Kitarat: kitarakamat ›

Jep..kyselinsinkin täältä "pro" miesten palstalta..että mitä kitaraa/vahvistinta suosittelette aloittelevalle "juniorille"?
Ja myös Vanhempi "karpaasi" aikoo penkoa muististaan "soiton saloja"..joskus basson varressa "huojuttu"..
Niin..budjetti "juniorin" osalta n.300,-e ja "isukin" saldo voisi olla jossain 500,-e luokkaa..?!
Les paulin kopiot kuulemma ok..?
Soittotyylinä..pääasiassa blues/rock..
kiitos paljon Teille ketkä vaivaudutte vastaamaan..kaikki ehdotukset huomioidaan..

kitaraa/vahvistinta suosittelette aloittelevalle "juniorille"?
 
Perusvastaus: Kitaraksi Yamaha Pacifica 112 (n. 200 euroa) ja vahvistimeksi Roland MicroCube (n. 100 euroa).
 
Ei varmasti mene pahasti metsään.
 
JuSu

Minkäs ikäinen "juniori" on kyseessä?
 
Jos tyylisuuntana on blues/rock, Les Paul -kopiot on varmasti toimiva vaihtoehto. Katso vaikkapa Epiphone-Tokai -akselilta jotakin. Myös Stratocaster-tyyppiset kitarat voisivat olla ihan hyvä vaihtoehto, esim. Squierit jos halvalla halutaan päästä tai Mexicossa ja Japanissa tehdyt Fenderit. Jos Juniorille ei tarvitse iän ja koon puolesta ostaa normaalia pienikokoisempaa kitaraa, voisin suositella vaikkapa Yamahan Pacifica 112:ta. Irtoaa reiluun pariin sataan ja siihen 300 euroon saa itse kitaran lisäksi vielä vaikka Rolandin Microcuben vahvistimeksi.
 
Onko tarkoituksena ostaa molemmille myös vahvistin?
 
Muusikoiden.netin toria kannattaa seurata myös, sieltä voi löytää vaikka mitä, ja luonnollisesti käytetty on aina halvempaa kuin uusi, eikä välttämättä ollenkaan sen huonompaa.

Jos "juniori" on kovinkin juniori niin en mä kyllä Les Paul-tyyppistä kitaraa suosittelisi. Painaa kuin synti ja on hivenen vittumainen soitella istualtaan, johtuen siitä ettei takakannessa ole minkäänlaisia pyöristyksiä. Ei iso ongelma ainakaan itselle mutta pienemmälle tyypille saattaa olla. Testaus kertoo enemmän. Stratocaster-mallinen kitara voisi olla omiaan, Squierilla on kelpohintaan hyviä keppejä.

Kannattaa mennä testailemaan kitaroita johonkin ystävällismieliseen liikkeeseen, jossa saa ilman ostoaikeita rauhassa kokeilla useampaa erilaista mallia (stratoa ja lespaulia, pasificaa, ibanezeja jne.). Sitä kautta saa mielikuvan että mikä tuntuu kaulan puolesta omaan käteen hyvältä kitaratyypiltä. Samalla voi miettiä, että tuleeko pelkillä tunkkaisilla humbukker-mikeillä toimeen vai kaipaako välillä myös yksikelaisten mikkien heleyttä. Sitten vaan tinkaamaan tai käytettyjä katselemaan tai tilaamaan sokkona saksasta. Käytettyjä kannattaa katsella, koska samalla rahalla voi saada silloin paremman soittimen.

Kuten tuossa jo aiemmin sanottiin, MicroCube on ehkä paras vaihtoehto vahvistimeksi kotisoitteluun. Eikä kyseessä ole tosiaankaan pelkkä noviisin lelu; itse seitsemän vuotta kitaraa soitteleena päädyin siihen kesällä etsiessääni vahvistinta nimenomaan kotisoittoon. Hintakaan ei huimaa, 125 € ovh, itse sain alle satasella!
 
