Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ei se ole ainakaan heikoin, se on vaan vaikein. Itsekään ei tule sitä kovin usein kuunneltua, johtuen, että sitä ei voi kuunnella taustamusiikkina, vaan se on ainakin itseni pakko kuunnella tyyliin skarppina-stereoiden-vieressä-sanat-otsassa. Hieno levy.
 
Hassua miten mielipiteet vaihtelee. Mun mielestä Still life on ylivoimaisesti paras Opeth levy. Ihan uskomattoman upea levy joka ei sisällä yhtään edes ''ihan hyvä'' biisiä.
 
Nyt on uutta levyä kuunneltu jo aika paljon ja alkaahan se kuulostamaan helvetin hyvältä. Mun mielestä selkeästi parempi levy kuin Deliverance. Ainakin monipuolisempi ja mielenkiintoisempi. Hyvä Opeth!

Ei se ole ainakaan heikoin, se on vaan vaikein. Itsekään ei tule sitä kovin usein kuunneltua, johtuen, että sitä ei voi kuunnella taustamusiikkina, vaan se on ainakin itseni pakko kuunnella tyyliin skarppina-stereoiden-vieressä-sanat-otsassa. Hieno levy.
 
Mielipiteet on jokaisen omia. Vaikeudesta ei todellakaan voida puhua enää tässä vaiheessa kun kaikki Opethit Morningrisestä lähtien on hommattu heti ilmestymisen aikoihin ja kuunneltu valehtelematta satoja kertoja läpi niin, että jokikinen yksityiskohta ja vingahdus on selkärangassa. Kyse on siitä, mitä jaksan kuunnella useiten ja innokkaimmin nyt myöhemmin kun levyt on tutumpia kuin oma kikuli. Jokaisella O:n levyllä on ihan oma tunnelmansa ja "omat juttunsa". Still Life toimii nykyään kaikkein vaisuimmin vaikkakin levyn ilmestyessa se oli maailman paras levy. Mialipiteita.

Itselleni kyllä iskevät nuo My arms, your hearse ja Still life yhtäläisen lujaa. En tällä hetkellä oikeen osaa valita kummasta pidän enemmän, ehkä kallistuisin still lifen puoleen vaikka my arms onkin enemmän kuuntelussa juuri nyt.

Still Life ja Blackwater Park jakavat Opethin parhaan levyn tittelin.

Katoin Lamentations DVDn. Kyllä on hieno tunnelma ja hyvää livesoitantaa. Ainut mikä vähän häiritsi oli Åkerfeldtin välispiikit :) Rauhallisen ja hienon akustisen vedon jälkeen "FUCKING THANKS" tai jotain sellasta.
 
(Muutenki rokkarit käyttää ihan liikaa sanaa fuck.)

Itselleni kyllä iskevät nuo My arms, your hearse ja Still life yhtäläisen lujaa. En tällä hetkellä oikeen osaa valita kummasta pidän enemmän, ehkä kallistuisin my armsin puoleen vaikka still life onkin enemmän kuuntelussa juuri nyt.

Ainut mikä vähän häiritsi oli Åkerfeldtin välispiikit :) Rauhallisen ja hienon akustisen vedon jälkeen "FUCKING THANKS" tai jotain sellasta.
 
Ennen Drapery Fallsia oleva spiikkaus:
 
"So, are you ready to make this place into some fucking... I don't know... into hell?"
Ja seuraavassa lauseessa kieli menee solmuun: "Well, next song is actually liblblit of... uh... littlebit puff song uh..." :D
 
Ei oikein sovi Å:n imagoon tuo ärräpäiden heittely, tuntuu olevan niin rauhallisen oloinen heppu muutenkin.
Mutta mitäpä tuolla on väliä - jotkut osaa spiikata, toiset osaa soittaa.

