Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nostanpa tämänkin saadakseni tietoa bändistä.
 
Nyt on nimittäin herännyt kiinnostus tähän pumppuun, mutta perkele kun täällä korvessa ei ole herrojen levyjä kirjastoissa. Jyppilästä löytyy D E I ja True Human Design (sori jos on nimi väärin).
Oma budjetti ei anna periksi levyn ostoon ja nettiin en lähde. Sanokaapa siis, onko Destroy Erase Improve hyvä levy josta aloittaa Meshuggahin kuuntelu? Onko noista uusista lätyistä mihinkään täysin yhtyettä tuntemattomalle?
 
Destroy Erase Improve on hyvä levy josta aloittaa Meshuggahin kuuntelu, ja taitaapa se olla myöskin paras levy kyseiseltä orkesterilta. Myös I-ep on minulle mieluista herkkuva. Ellet ole vielä lukenut, niin kannattaapi selata nämä läpi:
 
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=505
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=557
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=558
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1105
 
Ovat ainakin minun mielestäni hyviä ja totuudenmukaisia arvioita.
 
Meshuggahin suurin ongelma on sen lievä tasapaksuus. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla se polyrytmiikka ja omalaatuisuus olivat silkkaa mannaa, mutta Nothingin ja Catch 33:n myötä orkesterin sointi muuttui liiankin tasapaksuksi massaksi jotta jaksaisin noita kahta levyä kuunnella. Mesihukan täytyisi pian löytää jokin uusi suunta tai lisätä rohkeasti nyansseja jotta mielenkiinto säilyisi. DEI, Chaosphere ja I-ep ovat yhtyeen parasta antia.

Catch 33 on kyllä yllättävän mielenkiintoinen levy. En oikein kyllä odottanut että se olisi ollut noinkin hyvä. Nothingia pidän silti edelleen parhaana. DEI olisi hyvä paremmalla tuotannolla, Chaospherelle ja I:lle taas en ole koskaan lämmennyt oikein

Täytyy jälleen sanoa että tuo Contradictions Collapse on kyllä aivan ehdottomasti parasta Meshuggahia. Käsittämättömän aliarvostettu levy.

Täytyy jälleen sanoa että tuo Contradictions Collapse on kyllä aivan ehdottomasti parasta Meshuggahia. Käsittämättömän aliarvostettu levy.
 
en ole edes kuullut. jos vaikka netistä kuuntelisi ennenkö levykauppaan lähtee

Destroy Erase Improve on hyvä levy josta aloittaa Meshuggahin kuuntelu, ja taitaapa se olla myöskin paras levy kyseiseltä orkesterilta.
 
Aloitin MEshuggahin kuuntelun ostamalla kyseisen levyn...ja siihen se jäi...---> paskimpia omistamiani levyjä.

I taitaa olla suosikkini Meshuggahin levyistä. Kakkosena Catch 33 (putkeen kuunneltuna, ei se muuten aukea).

Mielestäni bändi on mukavasti uusiutunut joka levyllä. Catch 33 rokkenrollaa mukavasti uudella psykedeelisellä suuntauksella, joskin aiemmassakin tuotannossa on ollut psykedeelisiä tunnelmia.

Itselläni None-ep taitaa tulla hyvänä kakkosena DEIn jälkeen. Ehkäpä helpoiten avautuva Meshuggah-levytys, suorempia biisejä vaikkakin tutut elementit ovat jo läsnä. Tätä suosittelisin kovasti. Onneksi olivat jättäneet Aztec two-step-sekoilun pois Contradictions collapsen uusintapainoksesta, johon None on lisätty.. tokkopa originaalia enää edes mistään löytää?

Tänään ostin Destroy Erase Improven ja jumanvit kun on tiukkaa, nousi samantien melki tasoihin Nothingin kanssa, joka on yksi parhaista levyistä ikinä!

Kakkosena Catch 33 (putkeen kuunneltuna, ei se muuten aukea).
 
Yksi vuoden kovimmista julkaisuista. Nimenomaan levy, eikä pelkkä paketti biisejä. Tunnelma on melkoinen.

