Yleistä keskustelua musiikista ›

Enpa muista milloin olisin ollut niin avoimen innostunut jostain bandista kuin olen PMMP:sta talla hetkella. Olen soittanut molemmat tyttojen levyt lapi ja lisaa tahtoo!

Melkein voisi sanoa, että Chroma Key ja Dream Theater (selvä yhteys huomattavissa, eikö?).
 
Ex kuunnellutti keväällä Chroma Keytä ja se vaikutti kyllä välittömästi. Kaikki ne kappaleet, jotka silloin sain kokea, aiheuttivat väreitä selkäpiissä, mutta erityisesti Get Back in the Car mykisti täysin. Oli pakko pyytää saada kuunnella se heti uudestaan :) Uskomattomia sointukulkuja, äänimaailmoja ja lyriikoita. Olin myyty täysin. Harmittaa vain, että kappaleiden/levyjen saatavuus on aika kiven alla.
 
No, Chroma Key innoitti sitten tutustumaan Dream Theateriin. Ajattelin, että hitto, ei se kokeile joka pelkää. Kuuntelin ensimmäisenä A Change of Seasonin ja kas kas, sepäs kolahti välittömästi. Myös muut tähän mennessä vastaan tulleet ovat olleet mieluisaa mättöä. Ei nyt mennä missään Chroma Keyn maailmoissa, mutta musiikillinen maailma on kieltämättä omanlaisensa.
 
Chroma Key vastaa enemmän omaa musiikkimakua ja on minulle tärkeämpi tuttavuus, mutta Dream Theater on kyllä hyvä lisä myöskin. Aina kannattaa kokeilla :)

Booker T Jones and the Memphis Groove's

Callisto kolahti, levyä ei ole vielä hankittu.

Livenä kolahti Helgators, Jussi Sydänmäen uusi rockabilly-viritys. Loistavaa meininkiä, ja mä olen aina tykännyt Sydänmäen äänestä. Ne olis piakkoin Top Hatissa keikallakin, jos en väärin muista...
 
Levyltä on kolissut Hillbilly Moon Explosion. Mahtava bändi, ikäänkuin viiskytlukuisempi versio Southern Culture On The Skidsistä. Komppikitaristi/laulaja Emanuela Hutter on sen näkönen ja kuulonen naisihminen, että mä olen ihan myytyä miestä.

No-man: Together we're stranger
Steven Wilson!
http://www.no-man.co.uk/

Viikatteen musiikki on kolahtanut kovaa.
 

 
Kolahduksen voimakkuudesta kertoo jotain se, että ensimmäistä kertaa elämässäni suutahdin - tosin ihan omassa mielessäni vain - kun kaveri sanoi tätä kovasti pitämääni musiikkia surkeaksi ja tuhahti vielä päälle. Tuosta seuraavaksi pahin mahdollinen kommentti olisi varmaan ollut että "kuules tyyppi, se sun faijas on kyllä ihan perseestä ja mutsikin on kyllä ihan lortto" tai jotain semmosta.
 
En nyt muutakaan vertausta keksinyt... Viikatteen uusin on vaan juuri nyt niin "lähellä sydäntä" että osasin jopa loukkaantua.

Urfaust. Kitaroissa on liikaa säröä, biisit on yksinkertaisia ja laulu on hirveää määkymistä (ainakin on omaperäinen), mutta silti tuota tulee jatkuvasti kuunneltua.

Bad Religion. Viikko sitten.

no tämä obituaryn uusin onkin vielä parempi kuin osasin odottaakaan.

varmaan Impish viimitteeks.

Blind Stare - Symphony Of Delusions
 
Kolahti. Ja Kovaa.
Jos edes jonkinnäköinen melodeath tai yleensäkkin metalli kiinnostaa mahtavan monipuolisilla ja loistavilla synilla, supermahtavilla riffeillä, monipuolisella vokalisoinnilla, niin lukekaa tämä: http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=3574
ja menkä kauppaan.

Just kolahti bändi nimeltä Isis. On niin hienoa musiikkia ettei haittaa vaikka välillä vähän öristäänkin. Oceanic oli mieletön reissu, seuraavana hankintana Panopticon.

Luin yksi päivä Aamulehteä ja siinä oli juttua The Five Corners Quintetista, vaikutti mielenkiintoiselta ja päätin tutustua. Loistokamaa munsta kyllä. Letkeää.
 
Just kolahti bändi nimeltä Isis. On niin hienoa musiikkia ettei haittaa vaikka välillä vähän öristäänkin.
 
Kyllä, kaverille joskus puhuin Isiksestä niin suositteli kuuntelemaan Callistoa, vähän samantyylistä. Se iski kyllä sitten melko kovasti. Nyt on tullut kuunneltua True Nature Unfolds -levyä eri ahkerasti oikeastaan joka päivä.

Dinosaur Jr.
 
Tavastian keikkaa edeltänyt hehkutus sai minutkin hankkimaan bändin You're Living All Over Me -levyn. Jo avausraita Little Fury Things kertoo, mikä on homman nimi: äänekästä, voimakasta mutta melodista rokkia, joka pyyhkii 2000-luvun ruotsalaisrokkareilla lattiaa. J. Mascisin massiivinen kitarasoundi korostuu parhaiten Sludgefeast-raidalla, joka on nerokkaine riffeineen jotain käsittämättömän upeaa. Ainakin Bug on ostoslistani kärkipäässä tällä hetkellä.

Swallow the sun kolahti Jalometallissa.

Lähiaikoina on kolahtanut useampikin bändi. On hienoa kun löytää upeaa musiikkia:
 
The Doors
CCR
Hector

Yksi mikä todella kolahti minuun, oli orkestri nimeltä Nicole. Näin tämän bändin eräillä pikku festareilla livenä, ja vakuutti minut täysin. Pakko saada noitten levy käsiin, että pääsisi tutustumaan paremmin.

Oliver "Tuku" Mtukudzi. Harvoin sielu lepää yhtä paljon kuin kuultuani Tuku Music -CD:n.