Kitarat: kitarakamat ›

itse yritin myydä prs mccarty standardia turhaan 1500e:lla vaikka se oli uudenveroinen ja uusi maksaa 2700e..vaihdoin sen sitten custom soundilla lespaan ja sain siitä muistaakseni 1300-1400e..se mitä soitinkauppiaat ilmoittavat kitaran arvoksi, pitää yleensä paikkansa mutta se ostaako sitä kukaan..on toinen asia..

Jimi,
 
laitoin pikaviestin aiheesta !
 
Kiitosta kovasti!

itse yritin myydä prs mccarty standardia turhaan 1500e:lla vaikka se oli uudenveroinen ja uusi maksaa 2700e..vaihdoin sen sitten custom soundilla lespaan ja sain siitä muistaakseni 1300-1400e..se mitä soitinkauppiaat ilmoittavat kitaran arvoksi, pitää yleensä paikkansa mutta se ostaako sitä kukaan..on toinen asia..
 
Vaihdossa ovat lupailleet omastani n.1300/1400e. Ei sitte. Alkää ostako. Hyvä kitara se on. Ihmiset on vaan nii tyhmiä. Pidän ite halkoni.

Vaihdossa ovat lupailleet omastani n.1300/1400e. Ei sitte. Alkää ostako. Hyvä kitara se on. Ihmiset on vaan nii tyhmiä. Pidän ite halkoni.
 
Oikein. Hieno skitta, vintagea.

Harley Bentonista nyt luulisi olevan hankala päästä eroon.

Harley Bentonista nyt luulisi olevan hankala päästä eroon.
 
Niin siis jos haluaa vaihdossa jotain.

Niin siis jos haluaa vaihdossa jotain.
 
Tai jos haluaa rahaa.

ei P90-lespa oo mitää ilman goldtoppia!
 
Tällainen siis ei ole mielestäsi mitään: http://www.jmskn.com/gbsnLPc1954.jpg
Minulle kyllä kelpaisi.
 
Vaikka GT-miehiä itse olenkin, muistetaan nyt kuitenkin, että oli P90-porsaankorvamikit eivät olleet Goldtopin yksinoikeus. Tosin tuossa kuvan mallissa P90 oli vain tallassa (kaulamikki oli jokin muu, täydentäköön ken muistaa mikä).
 
Mitä taas itse kysymykseen tulee, niin kitaraa on hankala saada kaupaksi jos
 
1) Se ei kiinnosta ketään - voi johtua kitaran merkistä/maineesta (esim. HB) tai siitä, että kyseinen merkki/malli ei ole riittävän trendikäs (esim. 1980-luvun kuumat huipputilukepit homehtuvat kaapeissa, kun nykynuorisoa ei kiinnosta).
 
2) Kitara kiinnostaa, mutta ei sillä hinnalla jonka myyjä haluaa. Joko absoluuttisesti liian kallis (ostajan taskunpohja tulee vastaan) tai suhteellisesti liian kallis (samalla hinnalla saisi jonkin kiinnostavammankin tai käytetyn sijasta uuden kitaran). Ainakin jo valmiiksi käytettynä ostettujen suhteen voisi sanoa, että lukuunottamatta oikeita vintage-pelejä *realistinen* hinta (eli sellainen jonka voi ihan aikuisten oikeasti saadakin kitarasta) on jotakuinkin sama, jonka itse kitarasta maksoi, edellyttäen että itse on maksanut ns. käyvän hinnan.
 
Tietysti jos jaksaa odottaa riittävän kauan, niin vastaan tulee varmasti ns. "hönö" joka maksaa vaikka 500 harrikasta, jos vain myyjä onnistuu markkinoimaan tuotteensa riittävän hyvin. Tämä perustuu tietysti P.T.Barnumin keksimään luonnonlakiin, "there's a sucker born every minute". Eli tarvitsee vain odottaa, kunnes sopiva hönö tulee kohdalle. Kitarakaupan myyjillä tietysti helpompaa, kun näitä hönöjä tupsahtaa ovesta sisään harva se päivä.

(kaulamikki oli jokin muu, täydentäköön ken muistaa mikä).
 
