Bänditoiminta ›

Eli mein bändissä on 6 jäsentä, 2 laulaa, rummut beissi + piano ja sit mä soitan kitaralla, tyyli on tollasta pop/rock coverointia eli vedetään abbasta, UB:n ja queenin kautta dingoon. no joka tapauksessa, mulla on sellanen ongelma, että kun pitäisi jotenkin rivakasti siirtyä sellasesta rankasta kitarariffittelystä, joka on aika olennainen osa mein bändin tausta sointia, sellaseen tunnelmalliseen kitarasooloon nii se meininki jotenkin katoaa, kun ei ole sitä komppia siellä taustalla, olen ajatellut että jos ehdottelisin että hankittais toinen kitaristi mutta keikka on taas ylihuomenna ja pitäis keksiä joku tapa, jeesikää. Eli miten siirryn tyylikkäästi ja huomaamatta kompista sooloon?

Onhan teillä piano bändissä eli eiköhän siitä saa kun sovittaa vaan huolella. Koeta ajatella asia vähemmän soolo/komppi -pohjalta eli tee stemmat sillä lailla että istuvat tilanteeseen eikä aina siten että "nyt komppaan ja nyt vetäsen soolon". Aika usein ongelma tossa on nimenomaan sovittamisessa. Noihan on niitä bändisoiton "mukavimpia" ongelmia kun sovitusta mietitään. Sovituksen tai soundin muuttaminen pikkasen voi tehdä biisistä jo ihan toisenlaisen. Tiivistä yhteistyötä vaan bändinjäsenten kanssa ja miettimään.

Sooloboosti. Älä komppaa täysillä. Volat vähän pienemmälle kompatessa. Sovitus. Hiljennä soittoa pari sekuntia ennen sooloa, niin se soolo tuo lisaa voimakkuuta äsken valliinneeseen kitaran hiljentymiseen. (eli vain pari viimeista komppistrokea hiljemmalle ihan soittamalla ei millään vempeleellä).
 
Sori et tuli sekava. Pitää keretä syömään ja bändireeneihin viideks.

älä komppaa niin paljoa tavaraa. saattaa soittaessa kuulostaa hyvälle mut kun koko pändi soittaa niin yleensä liika tavara vaan sotkee.

Soita sellaisia "ainoan kitaristin sooloja" joissa soi useampi ääni (Chuck Berryn koko tuotanto, jne). Kahden kitaran bändissä niitä ei pääse juuri soittamaan, eikä kompatessakaan saa sitten enää heittää kuviota (ainakaan niin paljon kuin tahtoisi), joten mun nähdäkseni sä olet aika onnellisessa asemassa - nauti tuosta niin kauan kuin kestää:-)
 
Joskus toiste tulee sitten kapeampi tontti, ja pitää soittaa vähemmän.
 
Mutta yleisesti ottaen, kannattaa ehkä yleensäkin karsia sitä soittoa. Jos tuntuu että komppi on leveää ja sooloilu kapeaa, saattaa olla ettei soitto oo kyllin tarkkaa - että komppauksessa on rämpytyksen makua ja sooloissa soi kaikki nuotit samalla sävyllä... silloin on syytä soittaa vähän mutta tarkasti.
 
Jos soolo ei lähde, sen voi jättää pois. Soolo ei oo mikään pakollinen osa kappaletta, vaan palkinto siitä että on jaksanut kompata muita naama peruslukemilla, ja sitten saa hetkeksi vaihtaa vapaalle ja näyttää solistista osaamistaan
:-D
 
Kitaristin on hyvä seurata rumpalin oikeaa kättä. Basisti seuraa oikeaa jalkaa.

Pitäköö taas kommentoida kiven juttuja:
 
Soita sellaisia "ainoan kitaristin sooloja" joissa soi useampi ääni (Chuck Berryn koko tuotanto, jne).
 
Hyvä idea. Tuommosen parin kolmen äänen sooloissa(siis kerralla, tiedätte mitä tarkoitan), toimii tremolo(EDIT: Siis tremolo soitto, ei efekti) hyvin jos muuten istuu biisiin.
 
Yksi asia vielä. Jos käytät cleania komppaamiseen niin vältä bassokieliä. Säröllä ei ole sama ongelma vaan se särö jotenkin ottaa sitä bassoa vähän pois. Clean taas ainakin mulla pukaa hirveästi bassoa, varsinkin kaulamikillä.
 
Koita myös. Jos komppaat tallamikillä, siirry kaulamikkiin soolon ajaksi.
 
