Yleistä keskustelua musiikista ›

Mielestäni Negativen version loistava. Omalla tyylillään vetivät ja koolostaakin suht hyvältä.
 
Hyvä, että vetivät omalla tyylillään, varmasti olisi kauhean kuuloista, jos olisivat yrittäneet yks yhteen Neil Youngia kopioida.
Mua itseäni tuossa versiossa häiritsee kuitenkin muutama juttu niin paljon, eikä vähiten Jonne Aaronin laulu, että radio sulkeutuu heti, jos tuo biisi soi.
 
Joskushan Coveri hakkaa munattoman alkuperäisenkin version 10 - 0. Näin kävi ainakin Nirvanan kohdalla kun coveroivat Man how sold the worldin
 
Eikä käynyt. :) Eikä silloinkaan kun Nirvana coveroi Leadbellyn "Where Did You Sleep Last Nightin".
 
Coverointi on silloin hauskaa kun sitä kautta löytää jonkun uuden hyvän biisin. Yhdestäkään cover versiosta, joka on tehty mulle entuudestaan tutusta biisistä, en ole digannut.

Esimerkki: Neil Young tekee biisin... Negative coveroi sen...
 
Ei se alkuperäinen välttämättä toimi Negativen fanilla (tosin joskus artisti saa uusia kuuntelijoita, kun alkuperäinen kiinnostaa).
 
Youngin fanit ei jaksa kuunnella Negativen versiota...
 
Mutta kuka tässä häviää ja mitä???? Sitä mä en kässää...
 
Ensinnäkin, kyseessä on kuitenkin biisi mitä monet (itsekin) luonnehtii mestariteokseksi, ja on sääli jos nuori sukupolvi perustaa ajatuksensa kyseistä biisiä kohtaan Negativen esittämänä. Vaikka kyseessä on sama biisi, kyseessä ei ole yhtään sama biisi. Jo pelkästään tuo asia "tuodaan vanhaa kalkkiskamaa nuorille nuorten radiomuotissa" tuntuu pahalta.
 
Toiseksi, ei tässä mitään häviä, vituttaa vaan. Ja kyse on ihan henkilökohtaisista tunteista. Itselle rakkaaseen asiaan kun ei soisi koskettavan itselle ei-rakkaalla tavalla.
 
Kysehän oli biisien raiskaamisesta, ja silloin ei ole muutakuin henkilökohtaiset tunteet "kuka raiskasi kenenkin" jäljellä.
Eli jokainen joka tänne kirjoittaa "biisi X on raiskattu" on yleensä hieman kyrpä otsassa aiheesta.
 
Jos ei ole, niin on astetta huolettomampi veikkonen, ja se ei ole huono asia.

Ja edelliseen - Bowien biisi meni aikoinaan korvien läpi, Nirvanan vetämänä se napsahti kuin miljoona volttia. Ei haittaa, pidän Bowiesta silti ja se on hyvä äijä. Nirvana veti sen kuitenkin uskoakseni kunnioituksella ja niinkuin cover pitääkin vetää.
 
Ja tuskin Cobain olisi sitä eläessään sinkkuna julkaissut.
 
Mielenkiintoista siinä coverissa oli se, että se oli hyvin vähän Nirvanamainen. Ei yritetty väkisin vetää sitä siihen perusmuottiin.
Silti onnistui, annan täyden kympin. Ja Bowielle kanssa luonnollisesti, onhan sekin sitten auennut.
 
Ja vaikka en usko, niin toivon silti että muutama Negative-diggari kiinnostuisi Neil Youngista ja näkisi vähän mistä on kysymys.

Mutta kuka tässä häviää ja mitä???? Sitä mä en kässää...
 
Eipä kai tässä kukaan mitään häviä.. se on nimenomaan omista tunteista.
Minä ajattelin sen myöskin näin: Cover-biisi on yleensä sellaiselta bändiltä/artistilta josta uusi esittäjä pitää... jos minä runoilijana julkaisen kirjan, ja kovasti kun Eino Leinosta pidän, niin laitan sinne sitten Leinon tunnetuimman runon joukkoon, ja ehkä siihen vielä oman säkeen.... Ei, ei se näin mene!
 
Entä jos pidän oman taidenäyttelyn(vaikka en maalari olekkaan) ja kovasti kun Akseli Gallen-Kallelasta pidän niin otan hänen hienoimman työnsä ja maalaan vähän jotakin omaa siihen... Ei, ei se näinkään mene!!
 
Niin nyt ei vain saa tehdä, mutta miksi musiikissa kaikki on sallittua, tottakai kunnianosoitukseksi voi esitää jonkun toisen kappaleen, voihan runoilijatkin lausua jonkun toisen runon jne. mutta ei niitä omiin kirjoihin laiteta... se tässä on pointti että miksi? Itsekin pidän kyllä siitä että keikalla fiilistellään muita biisejä joskus...