Square-pole Alnico, ei sillä kaiketi parempaa nimee..

Muutenkin erikoisemmat kitarat ovat hankalia myytäviä, tuota kaksikaulaista 7/6-kielistä Deaniani joskus kaupannut, mutta ei ole kukaan halunnut ostaa..mielenkiintoa kyllä on ollut erikoisuutensa puolesta.
 
Voisin sanoa, että itse olen vakavissani etsinyt itselleni 7/6-kielistä kaksikaulasta sopivaan hintaan. Tosin nyt tullut uusia tarpeita..

(esim. 1980-luvun kuumat huipputilukepit homehtuvat kaapeissa, kun nykynuorisoa ei kiinnosta).
 
Tuo on totta. Musiikkiliikkeissäkin näkyy olevan eniten käytettynä Jacksonia ja Charvelia Floyd Rose tyylisellä möykyllä varustettuna. Itseäkään ei kyllä voisi vähempää kiinnostaa.

Muutenkin erikoisemmat kitarat ovat hankalia myytäviä, tuota kaksikaulaista 7/6-kielistä Deaniani joskus kaupannut, mutta ei ole kukaan halunnut ostaa..mielenkiintoa kyllä on ollut erikoisuutensa puolesta.
 
Jos olisi 12/6 -kielinen, niin minua kiinnostaisi.

toimiiko muuten 12-kielinen ns. 6-kielisenä jos ei laita ku 6-kieltä, tuleeko muita ongelmia ?

Ainakin jo valmiiksi käytettynä ostettujen suhteen voisi sanoa, että lukuunottamatta oikeita vintage-pelejä *realistinen* hinta (eli sellainen jonka voi ihan aikuisten oikeasti saadakin kitarasta) on jotakuinkin sama, jonka itse kitarasta maksoi, edellyttäen että itse on maksanut ns. käyvän hinnan.
 
Tota, täytyy ehkä vähän selventää mitä tarkoitin. Oikeastaan nimittäin piti kirjoittamani, että "*realistinen* maksimihinta". Pointti oli kuitenkin se, että kitaran "virallinen" hinta ja se mitä ihmiset siitä ovat oikeasti valmiita maksamaan eivät yleensä kohtaa. Vai kuinka moni teistä muka aina ostaa kitaransa maahantuojan listahinnoilla? Ostaja haluaa tuntea tekevänsä hyvät kaupat, ja tuota tunnetta yleensä parhaiten edesauttaa se, kun tuntee saavansa kitaran sen "virallista" hintaa edullisemmin. Jos kitaraa on tarjolla vain "viralliseen" hintaan, ostaja jää mieluummin odottamaan, että se huippulöytö (halvempi diili) kävelisi jostain vastaan.
 
Yksi tapa mittauttaa se, mitä ihmiset oikeasti haluavat maksaa, on pistää kitara huuto.nettiin (ja hintavaraus vastaamaan sitä hintaa, millä muutenkin olisi jo valmis myymään). Olen myynyt useita kitaroita huuto.netissä, ja oman kokemukseni mukaan sieltä tulevat tarjoukset ehkä n. 10-20% vähemmän kuin mitä paikallisen putiikin myyntitilistä voisi EHKÄ (pitkän, pitkän odottelun jälkeen)saada, mutta kalliimmatkin kitarat kyllä löytävät ottajansa huuto.netissä. Siellä on hyvin hintatietoisia huutajia.
 
Sitten vielä vähän statistiikkaa omista myymistäni käytetyistä kitaroista (20 vuoden ajalta):
1) USEIMMISSA tapauksissa olen lopulta saanut vähemmän kuin mitä itse maksoin, jopa jo valmiiksi käytettyjen kohdalla. (Parissa tapauksessa erotus on ollut melko suurikin, mutta nämä menivät kyllä oman tyhmyyteni piikkiin, kun olin alun perinkin maksanut liikaa kitarasta.)
2) N. 20-25%:ssa tapauksista olen päässyt aika tarkalleen omilleni.
3) Täsmälleen YHDESSÄ tapauksessa olen saanut kitarasta selvästi enemmän kuin mitä itse maksoin. Mutta kyseessä sattuikin olemaan vintage-peli, jonka olin saanut puoli-ilmaiseksi musakaupasta, joka oli suurin piirtein heittämässä sen roskiin kun kukaan ei halunnut sitä. Ei ollut silloin vielä mitään vintagea, eikä edes kovin suosittu malli. Hautui minun hyllyssäni n. 15 vuotta (lähinnä koristeena), ja kun sitten myin pois, se olikin jo vuosia sitten tuotannosta poistettua vintagea. Sain hinnan, joka oli n. nelinkertainen itse maksamaani verrattuna.
 
