Itteäni ei noi tilulilu-jumalat oo oikeen koskaan sytyttäny. Soundillisesti makeimmat on 70-luvun kitaristit kuten Ritchie Blackmore jonka soolot tunnistaa alle sekunnissa Ritchien sooloksi.
Olin ihan pihalla kuunneltuani King Crimsonin Disciplinen ja varsinkin biisin Frame By Frame. Robert Fripp veivaa turbona ja polyrytmi Belewin ja Frippin soitossa on uskomaton ja Belew vielä laulaa päälle. No huhhuh
EDIT: uskomattomat olivat myös kirjoitusvirheeni A turncoat, bastard and a liar, that's what you are and what you'll always be | 
Lapsi_ajassa