No jaa, miten mielekästä on verrata eri taiteenlajeja toisiinsa... eikös Andy Warholella koko paletti perustunut vähän lainaamiseen:)
 
Mutta ei siinä mitään, mulle noi coveroinnit on osa populäärimusiikkia, on aina ollut.

Eipä kai tässä kukaan mitään häviä.. se on nimenomaan omista tunteista.
Minä ajattelin sen myöskin näin: Cover-biisi on yleensä sellaiselta bändiltä/artistilta josta uusi esittäjä pitää... jos minä runoilijana julkaisen kirjan, ja kovasti kun Eino Leinosta pidän, niin laitan sinne sitten Leinon tunnetuimman runon joukkoon, ja ehkä siihen vielä oman säkeen.... Ei, ei se näin mene!
 
Entä jos pidän oman taidenäyttelyn(vaikka en maalari olekkaan) ja kovasti kun Akseli Gallen-Kallelasta pidän niin otan hänen hienoimman työnsä ja maalaan vähän jotakin omaa siihen... Ei, ei se näinkään mene!!
 
Ei sitten pop-taide ole tuttua. Andy Warholl ja kump. Tutustu ihmeessä. Näin se nimenomaan menee.
 
Edit. Nonni, tossa se olikin jo yllä.

Ei sitten pop-taide ole tuttua. Andy Warholl ja kump. Tutustu ihmeessä. Näin se nimenomaan menee.
 
Edit. Nonni, tossa se olikin jo yllä.
 
En jaksa enää kinata, jokaisella on tottakai oma mielipide, ja pitääkin olla, minun ajatukseni tämän keskustelutuokion jälkeen on että tämänpäivän "taiteilijat" ovat täyttä paskaa, niin ilmeisesti maalaamisen kuin musiikin saralla, jos suosio perustuu lainaamiseen niin siitä vaan, ei enää osata tehdä mitään kunnollista kun on totuttu siihen että lainataan. Noh, suurten taiteilijoiden aika on eittämättä ohi!

En jaksa enää kinata, jokaisella on tottakai oma mielipide, ja pitääkin olla, minun ajatukseni tämän keskustelutuokion jälkeen on että tämänpäivän "taiteilijat" ovat täyttä paskaa, niin ilmeisesti maalaamisen kuin musiikin saralla, jos suosio perustuu lainaamiseen niin siitä vaan, ei enää osata tehdä mitään kunnollista kun on totuttu siihen että lainataan. Noh, suurten taiteilijoiden aika on eittämättä ohi!
 
No tota. Oletko koskaan tutustunut ihan oikeasti suurten taiteilijoiden töihin? Tolla siun logiikalla ei suuria taiteilijoita ole koskaan ollut olemassakaan, koska aina on lainattu entisiltä. Aiemmin niistä ei ole vain pidetty niin lukua. Yhdellä jos toisellakin suurella säveltäjällä on osia toisten sinfonioista teoksissaan.
 
Ei taiteilijatkaan elä missään tyhjiössä.
 
No, otetaan esimerkiksi Led Zeppelin tolta populaaripuolelta. Tietokilpailukysymys seuraa. Eräs Zeppelinin kappale on yksi yhteen napattu vanhasta blueskappaleesta. Coveriksi sitä ei silti ilmoitettu, vaan toivat sen esille omana biisinä. Mikä biisi?

Mutta minkä ihmeen takia "Don't Stand So Close To Me"-uusioversio tehtiin?
 
Tyypit lukittautui studioon, mutta Copeland ja Sting eivät tulleet enää ollenkaan toimeen, ja lopulta Sting teki Andy S.:n kanssa sit sellaisen syntikkamatto-/rumpukone-viritelmän. Eli siis "Don't Stand So Close To Me 86".

No tota. Oletko koskaan tutustunut ihan oikeasti suurten taiteilijoiden töihin? Tolla siun logiikalla ei suuria taiteilijoita ole koskaan ollut olemassakaan, koska aina on lainattu entisiltä. Aiemmin niistä ei ole vain pidetty niin lukua. Yhdellä jos toisellakin suurella säveltäjällä on osia toisten sinfonioista teoksissaan.
 
Ei taiteilijatkaan elä missään tyhjiössä.
 
No tota, olen tutustunut hyvinkin suurella sydämmellä ja en sieltä löydä yhtään samanlaista raiskausta kuin tämänpäivän musiikissa. Nyt ei puhuttu lainauksista siinä mielessä että otetaan mallia jostakin, taikka pidetään jotain esikuvana ja sitäkautta tyyli on sama... Sinfonioissa ei ollut oman edun tavoittelua vaan se oli kunnianosoitusta,((voipi olla että nykyään se on myös jollakin tapaa kunnianosoitus, mutta jos näitä eroja ei huomaa niin se on voi voi) eikä he koko sinfoniaa toiselta ottanut ja laittanut omaan "esityslistaansa". Maalareista vielä, ei siellä samanlaista taulua kukaan tehnyt hieman muunneltuna. Vai tekikö? ja nyt ei puhuta nykyajan "maalareista". Myös runoilijat eivät toistensa runoja ottaneet itselleen hieman muunneltuna ja nyt ei puhuta nykyajan "runoilijoista".
Ja mielestäni taiteen aloja voi verrata tällä tavalla.
 
