Yleistä keskustelua musiikista ›

Led Zeppelin
-Plant
-Page
-Jones
-Bonham

Absoluuttinen Nollapiste
 
Pidän tietysti Tommi Liimatan huikeista tajunnanvirtasanoituksista sekä muutoinkin varsin omaperäisestä konseptista. Heidän musiikkinsa on minun makuuni sopivan kokeellista mutta silti maanläheistä. On se "Nimi Muutettu" vaan mestariteos, ei siitä mihinkään pääse.

Led Zeppelin
-Plant
-Page
-Jones
-Bonham
 
Moi.

AC/DC: Kuunnelkaa If you want blood -live.

Kysymys oli: Mistä erityisesti pidät suosikkiartissasi? Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?

Kysymys oli: Mistä erityisesti pidät suosikkiartissasi? Mikä tekee siitä ainutlaatuisen?
 
GN'R:
axl rose -> ääni
slash -> kitarasoundi, soolot
koko bändi -> soittaa nii hyvin yhteen, joskus jopa puoli kahteen.
 
kolahtaa vaa nii perkeleesti, edelleen.

Tämähän on paras keskustelu aikoihin!
 
U2
 
Yksi ainoista yhtyeistä, joka ymmärtää musiikin teossa viisauden: "Yhtä tärkeää on se mitä soitat kuin se mitä et soita". U2:n musiikissa basso ja rummut eivät sorru liikoihin nokkeluuksiin, vaan biisit kuljetetaan läpi yhdellä oivallisella rytmi-idealla. Kitaraosuuksissa puolestaan käytetään vain ne nuotit, joita yksinkertainen soolo tai riffi vaatii. Musiikista on karsittu kaikki turha, jäljellä on vain oleellinen.
 
Yksi ainoista yhtyeistä, joka on ymmärtänyt uusiutumisen merkityksen muuttaen tyylisuuntansa kolmen levyn kierrolla. Boy, War, October: suoraa rokkia ja sanoitukset jopa gospelia. Unforgetable Fire, Joshua Tree, Rattle and Hum: suureellista tunnelmointia, country ja blues vaikutteita. Sanoitukset hyvin poliittisia. Achtung Baby, Zooropa, POP: tanssittavampaa, kokeellista ja koneistetumpaa musiikkia. Sanoitukset parisuhteista ja tunne-elämästä. ATYCLB, HTDAAB: Takaisin ensimmäisten levyjen suoraan soitantaan, mutta lisänä kaikki opit kahdeltakymmeneltä vuodelta. Sanoitukset arkielämää.
 
Yksi ainoista yhtyeistä, joka ymmärtää todella sen, mitä fanit haluavat. Bono lavalla kultaisessa nahka-asussa ja korkokengissä esittäen pirua: ”I know you want your rock stars to be interesting. Look what you have done to me.”
 
Yksi ainoista yhtyeistä, jonka musiikki saa tunnekuohuja aikaan vielä kymmenen vuoden kuuntelun jälkeenkin. With or Without You, In a Little While ja Love is Blindness saavat itkemään aina, kun biisin kuulee yllättävässä tilanteessa, eli yleensä radiosta tai leffassa. Beautiful Day piristää päivää jollain merkillisellä tavalla. Bullet the Blue Sky ja Exit saavat vihan pintaan. Until the End of the World, One ja Acrobat aiheuttavat aina katkeria mietteitä.
 
Yksi ainoista taianomaisista yhtyeistä, jossa kaikki loksahtaa kohdalleen. Bändin musiikki vain yksinkertaisesti on tärkeä osa omaa elämääni.

Nirvanasta pitää sanoa jotain, vaikka paljon on jo sanottu.
Pidän siitä hengestä mikä siinä musiikissa on. Se on riisuttua, yksinkertaista, mutta aidolla intohimolla tehtyä. Jotenkin back to basics-meininki on sellaista mikä antaa läheisen vaikutelman kuulijalleen, jos ei muille niin tässätapauksessa minulle.
Nirvana edustaa minulle musiikkia puhtaimmillaan. Raa'an rehellisen revityksen lisäksi haluan ehdottomasti korostaa hyviä laululle uskollisia laulumelodioita (jos niistä saa joskus selvää) ja sitä, että kaikki laulussa ja soitossa tuntuu palvelevan biisiä eikä mitään muuta. Todella yksinkertaista ja parasta.
Cobainin laulussa pidän äänen lisäksi siitä, miten äijä lauloi "valittamalla" hienosti. En tarkoita siis sanoja tai angstia, vaan sitä laulutyyliä millä mies joskus lauloi. Teen spiritin verse on hyvä esimerkki valittavan kauniista laulusta.
 
