Kitarat: kitarakamat ›

Esittäisin muutamia kysymyksiä Les Paul:eista, koska sellaisen olen aikeissa ostaa. Kokemusta on vain Studiosta, joka oli kelpo soitettava mutta viimeistelystä en pitänyt.
 
Kysymyksiä:
-Mihin perustuu vanhojen kitaroiden ihannointi? Toisin sanoen, jos metsästän hyvää kitaraa, kannattaako metsästää käytettyä vai ostaa uusi?
-Onko Les Pauleilla (Standard tai Custom) joitakin kultakausia tai vastaavasti huonoja valmistuskausia? Ja kyseisinä aikakausina oli niin ihmeellistä tai huonoa?
-Onko Custom aina ollut Custom-Shopin tilaustyökitara vai vaan Les Paulien huippumalli?
 
Arvostan hyvää sointia, soitettavuutta ja viimestelyä. Mistään Vintage-arvosta itsestään en haluaisi maksaa, jos uusi vastaava kitara soi ja rockaa yhtä hyvin.

Kysymyksiä:
-Mihin perustuu vanhojen kitaroiden ihannointi? Toisin sanoen, jos metsästän hyvää kitaraa, kannattaako metsästää käytettyä vai ostaa uusi?
-Onko Les Pauleilla (Standard tai Custom) joitakin kultakausia tai vastaavasti huonoja valmistuskausia? Ja kyseisinä aikakausina oli niin ihmeellistä tai huonoa?
-Onko Custom aina ollut Custom-Shopin tilaustyökitara vai vaan Les Paulien huippumalli?
 
En ole mikään LP tietäjä, mutta vastaan Gibson-yhtiöstä lukemani kirjan perusteella ja vintage-laitteista.
 
- Vanhojen laitteiden ihannointi perustuu 50/50 prosenttisesti järkeen ja tunteeseen. Osittain puu vanhetessaan soinnillisesti parantuu ja ennen vanhaan uskotaan käsityönlaadun olleen parempaa ja puulaatujen, joten kitaroiden uskotaan soivan paremmin. Tunteeseen siinä määrin, että seikat jotka eivät vaikuta kitaran soitettavuuteen, ulkonäköön tai soundiin voivat nostaa tai laskea hintaa hyvinkin paljon. Käytetyt ovat usein myös sisäänajettuja, jolloin saa jo sisäänsoitetun kitaran, mutta tätäkin monet pitävät vain luulona.
 
- 70-luvun alussa Gibsonin osti Norlin-yhtiö, jonka johtajat eivät tienneet paskaakaan kitaroiden tai musiikkilaitteiden valmistuksesta. Heitä kiinnosti vain myyntiluvut ja raha. Tämä näkyi liian kestäviksi rakennetuina kitaroina tai muina amatöörien tekeminä virheinä ja usein 70-luvun ja 80-luvun alun Gibsoneita pidetään yhtiön historian huonoimpina. 70-luvun Les Paulit taitavat olla ainakin painavimpia kitaroita mitä löytyy? Tämä ei silti tarkoita sitä, että laadukkaat mallit kuten Les Paul Custom jne. olisivat myöskin huonoja kyseiseltä aikakaudelta, mutta niiden arvostus ei ainakaan vielä ole hirveän korkealla tasolla. Kannattaa soitella ja uskoa korviinsa kyseisen aikakauden mallien kohdalla.
 
- Ei ja joo. Luulen että suurin osa Les Paul Customeista on normaalisarjan malleja ja osa Custom-shopin, mutta tähän vastatkoon joku joka tietää paremmin...

-Mihin perustuu vanhojen kitaroiden ihannointi? Toisin sanoen, jos metsästän hyvää kitaraa, kannattaako metsästää käytettyä vai ostaa uusi?
 
Hyvien kitaroiden soundi paranee kun puu vanhenee. Hyvän käytetyn saa halvemalla kuin uuden, silloin kun ei puhuta vintage vehkeistä.
 
-Onko Les Pauleilla (Standard tai Custom) joitakin kultakausia tai vastaavasti huonoja valmistuskausia?
 
Fox tietää. 70-luvulla taisi olla heikkoja hetkiä Gibsonillakin. Samoin yksilöissä on eroja, riippumatta vuosimallista.
 