Olen myös sitä mieltä että kyllä esikuvat pitävät näkyä/kuulua taiteesta, ainahan taide on uuden luomista joka on mahdotonta ilman esikuvia.

No, otetaan esimerkiksi Led Zeppelin tolta populaaripuolelta. Tietokilpailukysymys seuraa. Eräs Zeppelinin kappale on yksi yhteen napattu vanhasta blueskappaleesta. Coveriksi sitä ei silti ilmoitettu, vaan toivat sen esille omana biisinä. Mikä biisi?
 
Eikös ainakin Whole Lotta Love oo tällänen?

tämänpäivän "taiteilijat" ovat täyttä paskaa
 
Ei pidä paikkaansa, hyvät on nykyään vaan niin vähän esillä ja ns.tuntemattomia suuruuksia. Kaveri tutustuttanut muutamaan sellaiseen äijään/bändiin, että usko on säilynyt vielä vähän.
Saisi tulla joku saatanan musiikillinen vallankumous taas. Ehkä ensi vuosikymmenellä.
 
Mutta en uskonutkaan että tuota nyt ihan noin tarkoititkaan, kunhan sanoin.

Eikös Zep-ykkösellä ole aika paljon vanhaa matskua ja coveria muilta artisteilta? Ainakin Babe I'm gonna leave you on full coveri.

Saisi tulla joku saatanan musiikillinen vallankumous taas. .
 
Ei tule, eikä tarvitsekaan. Jos lähdetään nykyään luomaan ihan uudenlaista musiikkia niin todennäköisyys on tasan 100% sille, että lopputulos on silkkaa paskaa. Hyvää musiikkia on tehty jo niin pitkään, että eiköhän näillä olemassaolevilla elementeillä pärjätä vielä pitkään.

Ei tule, eikä tarvitsekaan. Jos lähdetään nykyään luomaan ihan uudenlaista musiikkia niin todennäköisyys on tasan 100% sille, että lopputulos on silkkaa paskaa. Hyvää musiikkia on tehty jo niin pitkään, että eiköhän näillä olemassaolevilla elementeillä pärjätä vielä pitkään.
 
Aina jossain vaiheessa tulee muodossa tai toisessa, eikä se väkisinyrittämällä "luodaan uutta musiikkia" ikinä ole tullutkaan. Ajat vaan muuttuu ja joskus jotkut asiat ovat käännekohtia.

Mutta kuka tässä häviää ja mitä???? Sitä mä en kässää...
 
Niin tätä voi miettiä tollai järkevästi, mutta et ota huomioon sitä henkistä pahoinvointia jos joutuu vahingossa sellaiseen tilanteeseen, että tollaisen kuulee. Itse en esimerkiksi ole kuullut tuota versiointia ja olen siitä ihan onnellinen.
 
Mutta jos samallalailla olisin joutunut livetilanteeseen jossa tuon kuulisin, niin olisi se saattanut kyllä olla aika tuskaa, samalla tavalla kuin joutuisi vahingossa altistetuksi David Hasselhoffin musiikille.
 
Eli kuka häviää: Kuuntelija joka tietämättään altistetaan tällaisella kauheudelle. Mitä: Henkistä hyvinvointiaan

Eli kuka häviää: Kuuntelija joka tietämättään altistetaan tällaisella kauheudelle. Mitä: Henkistä hyvinvointiaan
 
Voittajathan tässä threadissa onkin otettu esille jo useaan otteeseen. Itsekin olen löytänyt coverien kautta alkuperäisten artistien äärelle, riippumatta siitä, oliko kuulemani versiointi mielestäni raiskaus vai ei.
 
Yhtä laillahan voi käydä niin, että alkuperäinen tuntuu heikommalta. Riippumatta yleisestä mielipiteestä. Eikö tällaisissa tapauksissa pitäisi olla enemmän huolissaan suosikkiartistinsa maineen häpäisystä, kun joku räkänokka tulee ja pyyhkii kehäraakilla lattiat?
 
Ilmeisesti ei, koska aina löytyy ratsuväki, joka saapuu välittömästi pelastamaan jumalansa. Näemmä.

Eikö tällaisissa tapauksissa pitäisi olla enemmän huolissaan suosikkiartistinsa maineen häpäisystä, kun joku räkänokka tulee ja pyyhkii kehäraakilla lattiat?
 
Ei. Voihan sitä pölliä mummolta keksireseptin ja runnoa siihen päälle vaikka jotain suklaata mistä kaikki lapset tykkää.
 
Totta vitussa joku versio miellyttää enemmän kuin joku toinen, mutta pitäähän se nyt perkele tunnustaa sitä tyyppiä/ryhmää joka kyseisen biisin on yleensäkin kehittänyt maailmaan. Siinä se ydin on, kaikki loppu on vaan variaatiota.