Yksi vuoden keskinkertaisimmista julkaisuista. Nimenomaan tasapaksu levy, eikä pelkkä paketti biisejä. Tunnelma on parhaimmillaan onnistunut, mutta pääasiassa jää tavoittelemastaa hypnoottisuudesta. I onnistui yhden kappaleen kokonaisuudessa paljon paremmin kuin Catch 33, jolla monet Meshuggahin tyylittelyt ovat muuttuneet paljon kasvottomampiin suuntiin

Akiman kuulostaa suht pettyneeltä. Mahtaako kyseessä olla tyypillisen fanin ongelma, eli hän ei halua että bändi kehittyy ja muuttuu koska a) uusi suunta ei ole aina tuttu ja turvallinen ja b) joutuu jopa näkemään hieman vaivaa antaessaan aikaa totuttautua uuteen materiaaliin.
Itse en olisi halunnut DEI (mielestäni heikko levy, näin kummaa se on) tai Chaosphere kakkosta, vaan jotain ihan muuta. Sitä sain Catch 33:n muodossa ja olen kiitollinen.
 
EDIT: Unohtui yksi juttu. Seuraavaksi on Meshuggahin tapaan varmaankin EP jolla tehdään taas jotain ihan uutta. Kenties vaikka raivokasta mättöä koko pikkulevyn edestä.

Akiman kuulostaa suht pettyneeltä. Mahtaako kyseessä olla tyypillisen fanin ongelma, eli hän ei halua että bändi kehittyy ja muuttuu koska a) uusi suunta ei ole aina tuttu ja turvallinen ja b) joutuu jopa näkemään hieman vaivaa antaessaan aikaa totuttautua uuteen materiaaliin.
 
Kyseessä ei ole tyypillinen fanin ongelma, mutta oma kommenttisi on todella tyypillinen eri mieltä olevan heitto. Eli jos joku toinen ei satu samasta pitämään, niin nostetaan heti esille vanhat kliseet, kuten juuri nuo "haluisit vaan koko aja et bändi jyystäis samaa ku demol", "et haluu yhtää panostaa kuunteluun" ja "sä ahdasmielinen haluut aina vaan sitä yhtä ja samaa". Jos olet yhtään eräidenkin sivustojen kautta musiikkimakuani hahmottanut, niin voit kyllä huomata, että se ei ole mitään kaikkein ahtainta luokkaa, vaan olen todellakin avoin monen tyyppiselle materiaalille.
 
Meshuggahin tapauksessa en olisi todellakaan halunnut, että bändi olisi jatkanut ikuisesti DEI rintamalla ja pidänhän minä myös Chaospheresta ja I:sta todella paljon, joten asettamasi "tyypiillisen fanin ongelmat"-syytökset eivät kyllä tällä kertaa osu oikein kohdalleen. I oli omasta mielestäni kerta kaikkiaan parempi yksittäisen kappaleen kokeilu, eikä Catch 33 vaikuta kuin puolittain, sisältäen myös melkoisen paljon turhaa ja tehotonta jyystöä. Parhaimmillaan hypnoottisen persoonallista, mutta huonoimmillaan täysin mitäänsanomatonta jyystöä. I:lla idea rumpuihin pohjautusta yksittäisestä kappaleesta toimi, mutta Catch 33:lla perinteisillä linjoilla tehty yksittäinen vielä pidempi kappale ei lunastanut odotuksiani.

Olen juuri päinvastaisilla linjoilla. Chaosphere ja I eivät koskaan oikein sytyttäneet, mutta Nothingin ja Catch 33:n hieman jumittavat äänimaisemat ovat mieleeni

uudella levyllä on vähän samanlaista tunnelmaa kuin Fredrikin soololevyllä. Kovaa kamaa sekin.

Ainakin herran sivut kävisivät mistä tahansa norske-metallibändin sivusta: http://www.frederik.fi/

Meshuggah on kyllä parhaita maan päällä tallustavia bändejä!
Törmäsin tuossa jokin aika sitten Chileläiseen bändiin nimeltä Coprofago. Taatusti tutustumisen arvoinen jokaiselle Meshuggah-fanille. Ehkä liikakin samankaltainen kuin iso M. Muutamia jazz-osioita mm. värittämässä ankaraa mättöä.. Kannattaa tutustua, jos Catch 33 alkaa olla jo hallussa.

Hommatkaa ihan oikeasti se Contradictions Collapse! Selkeä Meshuggah soundi, mutta helvetisti napakampaa tavaraa kuin nuo uudet. Ei niin löysää ja junnaavaa tavaraa, ja tahtikikkailutkin ovat jopa melkein hämärämpiä kuin myöhemmässä tuotannossa. En pysty käsittämään että kyseinen levy on noin tuntematon / aliarvostettu. Heti ekasta biisistä, Paralyzing Ignorancesta lähtee uskomaton tykitysmeininki käyntiin. :)

en oo ite kuullu tota uutta levyy mutta väittävät ettei oo enää yhtä "tökkivää"..
on se harmi jos taas yksi bändi ottaa popimman asenteen ja alkaa laulamaan kliinejä..
-ei hjyva!