-Onko Custom aina ollut Custom-Shopin tilaustyökitara vai vaan Les Paulien huippumalli?
 
Custom on oma mallinsa Les Paulista. Ei ole siis automaattisesti custom-shopin tekele. Gibsoneista on kirjoiteltu tännekin foorumille paljon asiaa, selaile taaksepäin, tai kattele haulla kuuden jälkeen.

70-luvun alussa Gibsonin osti Norlin-yhtiö, jonka johtajat eivät tienneet paskaakaan kitaroiden tai musiikkilaitteiden valmistuksesta. Heitä kiinnosti vain myyntiluvut ja raha. Tämä näkyi liian kestäviksi rakennetuina kitaroina tai muina amatöörien tekeminä virheinä
 
Lisäksi merkin suosion hiipuessa alettiin säästämään puumateriaaleista, etenkin kun vanha mahonkivarasto alkoi loppumaan. 70-luvun Pauleissa on vaahterakaula ja sandwich-body, eli ohuiden mahonkipalojen välissä vaahteraa. Soundi siis on erilainen kuin mitä pitäisi.
 
Muutenkin Gibson on vuosien varrella ollut aika vapaamielinen keppien speksien muuttelemisessa. Nykypäivänä Pauleihin tehdään kevennysporauksia runkoon, kompensoimaan käytettävää painavaa afrikkalaista mahonkia. Joissain tapauksissa porauksia on tehty niin rankasti että lankkurunkoisena markkinoitu kitara on ollut oikeasti lähes puoliakkari.
 
Luulen että suurin osa Les Paul Customeista on normaalisarjan malleja ja osa Custom-shopin, mutta tähän vastatkoon joku joka tietää paremmin...
 
Ennenhän Custom oli peruskauraa, mutta eikös tässä jokunen vuosi sitten Custom-malli siirtynyt Custom-shopin valmistamaksi, pois tuotantolinjoilta. Joka tapauksessa Gibson.com ei listaa enää nykyään perusmallistossaan LP Customia, vaan se löytyy Custom-shopin puolelta. Vielä muutama vuosi sitten se oli perusmallistossa.

-Mihin perustuu vanhojen kitaroiden ihannointi?
 
Laatuun ja/tai harvinaisuuteen.
 
Toisin sanoen, jos metsästän hyvää kitaraa, kannattaako metsästää käytettyä vai ostaa uusi?
 
Kitaroihin pätee ihan samat säännöt kuin muihinkin esineisiin, jos käytetty kelpaa niin anna palaa. Jos haluat uuden, niin sitten ei auta ostaa käytettyä. Tosin toisin kuin vaikka autot, käytetyt kitarat pitää kutinsa paremmin. Wanhakin instrumentti voi olla "kuin uusi".
 
-Onko Les Pauleilla (Standard tai Custom) joitakin kultakausia tai vastaavasti huonoja valmistuskausia? Ja kyseisinä aikakausina oli niin ihmeellistä tai huonoa?
 
'52-'60 on LP:n kultakausi, mutta sun ei tarvitse murehtia niiden ostamisesta. Ellet tosiaan ole rahamiehiä.
 
Muista aikakausista kuulee aika ristiriitaisiakin tietoja, mutta itse en ostaisi 70-luvun Pauleja. Vaikka joukossa on varmasti oikein hyviä pelejä, ei niillä ole _minun_ makuun mojoa juurikaan. Pahimmillaan 70-luvun LP kiteytyy pancake-bodyiseen clownburstiin.. Hyi stana..!
 
80-luvun puolenvälin peleistä olen taas kuullut että pitäis olla suht hyviä. Pian tämän jälkeenhän LP-buumi räjähti käsiin, josta kiitos aika paljon eräälle silinterihattukaverille...
 
2002 -vuoden jälkeen on spekseissa palattu tiettyihin yksityiskohtiin joita oli alkuperäisessäkin LP:ssa, mm. thin binding soololovessa. Näitä 2002-jälkeisiä pelejä ovat kehuneet, mitä olen lukenut.
 