Kahden kitaran bändissä niitä ei pääse juuri soittamaan, eikä kompatessakaan saa sitten enää heittää kuviota (ainakaan niin paljon kuin tahtoisi), joten mun nähdäkseni sä olet aika onnellisessa asemassa - nauti tuosta niin kauan kuin kestää:-)
 
Aamen. Minä olen kanssa ainoa kitaristi. Ennen miedän pianisti soitti myös kitaraa. Mielestäni on paljon enemmän liikkumavapauttaa kun voi seurata komppaamisessa ja riffeissä pelkästään kappaleen rytmiä eikä tarvi huolehtia että menee toisen kitaran kanssa solmuun.
 
Nyt pianisti on taas siirtynyt joissain biiseissä käyttämään kitaraa, mutta ihan peruskompilla. Usko siis kiveä. Olet onnellisessa asemassa.
 
Mutta yleisesti ottaen, kannattaa ehkä yleensäkin karsia sitä soittoa. Jos tuntuu että komppi on leveää ja sooloilu kapeaa, saattaa olla ettei soitto oo kyllin tarkkaa - että komppauksessa on rämpytyksen makua ja sooloissa soi kaikki nuotit samalla sävyllä... silloin on syytä soittaa vähän mutta tarkasti.
 
Joo, komppaaminen ei ole apinan raivolla riehumista(jos se ei ole tarkoitus). Kuten jo aikaisemmin sanoin, mutta en ehkä tarpeeksi selvästi on tämä. Tärkeintä ei ole miten lujalla soolo tulee, vaan se miten lujaa soolo tulee _suhteessa_ äskeen oleesseen komppiin. Volume nappissa on myös skaala ihan 1-10. Kannattaa käyttää. Tosin paras vehje äänenvoimakkuuden ja intensiteetin hallitsemiseen om omat sormet.
 
Jos soolo ei lähde, sen voi jättää pois. Soolo ei oo mikään pakollinen osa kappaletta, vaan palkinto siitä että on jaksanut kompata muita naama peruslukemilla, ja sitten saa hetkeksi vaihtaa vapaalle ja näyttää solistista osaamistaan
:-D
 
No en nyt ihan noin sanoisi, mutta koska huomaan lopussa pienen virneen niin... ;)
 
Minä olen yksi niistä kitaristeista jotka eivät oikein pidä soolojen soittamisesta. Jos soitan sooloja niin ne ovat aika pitkälle sävellettyjä, eli eivät oikeastaan perinteisejä kitarasooloja, vaan ennemminkin kitaralla soitettavia biisiin olennaisella tavalla kuuluvia meloodisia osioita. Emme tosin soita mitään perusrockia, joten tavalliset kitarasoolot eivät ehkä oikein sopisikaan.
 
Itse saan paljon enemmän tyydytystä siitä että soitan hienon kuuloisen riffin kun se että saa vetää jotain sooloa tosi kovan ja stereotyypisen kitaristin näköisenä.
 
Kitaristin on hyvä seurata rumpalin oikeaa kättä. Basisti seuraa oikeaa jalkaa.
 
Basistin olisi hyvä seurata rumpalin oikeaa jalkaa. Sanotaan niin meidän bändissä.

Eli miten siirryn tyylikkäästi ja huomaamatta kompista sooloon?
 
Tämä mallin nyt ei varmaankaan sovi joka bändin soundimaailmaan, mutta otetaan nyt kuitenkin esille. Soitan myös ainoata kitaraa kokoonpanossa jossa on itseni lisäksi basso, koskettimet ja rummut. Basisti hommasi vähän aikaa sitten Big Muffin jota käyttää mm. juuri kitarasoolo-osuuksien taustalla. Viime treeneissä hän tunnusteli jopa vitossointujen soittamista särötetyllä bassosoundilla soolon taustalle. A-kieleltä soitettuna ne eivät tuntuneet vetävän koko bändin soundiakaan tukkoon. Täytyy tunnustella tuota ideaa vielä lisää.
 
Sopiva särö bassossa tuntuisi kompensoivan komppikitaran puutetta varsin hyvin. Sillä ei ole tarkoitus nostaa basson tasoa ylemmäs, mutta Big Muffin tuoma lisäkompressio antaa hyvin massaa alapäälle. Jos bassoa soittaisi säröllä matalempien kitarariffien päälle, tukkoisuus olisikin varmaan suurempi ongelma.
 
Mutta ehkä teilläkin voisi olla järkeä tsekata hommaa vähän siellä basistin puolella. Vaikka kyllä niillä sovituksillakin voi tehdä lähestulkoon mitä tahansa.