Ennen Drapery Fallsia oleva spiikkaus:
 
"So, are you ready to make this place into some fucking... I don't know... into hell?"
Ja seuraavassa lauseessa kieli menee solmuun: "Well, next song is actually liblblit of... uh... littlebit puff song uh..." :D
 
Ei oikein sovi Å:n imagoon tuo ärräpäiden heittely, tuntuu olevan niin rauhallisen oloinen heppu muutenkin.
Mutta mitäpä tuolla on väliä - jotkut osaa spiikata, toiset osaa soittaa.
 
Nuo spiikithän on juuri muikeita. Opethin tyylisestä musasta vois ekaksi kuvitella että spiikit on jotain tyyliin "ARE YOU MOTHERFUCKING ALIVE?!?! I CAN'T HEAR YOU!!! ROOOOOOOOOO!!! Minulle Mikaelin leppoisat ja vähäsanaiset spiikit ovat olennainen osa Opethin live-elämystä.

Nuo spiikithän on juuri muikeita. Opethin tyylisestä musasta vois ekaksi kuvitella että spiikit on jotain tyyliin "ARE YOU MOTHERFUCKING ALIVE?!?! I CAN'T HEAR YOU!!! ROOOOOOOOOO!!! Minulle Mikaelin leppoisat ja vähäsanaiset spiikit ovat olennainen osa Opethin live-elämystä.
 
Edellä puhunut taisi kuitenkin tarkoittaa, että juuri nuo fuckit eivät tuonne välipuheiden sekaan oikein sovi ja niinhän se onkin. Itsekin pidän Åkerfeldtin rauhallisen pelokkaan oloisista välispiikeistä paljon, mutta ne "Thank you so fucking muchit" eivät sovi mukaan yhtään.

http://opethtacos.ytmnd.com
("spoiler")

http://opethtacos.ytmnd.com
("spoiler")
 
MUAHAHAHAH!!!!

http://opethtacos.ytmnd.com
("spoiler")
 
En tiedä miksi mutta repesin auttamattomasti.
 
Itsekin pidän Åkerfeldtin rauhallisen pelokkaan oloisista välispiikeistä paljon, mutta ne "Thank you so fucking muchit" eivät sovi mukaan yhtään.
 
Aamen.

Eihän sitä Ghost Reveriesiä sitten jaksanut odottaa, piru vei voiton.
Useiden kuuntelujen perusteella kyseessä on kertakaikkisen (äärimmäisen monta superlatiivista ylistyssanaa) upea levy. Opeth ei petä. Ei koskaan.

http://opethtacos.ytmnd.com
("spoiler")
 
Hoho! Se kyllä kuulostaa ihan Tacos of the Earthilta. (BotH 0:28)
 
Edit:
http://www.silhuetti.net/opeth.AVI
 
Hohoa tällekkin!

Opeth, siinä vasta bändi. En oo yhtään huonoa biisiä kuullu. Uusin on vähä... no välillä meinaa olla vähä tylsä, siihen ku saa oikeen fiiliksen mukaan nii se on täydellistä musaa.
 
Eilen uskoin saaneeni juuri tämän oikean fiiliksen mukaan kun kuuntelin Still Life -albumia aivan haltioissani. Koskaan ennen en ollut saanut yhtä suurta asennoitumista ko. musiikkiin paitsi korkeintaan silloin kun kuuntelin Blackwater Park-levyä ensimmäisen kerran.

http://www.imperiumi.net/inferno/inf_issue_2.php?id=31
 
29.8. ilmestyvästä Infernosta löytyy Opeth-diggareille syväluotaus bändin syövereihin.

^Itse asiassa ne on olleet jo Suosikissa. Tosin vain pienen keikkamainoksen, tyylinkuvauksen ja kuvan merkeissä, mutta kuitenkin. :)
 
Ja enhän minä Suosikkia kyllä lue, mutta se nyt sattu lojumaan sopivasti paikallisella nuorisotalolla...

Muuta en pelkää mut ne jos rupee tekee iha heviä, ku opetti on pohjimmiltaa kuitenki sellasta tunnelmointi musiikkia, missä on sellanen omanlaisesa hämärä atmosfääri. Toi uus biisi.. No ei se kyllä ihan säväyttäny.