Nyky-standardien painosta ei pysty "lukemaan" mahonkien laatua ja/tai kotomaata, sillä kaikki stankut ja classicit ja studiot ovat kevennysporattuja. Jos haluaa poraamaattoman LP:n niin pitää kääntyä Custom Shopin historicien puoleen.
 
-Onko Custom aina ollut Custom-Shopin tilaustyökitara vai vaan Les Paulien huippumalli?
 
Lähinnä se on ollut vaan rinnakkaismalli.
Nykyisin se on Custom Shopin valmistettavana, veikkaisin että lähinnä vaan sen takia että saapi sille hintaa nostettua. Ja ehkä glamouriakin.

- Vanhojen laitteiden ihannointi perustuu 50/50 prosenttisesti järkeen ja tunteeseen. Osittain puu vanhetessaan soinnillisesti parantuu ja ennen vanhaan uskotaan käsityönlaadun olleen parempaa ja puulaatujen, joten kitaroiden uskotaan soivan paremmin. Tunteeseen siinä määrin, että seikat jotka eivät vaikuta kitaran soitettavuuteen, ulkonäköön tai soundiin voivat nostaa tai laskea hintaa hyvinkin paljon. Käytetyt ovat usein myös sisäänajettuja, jolloin saa jo sisäänsoitetun kitaran, mutta tätäkin monet pitävät vain luulona.
 
Kun kyse on nimen omaan wanhoista LP:sta, niin täytyy muistaa että kyse ei ole pelkästään wanhasta puusta, vaan myös siitä että se on wanhaa Hondurasilaista mahonkia. Se oli jo aikoinaan hyvin kuivunutta ennen kuin puu Gibsonille saapui ja se oli myös eri mahonkilaatua kuin nykyiset Gibsonin mahongit.
 
Wanhojen LP:n haluttavuutta lisää myös se, että ne ovat "the" kitaroita sähkökitaroiden historiassa. '58-'60 Sunburst LP on se kitara, joka on luonut koko myytin LP:n mystisestä soundista. Ei ole mitään sitä ennen, ne ovat puhdasta aitoutta. Hondurasin mahonkia, läntistä vaahteraa (itäpuolen vaahteraa taitaa Gibson nykyisin käyttää enemmän), PAFfeja jne. The real thing, sellaisenaan osa rock-historiaa, legendojen soittimia. Clapton, Page, Slash, Perry, Gibbons ja ties kuinka monet muut ovat tehneet levyilleen soundit juuri alkuperäisten Lespojen kanssa.

Kai nuo porauksien määrä on vaki0...
 
Niinhän ne antaa ymmärtää, mutta poikkeuksiakin on. Linkkiä ei nyt ole mutta jonnekin ulkomaalaiselle foorumille joku jamppa postitti kuvia jostain smartwood studiosta (ei ollu ainakaan stankku), joka oli lähes ontto. Kuvissa oli viivoitin tönätty jakkikolosta rungon sisälle. Ja kaverin 2004 Classic-Paulissa, johon vaihdoin mikit, oli myös aika reilua onkaloa sisällä, sen näki mikkikoloista hyvin. Ei noi välttämättä hirveän yleisiä ole, mutta niitä on kuitenkin.
 
Eihän noissa porauksissa periaatteessa mitään vikaa ole jos soundi on kohdallaan (esim ym. Classic soi hyvin) ja kevyempi keppi on aina mukavampi kuin painava. Mutta mun mielestä Gibsonin hintaluokassa ei todellakaan pitäisi joutua tekemään minkäänlaisia kevennysporauksia mihinkään, vaan niiden pitäisi käyttää yksinkertaisesti parempaa=kevyempää mahonkia. Gibson maksaa niin helvetisti että siihen rahaan pitäisi saada jo kevyttä puuta mukaan.

Clapton, Page, Slash, Perry ja ties kuinka monet muut ovat tehneet levyilleen soundit juuri alkuperäisten Lespojen kanssa.
 
Kyllä kyllä, tosin esimerkiksi Guns n' Rosesin parhaalla levyllä "Appetite for Destruction" Slash ei soita Gibsonin Les Paulilla vaan kitara oli soitinrakentaja Chris Derrig:in tekemä Les Paul -kopio.
 
