jo? en oo sattuneesta syystä seurannu "bändin" kehitystä)

Paha sanoa näin etukäteen mistä tulee kestävä ja mistä ei. Kuka olisi arvannut kuinka merkittävä ja syvä 90-lukulaisten tuntojen tulkki ja erään aikakauden symbooli Haddawayn What is Love-kappaleesta tulee?
 
Voihan olla että joku Gimmelin tytöistä löytää itsestään musiikillisen neron ja suurtekijän ja tekee pitkän ja vaiheikkaan uran, voi olla että ei. Mistä sen edeltäkäsin tietää?

No tuota mä just tarkoitin.
 
Eräs vanha tuttavani tapasi sanoa, että rock musiikissa kaikkein kyvyttömimmät pääsee kaikkein pisimmälle. Sanonnasta on aikaa jo reilu parikymmentä vuotta, mutta nythän tuo vasta paikkansa pitääkin. Vaikea on nimittäin kuvitella mitään muuta vaikka taiteenlajia, jossa mitäänsanomattomat keskinkertaisuudet kuittaa miljoonia (ulkomaiset siis).

Kyllä se on surullisen yleistä muissakin taiteenlajeissa että nerot löydetään vasta kun he ovat kuolleet ja kuopatut.

Tuo on ihan totta ja onhan musiikki kaikkein populaarein taiteenlaji, joten jos jonkinlaista sohloa mahtuu sekaan muita lajeja runsaammin.

Musiikkielämys on kuitenkin niin tunnevaltainen juttu että mielestäni se on ymmärrettävää että nk. huonotkin pärjää. En minä valitse suosikkiartistiani sen perusteella että kuinka teknillisesti taitava se on vaan että kuka herättää väkevimmät ja vahvimmat tunteet.
 
Jos se on jollekin joku Gimmel joka ne tunteet herättää (vaikkakin tv-mainostuksen/painostuksen ohjaamana) niin paha siihen on toisen mennä sanomaan että se on huono. Jollain tasolla tuo Gimmel-kokonaispaketti on varmasti hyvä. Jos mitataan jotain tiettyä musiikillista ominaisuutta niin varmasti se todetaan huonoksi. En minäkään Gimmelistä tykkää mutta hyvä vaan että nuoret ylipäätänsä ostavat levyjä ja kiinnostuvat musiikista. Gimmel on varmasti monelle niistä nuoristakin se ensimmäinen bändi, jota ehkä sitten hävetäänkin jälkeenpäin.
 
(Tämä ei kyllä liity enää millään tavoin tuohon alkuperäiseen aiheeseen!)

, että rock musiikissa kaikkein kyvyttömimmät pääsee kaikkein pisimmälle. Sanonnasta on aikaa jo reilu parikymmentä vuotta, mutta nythän tuo vasta paikkansa pitääkin.
 
Mua edelleen jaksaa ihmetyttää, että kuka ihme määrittelee sen, kuka on "kyvytön"?!