Kitararintamalla potentiaalisia vaihtoehtoja on monia: Ibanezit, Yamahat ja Squierit ovat varmaan niitä suosituimpia aloittelijoiden ja muutaman vuoden soittaneilla kitaristeilla. Jos kitaran hintahaitari on siinä 100 - 500 €, seuravassa lista niistä kitaroista järjestyksessä, joita itse harkitsisin tuolla budejtilla.
 
-Squierin Stratocaster, helppo ja mukava soittaa.
-Epiphonen tai Tokain Les Paul, kuten edellä, mutta "rankemmat" soundit.
-Ibanezin RG -sarja, hyvin säädettynä kelpo pelejä.
 
Ja minun mielestä Saksasta tilaamisella ei ole ollenkaan järkeä. Vaikka hintaero koko paketilla voi Suomen ja Saksan välillä olla vaikka parikymmentä euroa, niin Suomesta ostettaessa saat kitaran, joka on ennen ostoa testattu kädessä ja hyväksi todettu ja säädetty. Plussana tieytysti vielä se, että jos joitain ongelmia ilmenee, on sentään mahdollista käydä suhteellisen helposti lyömässä huijarimyyjää turpaan!

Ostopaikkana Mnetin tori on vertaansa vailla. Käytetty kitara on useimmiten myös kunnossa ja uusien & halpojen kitaroiden perus"viat" ( satulat, nauhojen päät, ehkä jopa mikitkin) on hoidettu kuntoon. Näin säästää taas muutamia kymppejä tai satasia ja kitarasta riittää iloa pidemmäksi aikaa taitojen kehittyessä.
 
Hyvässä liikkeessä tietty valikoma on laaja ja nuo perusjututkin pitäisi saada hoidettua kuntoon.

squierin 51-malli. hinta noin 165e, aivan loistava ja siitä saa monta soundia (humbukkeri, puoiitus ja kaulassa singlecoilia).

Suosittelen pysymään erossa floikkakepeistä varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen kitara. Varsinkin noi halvemmat mallit noista voi tuoda mukanaan yllättävän rankkaa vi******a. Kannattaa ostaa joku helpommin säädettävä malli. Esim. vintagemmalla kammella varustettu tai ei kampea ollenkaan.

Kiitos hyvistä kommenteista....
Kyllä juniorille omat kamat 11v.
"ukolle" omat kamat...
lisää infoa tulemaan...thanx!

 
Ja minun mielestä Saksasta tilaamisella ei ole ollenkaan järkeä. Vaikka hintaero koko paketilla voi Suomen ja Saksan välillä olla vaikka parikymmentä euroa, niin Suomesta ostettaessa saat kitaran, joka on ennen ostoa testattu kädessä ja hyväksi todettu ja säädetty. Plussana tieytysti vielä se, että jos joitain ongelmia ilmenee, on sentään mahdollista käydä suhteellisen helposti lyömässä huijarimyyjää turpaan!
 
Itse olen sitä mieltä, että sieltä mistä halvimmalla saa.
Esim. kun täällä maalla ei ole hirveästi mahdollisuuksia kierrellä liikkeitä ja testailla eri vehkeitä niin ne kamat joutuu kuitenkin tilata "sokkona". Monesti paikalliset liikkeet kuitenkin pudottavat hintansa alle esim. thomannin hintojen (asiasta mainittaessa..) , joten silloin on järkevintä tilata heidän kauttaan.
 
Juurikin soittoinnostuksen alkuaikoina musiikkiliikkeet kusivat ainakin meikäläistä kylmästi silmään, kun en sinisilmäisenä ymmärtänyt kyseenalaistaa hintoja enkä heidän "suosituksiaan". Onneksi nykypäivänä on tämä internetin ihmeellinen maailma, niin aloittelijatkin ovat asioista hieman paremmin perillä kauppaan mennessään.