Just as a sidenote. :)

Kyllä kyllä, tosin esimerkiksi Guns n' Rosesin parhaalla levyllä "Appetite for Destruction" Slash ei soita Gibsonin Les Paulilla vaan kitara oli soitinrakentaja Chris Derrig:in tekemä Les Paul -kopio.
 
Just as a sidenote. :)
 
Hassua että mulle joku kertoo tuon :o)
Löydänköhän sen ison kuvan tuosta Derrigin Paulista..
 
E: Tässäpä
http://brianromero.com/guitar/derrig_lespaul.jpg

Tuossa muuten Slashin nykysettiä... Derrigin peli puuttuu joukosta.
 
http://www.wu-wien.ac.at/usr/h01d/h0150323/misc/les%20paul/sl/sl_1.jpg
http://www.wu-wien.ac.at/usr/h01d/h0150323/misc/les%20paul/sl/sl_2.jpg
http://www.wu-wien.ac.at/usr/h01d/h0150323/misc/les%20paul/sl/sl_3.jpg
 
Slash myöskään ei jaa mun kanssa samaa mielipidettä siitä että 70-luvun peleissä olisi jotenkin vähemmän mojoa.
 
Tuossa vielä miehen valikoimaa ajalta jolloin ukkelilla vielä kitaroita piisasi. Ymmärtääkseni on kuitenkin luopunut aika isosta kalasta soittimia nykyisiltään.
http://slashsnakepit.chez.tiscali.fr/materiel/guitares/guitares.html

Gibson maksaa niin helvetisti että siihen rahaan pitäisi saada jo kevyttä puuta mukaan.
 
Ei se loppupelissä niin jumalattomia maksa.. jos ei sitte hae jotain ns. kovempaa mallia. Studio (joka periaatteessa on Standard ilman koristeita) ja joku nimeltämainitsematon viilukantinen kopio on suurinpiirtein samanhintaset.. vaikka kitaroitten värkkäileminen muualla kuin kaukoidässä on jo työvoimakustannuksiltaankin eri hintasta. Mutta toisaalta, kyllähän sitä kitara saa vähän painaakin.. ;)
 
Noista "huonoista ajoista" vielä: kaikkein onnettomin ajanjakso oli tuos -67 -69 jolloin tehtaalla oli lakkoja ja muita rettelöitä ja vaikeuksia. Laadunvalvonta vallankin ns. "halvempien mallien" kohdalla oli likimain olematonta. Jos muuten on niin ehdoton, että LP:ssa ei saa olla laminoitua kaulaa, saati että se olis 3-pala -vaahteraa, ei kannata sitte 74-80 lukujen välillä tehtyjä Pauleja kattella.. Itse tykkään vaahterakaulasta ja volutesta kyllä..

'58-'60 Sunburst LP on se kitara, joka on luonut koko myytin LP:n mystisestä soundista.
 
Näistä on hyvä kirjakin olemassa "The Beauty of The 'Burst"
 
Löytyy kuvia mm. Slashin kokoelmissa olevasta burstista:
http://www.amazon.com/gp/reader/079 … -6901611?p=S00B&j=1#reader-page

Näistä on hyvä kirjakin olemassa "The Beauty of The 'Burst"
 
Netin kautta voipi tutustua vaikka LP-voorumilla. Hakusanaksi
"Burst pic of the week:" ja siinähän sitä tulee silmäruokaa loppupäiväksi.. tai päiviksi :o)
http://www.lespaulforum.com/forum/search.php?searchid=484620

Näistä on hyvä kirjakin olemassa "The Beauty of The 'Burst"
 
Myös Tony Baconin "50 years of Gibson Les Paul" on hyvä, tehtaan historiikkikin on olemassa, jostain huutokaupoista voi löytyä, jos ei ollu tehtaan listoilla..tuon niminen:
 
"Gibson - 100 Years Of An American Icon" siin on eri kirjoittajia, en muista kenen toimittama..

