Kitarat: kitarakamat ›

kyllä on.

kyllä on.
 
ei ole. jokainen on täsmälleen samanlainen. ;)

Fox, huhuu?

Puhutaan, että Gibsonin eri vuosikertojen välillä olisi eroja. Itse en ole kuitenkaan vielä onnistunut löytämään mitään selkeää listaa, missä kerrottaisi, että mitkä sitten ovat niitä hyviä tai huonoja vuosia.
 
Kuulemani mukaan viimeisin huonompi vaihe olisi alkanut tuossa 90-luvulla, kun Gibson alkoi suuntaamaan myyntiään keski-iän kriisissä painiskeleville porhoille, jotka haluavat toteuttaa teini-iän unelmiaan. Nämä Historic collection mallit älyttömällä hintalapulla ovat esimerkki juuri tästä. Tosin nyt taas viime vuosina oltaisiin kuulemma menty taas parempaan päin.
 
Mutta... kannattaa ottaa tuo yllä oleva kritiikillä vastaan, kun kuulopuheeseen perustuva tarinointi ei kuitenkaan ole sieltä luotettavimmasta päästä. Eli jos olet Gibsonia hankkimassa, niin testaa & vertaile kunnolla muihin saman hintaluokan kirveisiin niin eiköhän se siitä.
 
EDIT: Siis itselläni kyseessä olivat erot tuolla laaduntarkkailun puolella, mallien eroista tuleekin tuossa alla
 
onko gibsonin eri vuosikertojen välillä eroja.

Gibson Les Paulien vuosikerroissa on huomattaviakin eroja joiden kirjaamiseen ei oikeen näin laiska sälli viittis ryhtyä: :)
Tokihan täytyy kuitenkin joitakin tiedonmurusia valikoiduista malleista heittää tiskiin:
Ensin aivan yleinen havainto:
1961-1968 EI OLLUT minkäänlaista Les Paulin muotoista kitaraa eli jos joku myy sinulle 1966 Les Paulia niin juokse...
 
LP Standard ensimmäinen versio 1958-60 oli kuten gold topit mutta sunbursilla vaahterakannella ja ovatten niitä toosi kalliita. Vuosittaisia eroja kaulaprofiilissa.
Kakkosversion Standardi palasi mallistoon 1976.
 
LP Studio tuli mallistoon 1983, ensimmäisten otelautamerkit dotteja elikkä pisteitä 83-90, trapezoideja 90-98, mini-trapezoideja 99-2000 ja jälleen normaalikokoisia trapezoideja 01-
Studiot on siis vuosimallitasolla helppoa? erottaa noista otelautamerkeistä tuohon haarukkaan, Standardit on aina samannäköisiä...
 
Tokipa jätän Deluxet ja Gold-topit, Customit ja Signaturet tällä kertaa vähemmälle huomiolle, samaten kaikki erityis-erikoismallit. Kysymyksiinne vastaillaan luottamuksella edelleenkin... :)

Millaista tietoa sinulla on muutes näistä Gibsonin laadunvaihteluista? Noin yleisesti eikä pelkästään Les Paulien suhteen. Kun tuolla kuvauksessa kehuit Gibsonista jonkun verran tietäväsi ja omistavasi vielä diplominkin...
 
Kysymyksiinne vastaillaan luottamuksella edelleenkin... :)

Millaista tietoa sinulla on muutes näistä Gibsonin laadunvaihteluista? Noin yleisesti eikä pelkästään Les Paulien suhteen. Kun tuolla kuvauksessa kehuit Gibsonista jonkun verran tietäväsi ja omistavasi vielä diplominkin...
 
Kyllähän se on aivan totta että ison G:n laadunvarmistus oli puutteellista erityisesti vuosina 1967-1972 josta mm. Ian Bishop on kirjoitellut, tuosta sun kertomasta 90-luvun hommasta ei mulla taas ole spesifistä tietoa, tosin karmeita huhuja sinkoilee ja kyllähän sen toki näkee ns. ottaluullaankin, useammalla merkillä on tosiaan ollu jossain määrin ongelmia. Syitä on tälläkin palstalla koitettu useammassa threadissa pohdiskella. Tuosta 67-72 hommasta vielä, erityisen kipeesti se kohteli halvemman hintaluokan malleja, ammattiylpeys esti (ja tietty valmistusmäärät) isommat ongelmat yläpään kitaroissa. Tosin mainehan kärsi vaikka dokumentoidusti esim. -72 jälkeisissä kepeissä mitään vikaa ollut. Osasyyllisenä oli valmistusmäärien pakkonosto, tuossa -70-luvun alkupuolellahan alkoi "kloonien hyökkäys" eli itäisten kopioiden maihinnousu USAan ja Eurooppaan. Homma sai stopin 1975-1976 lawsuit-kärhämässä kun Gibson haastoi Ibanez Inc:n oikeuteen. Samaan aikaan esim.Giba vähensi tietoisesti hivenen tuotantomääriä ja tehosti laadunvalvontaa mihin japsit vastasivat tekemällä, ei enää "kopioita" vaan todella korkealuokkaisia omia suunnittelemiaan kitaroita. Vielä tuosta laadunvalvonnasta ja sen puutteesta ja vähän muustakin:
Gibson sulki perinteikkään Kalamazoon tehtaan vuonna -85 ja keskitti koko toimintansa Nashvilleen jonka tehtaan ehkä suurin "floppi" oli Mark-sarjan akustiset jotka meinasivat pistää konsernin "uusiin puihin" , muita varsinaisia laatupuitteita en ainakaan tiedä 80-luvulta. Tosin juurikaan en ole seurannut tilannetta eikä ole tullut juuri yleisötiedotteitakaan luettua. =)