Suosittelen pysymään erossa floikkakepeistä varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen kitara. Varsinkin noi halvemmat mallit noista voi tuoda mukanaan yllättävän rankkaa vi******a. Kannattaa ostaa joku helpommin säädettävä malli. Esim. vintagemmalla kammella varustettu tai ei kampea ollenkaan.
 
Komppi, eli ehdottomasti0 EI floikkatallaa.
ibanezin rg-sarja on pääosin (kokonaan?) vain floikkatallaisia, eli nuo unohtaisin.
Nuista Squierin stratokopioista on jotenkin jäänyt huono maku.
Tuo pacifica ei ainakaan ole huono vaihtoehto.
Oma ensikitara Jackson js-20 toimi vallanmainiosti 3 vuotta, ottaisin koskavaan senkin takaisin.
Tollattia kannattaa kärkkyä tuolta torilta.
 
Microcubelle myös lisä-ääni, kaksi kertaa testanneena uskaltaa suositella.
Sit taitaa olla tuo line6:sen spider sellanen toinen yleinen vaihtoehto, kelpopeli myös ja halvahko.

ibanezin rg-sarja on pääosin (kokonaan?) vain floikkatallaisia, eli nuo unohtaisin.
 
Onhan se Ibanez RG321 floikaton ja sitähän on täälläkin suositeltu ja itsekin siitä pidin.

Onhan se Ibanez RG321 floikaton ja sitähän on täälläkin suositeltu ja itsekin siitä pidin.
 
Sen verran täytyy sanoa että itsekin olen jo harkitsemassa ton kyseisen härvelin ostoa kun kaikki sitä täällä hehkuttaa. Jos kerran on niin laadukas kuin väitetään niin pakkohan se on käydä ainakin testaamassa. Ja aivan taatusti on aloittelijallekin hyvä. Vaikkakin jotkut vähän valitti kielten korkeudesta...

Sen verran täytyy sanoa että itsekin olen jo harkitsemassa ton kyseisen härvelin ostoa kun kaikki sitä täällä hehkuttaa. Jos kerran on niin laadukas kuin väitetään niin pakkohan se on käydä ainakin testaamassa. Ja aivan taatusti on aloittelijallekin hyvä. Vaikkakin jotkut vähän valitti kielten korkeudesta...
 
Ne jotkut ei ilmeisesti tiedä, että kieltejn korkeutta voi säätää.

riippuu minkälaista musiikkia juniori haluaa soittaa ekat soinnut opittuaan.
 
jos sirkkelisäröiset louskutukset, kepeät tappingit ja muut mörköilyt kiinnostaa. niin ei ehkä kannata stratoa hommata. hurisee ja pärisee säröllä aika pahasti (häiriöö), tappingit ja nopeat bendaukset ei ole niin herkkua mitä jollain muulla jossa on isommat nauhat.
 
juniorille suosittelisin jotain kiinteätallaista, jumbonauhaista humbukkeri mikkistä kitaraa. esim ibanez RG, epiphone halpis SG/LP ja olikohan esp-ltd:llä jotain kiinteätallaista.
 
ja blues/rock miehelle taitaa olla strato/lespaul omiaan.
 
mutta parhaiten se mieleisin keppi löytyy kun kumpikin marssii paikalliseen soitinkauppaan kokeilemaan.

squierin 51-malli. hinta noin 165e, aivan loistava ja siitä saa monta soundia (humbukkeri, puoiitus ja kaulassa singlecoilia).
 
Paitsi että ainakin paikallisessa liikkeessä värkki oli Suomen ilmaston vaikutuksesta (ja itse asiassa vähän enemmänkin) soittokelvoton. Nauhat törröttivät enemmän kuin tässäkään ilmanalassa on suotavaa ja viimeistely oli muutenkin... noh, 165 euron väärtiä :) Komea se kyllä on.