Niinhän ne antaa ymmärtää, mutta poikkeuksiakin on. Linkkiä ei nyt ole mutta jonnekin ulkomaalaiselle foorumille joku jamppa postitti kuvia jostain smartwood studiosta (ei ollu ainakaan stankku), joka oli lähes ontto. Kuvissa oli viivoitin tönätty jakkikolosta rungon sisälle. Ja kaverin 2004 Classic-Paulissa, johon vaihdoin mikit, oli myös aika reilua onkaloa sisällä, sen näki mikkikoloista hyvin. Ei noi välttämättä hirveän yleisiä ole, mutta niitä on kuitenkin.
 
Sinänsä mielenkiintoista tietoa, koska seinälläni roikkuu pari viikkoa sitten hankittu Smartwood Studio =)
 
Täytynee varmaan seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä purkaa pikkaisen ja vilkaista oman yksilön "totuus".
 
toisaalta tää kevennysporaukset vois todella selittää nää erikoiset soundit, jotka saan ulos tuosta Gibsonissta. Tallamikki on nimittäin varsin kirkas mahonkirunkoiseksi (tai nyt sillä vähällä kokemuksella, mikä mulla LP skitoista on)
 
Tietysti itse mikki voi olla toinen syy, Mutta eipä tässä sen kummempaa hätää, meinaan tuon Smartwoodin ulkonäkö puhuttelee mua kovasti ja sustain&murina on Telen kumppanina kyllä sitä itseään. Oiva käteen sopiva yksilö on hän.

OT: jos soitin tuntuu ja saundaa hyvälle, mulle on sama onko se vmXXXX vai XXXXX, mutta saman vuosikerran soittimissa on todellakin suuria eroja, eli kokeilemalla se selviää. Ja kyllä, tämä 76 www.vilo.net/gibson.htm oli erittäin maukas, johtunee myös vaahterakaulasta. Rohkeasti vaan luottaamaan omiin tunteisiin ;)
 
-sv

Rohkeasti vaan luottaamaan omiin tunteisiin ;)
 
Näi o, kitaran hyvyyden tietää vasta omassa kourassa ja korvassa.
 
Ja mitä tulee tuohon kirkkauteen, niin mä ainakin tykkään kirkassoundisista LP:sta - kunhan siinä soundissa on sitä Les paulille ominaista "runkoa" :o)

Sinänsä mielenkiintoista tietoa, koska seinälläni roikkuu pari viikkoa sitten hankittu Smartwood Studio =)
 
Täytynee varmaan seuraavan kieltenvaihdon yhteydessä purkaa pikkaisen ja vilkaista oman yksilön "totuus".
 
Teepä sama testi kuin tämän threadin jamppa teki smartwoodilleen:
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … ad.php?t=90957&highlight=hollow
 
Tässä thredissä näkyy läpivalaisukuvassa ne normaaliin tyyliin tehdyt kevennykset.
 
http://www.lespaulforum.com/forum/s … d2294e3989496edf7aea1a2&t=93208

Peque,
 
törmäät samaan ongelmaan kuin moni muukin kun mietit millanen Gibson kannattaa ostaa. MIKSI JUURI GIBSON??
 
Perinteikäs valmistaja ja suuri tuotanto tietenkin, ja tuttu nimi kaikille, mutta ongelmansa on sielläkin. Iso tuotanto kun ei mahdollista asiakkaan toiveita millään tavalla , vaan peruslinja pukkaa ulos kitaroita joista toinen on painavaa mahonkia ja toinen vielä painavampaa. Custom shop tekee asiakkaalle suunnattuja kitaroita, mutta hinnat huimaa päätä.
 
Toimin soitirakentajana ja -korjaajana Helsingissä ja tarjoudun tekemään sulle laatupelin. Edellinen les paul malli meni inkfish-yhtiön tuottajalle ja soi nyt 51 koodia, technicolour, ja muiden artistien levyillä. Työ tehtiin täysin asiakkaan toiveiden mukaan ja kas kummaa paino oli myös tässä tapauksessa tärkeää saada alas. Punnitsin valmistuneen soittimeni 3.5 kiloa ja hain Custom Shopin seinältä Gibsonin les paulin: 4.9 kiloa. Tästä huomaa miten tarkasti valitut puut vaikuttaa.
 
Jos pelkkä puun valinta tuo tällasia eroja mieti miten käy muiden osien kanssa..
Mieti asiaa, voin lähettää kuvia ja hintatarjouksen..