Niin, tuosta ylläolevasta voi tietysti päätellä, että olen ns. aggressiivinen myyjä eli jos haluan päästä jostain kamasta eroon ja ostaa uutta tilalle, myyn mieluummin vaikka pienellä persnetolla kuin jään kuukausi-/vuosikausiksi odottelemaan "hönöä" ostajaa.

Niin, tuosta ylläolevasta voi tietysti päätellä, että olen ns. aggressiivinen myyjä eli jos haluan päästä jostain kamasta eroon ja ostaa uutta tilalle, myyn mieluummin vaikka pienellä persnetolla kuin jään kuukausi-/vuosikausiksi odottelemaan "hönöä" ostajaa.
 
Mäkin olen samanlainen, välillä. Riippuu ihan myytävästä tuotteesta. Jos siitä haluaa päästä nopeasti eroon ja ostaa heti uuden, myyn suht nopeasti. Jos taas ei ole kiirettä myydä, niin kannattaa pitää kauemmion myytävänä ja mahdollisesti saada hyvät rahat.

Tosta Harley Bentonin jälleen myyntiarvosta on puhuttu paljon. Voisin olettaa että juuri näissä halpiskitaroissa on kysyntää eniten. Suurin osa soittamisen aloittavista henkilöistä ostaa ensimmäseksi kitaraksi juuri halpakitaran. Jos katsotte esim Thomannin suosituimmat tuotteet osastoa, huomaatte että listahan on täynnä harrikoita.
 
Jos ostaa esim bassosetin joka maksaa n.200 euroa, voi siitä hyvin saada vuoden päästä 150 euroa. Tässä vuodessa moni on jo ehtiny kyllästymään, mutta osa myös innostunut vaihtamaan vehkeensä "kunnon" soittimeen. Suurin osa jengistä jotka on näitä vehkeitä tilaillut täällä, on ollu jopa tyytyväisiä huom. HINTALAATUSUHTEESEEN.
 
50 euroa vuoden soittelusta ei ole mielestäni paljon.
 
ps. Onhan näitä settejä kuulopuheiden mukaan myyty jopa ylihintaan "isukeille jotka eivät tiedä muuta kuin sen että pojalle pitää vehkeet saada ja halvalla" mutta itse en moiseen sortuisi.

Kaupittelen tässä parhaillaan PRS:ää ja onhan se niin että yli 2K€ maksava kitara ei mene kaupaksi ihan heti. PRS:ien kohdalla on suomessa se hyvä tilanne, että hinnat on tosi alhalla verrattuna "maailman" hintoihin. Siis käytettyjen nimenomaan. Uudet kun maksaa aika runsaasti. Eli suomesta kannattaa ostaa PRS, varsinkin jos aikoo pitää sen itsellään. Esimerkkinä vaikka McCarty,(ovh jotain 3450 ilman herkkuja) ja käytettyjä saa parin tuusan pintaan.
 
E: itekkin tulee noita hankittua ja myytyä ihan huvin vuoksi muutamia. Mieluummin mää kuitenkin ostan tai myyn "kallista" laatukamaa kuin halpiksia, mitä ei esim. uskalla ostaa testaamatta ja missä arvon putoaminen on lähes varmaa- epätodennäköisen sijasta.

Onkos Patrick Egglejä jotenkin hankala myydä Suomessa? Ajattelin vaan kun Musamaailmassa oli Egglen skeba myynnissä 600€(!), eikä siinä päällepäin näkynyt muuta vikaa kuin melkomoinen vyönsolkiihottuma takana. Olisipa ollut vasuri niin olisin sen heti poistanut.