Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Itsellä tuli tässä jokin aika sitten sama temppu tehtäväksi kun ostin Squierin Japan Vintage sarjan Telecasterin, jota edellinen omistaja oli hiukan "parannellut."
 
Alunperin ko. skeba oli Natural lakattu saarni, mutta se ei ollut kyseistä puuseppää miellyttänyt ja siihen olikin sitten tyylikkäästi asennettu vaahteraviilua ja reunanauha. Asennus oli kuitenkin tehty todella tökerösti (esim. vaahteraviilu oli neljästä (!) suikaleesta ja sunburst väritys oli petsattu aika rumasti) ja kaikinpuolin tele näytti aika hurjalta. Tosin kiikareilla kilometrin päästä se oli ihan siedettävä... :D
 
No sain kyseisen Telen todella edullisesti, ja koska se edelleen kuulosti hyvältä, enkä aikonut siitä keikkakeppiä tehdä niin pidin sen aluksi siinä asussa.
 
Kun ensimmäisen kerran irroitin siitä pleksin meinasin pudota jakkaralta... Selvisi nimittäin viilun asennuksesta jotain ällistyttävän hienoa.
 
Sen lisäksi että viilu oli todellakin neljästä palasta oli alkuperäistä saarnilankkua jyrsitty koko kannesta noin 5mm siivu pois ja tilalle oli liimattu VANERIA (!) johon se viilu oli taas liimattu.
 
No sitä en enää pystynyt sulattamaan, kun sentään on tullut jonkin verran soitinrakennusta harrastettua - Vaneri (edes koivusellainen) kun ei todellakaan ole soitinpuu.
 
Päätin siis pistää koko vehkeen uuteen uskoon ja kunnolla paraatikuntoon.
 
Projekti alkoi sillä, että aloin etsimään korvaavia materiaaleja vaneriviritykselle, ja isäukon puuvarastoista löytyikin mielenkiintoisia vaihtoehtoja, vaan ei saarnipalaa jolla olisi voinut sen 5mm vanerin korvata. Löysin kuitenkin 5mm paksua leppää, josta sai kahdesta palasta tehtyä telen kokoisen siivun. Siihen päälle löysin julmetun hienoa Loimukoivuviilua (on meinaan komiampaa kun loimu- tai linnunsilmävaahtera) mutta tarkempi tarkastelu paljasti, että siihen oli ehtinyt joku tuholainen syömään reikiä. No lisää vintillä kaiveltuani löysin hienoa loimuleppäviilua josta sai telecasterin kannen yhdestä palasta.
 
Homma jatkui siis siten, että höyläsin edellisen turaajan jäljiltä viilut, vanerit ja reunanauhan huitsin hel******n ja liimasin tilalle ensin sitä leppäsoiroa sen 5mm kerroksen ja siihen päälle loimuleppäviilun.
 
Lopuksi vielä yläjyrsimellä reunanauhalle ura ja Millbrookista löysin hienoa helmiäskorvikereunanauhaa jonka liimasin siihen reunaan.
 
Maalaukseksi tuli blueburst. Maalauksen teetin isäpapalla, kun ei itsellä ole juuri ruiskuhommista kokemusta. Muuten se onnistui hyvin, mutta aluksi käytössä ollut tumman sininen reunaväri oli muiden aineiden kanssa yhteensopimaton (ts. keitti komiasti lakat ylös), jonka vuoksi jouduttiin tekemään koko burst osa uusiksi ja siitä aiheutui sellainen pikkuonkelma että vaaleampi burst sävy ei enää ole niin läpikuultava kun oli tarkoitus.
 
Jokatapauksessa nyt kyseinen telecaster on täysin paraatikelpoinen ja on se aika usein ollutkin keikoilla straton kaverina. Alkuperäinen musta pleksi sai myös väistyä valkoisen helmiäsjäljitelmäpleksin tieltä.
 
Saatanpa tänne lisätä jossain vaiheessa linkin kuvaankin kunhan saan pari kuvaa johonkin palvelimelle notkumaan.
 
Loppukanoottina vielä viilun vaikutuksesta soundiin: Omasta mielestäni ei juurikaan vaikuta, koska pelkkä viilu on kuitenkin vain reilun millin paksuinen.
 
Tässä omassa tele-projektissa tietenkin pientä muutosta alkuperäiseen kokosaarnilankun soundiin varmaankin on koska nyt on kuitenkin n. 6mm kannesta leppää, mutta leppäkin on lämminsoundinen puu kuten saarni, eli ei mitään järisyttävää eroa ole.
 
Ero edellisen asentajan koivuvanerilla ja nykyisellä leppäratkaisulla on sensijaan korvinkuultava, joskaan ei iso sekään.