---------------------------------------
 
Neil Young. Ei ihme että tämäkin on jo mainittu. Ja pitääkin mainita. Neil on hämmästyttävän lahjakas lauluntekijä. Hämmästyttävän monipuolinen kaveri vielä kaiken lisäksi, on onnistunut tekemään niin monenlaisia lauluja ettei tosikaan.
 
Tunne on mukana niin soitossa kuin laulussa, eikä sovi väheksyä paljon mukana ollutta Crazy horse-ryhmääkään joka jotenkin onnistuu olemaan paras mahdollinen taustabändi olematta kuitenkaan mikään taustabändi.
 
Neil osaa vangita parhaissa lauluissaan kuulijan psyykkeen johonkin visuaaliseen maailmaan jossa sitten kuulija saa vaeltaa musiikin tahdissa. Mies sanoittaa laulunsa hyvin, ja pidän erityisen paljon laulujen voimakkaista kohdista - äijä osaa luoda tunnelmia ilman "cleanista säröön"-kaavaa.
Esimerkkinä esim. Crime in the city, jossa on muutama todella vaikuttava kohta ihan pienillä asioilla. Tuskin kovinkaan mietittyjä tyyliin "tehdään tuosta kohdasta kikkailulla hieno" vaan äijän tunne uskoakseni välittyy biiseistä hyvin.
Ja sooloja kuuntelee horkassa tietenkin.
 
Neil edustaa minulle jotain viisasta vanhempaa hahmoa, jota varmasti kuuntelisin korva kädessä vaikka mies puhuisi Tapparan otteluista 80-luvuilla. Jotain pysyvyyttäkin edustaa myös. Todellinen idoli.
 
-----------------------------------
 
Matthew Ryan.
 
Kaveri tutustutti tähän Nashvilleläiseen äijään soittamalla väkisin levyjänsä. Hyvä kun soitti. Matthew ei väännä kantria, jos joku tekee Nashville-johtopäätöksiä.
 
Matthew on lauluntekijänä todella kovaa luokkaa, laitan melkein samalle viivalle Cobainin ja Youngin kanssa.
Musiikkiinsa on aivan helvetin tunteellista, yksinkertaista, hienoa, rujoa ja aitoa.
 
Pidän siitä, että äijä vetää "vituttaa, paha olla, kaikki mietityttää ja elämän rakkaus on mennyt mutta ehkä vielä jossain on toivoa"-lauluja ilman, että se olisi itsetarkoituksellista paatosta. Pidän siitä, että äijä tekee juuri niinkuin miltä tuntuu ja on ehkä musiikiltaan vahvin luokassa "tunteiden välittyminen kuulijalle".
Pidän siitä, miten voi yksinkertaisella soittamisella saada niin voimallisia biisejä aikaan, ja miten on yksinkertaisella kalustolla loihtinut JUSTIINSA oikeat äänet lauluihinsa.
 
Pidän siitä, että Matthew tuntuu oikeasti helvetin hyvältä jätkältä, ja hänellä on paljon lyriikoita jotka koskettavat todella syvälle. Niistä huomaa että kaveri on miettinyt paljon ja tehnyt sen hyvin. Tällä miehellä on paljon annettavaa.
 
Ja mitä Ryanin musiikki merkitsee minulle, niin se on helvetin paljon. Sain hänen levynsä "Regret over the wires" lahjaksi aikana jolloin olin elämäni syvimmässä kriisissä ja juuri tätä tarvitsin, mikään muu ei olisi voinut toimia.
 
Myös yksi suurista inspiraationlähteistä minulle. Aivan maailmanluokan lauluntekijä. Todennäköisesti monikaan ei herraa tunne. Markkinointi paskaa tasoa, tai sitten jokin muu on vialla, koska tämä on niin upeaa musiikkia että toivon että jokainen saisi mahdollisuuden kuulla sitä. Toisaalta voi olla, että mies ei halua isompiin piireihin.
 
www.matthewryanonline.com :issa levyjä saa tilattua. Muutamaa voi saada (säkällä) joistakin liikkeistä, yleensä käytettynä.
 
Suosittelen ihan helvetisti ja vitusti päälle.
 
---------------------
 
Yhteistä kaikille on välitön rehellisyys itselleen ja jotenkin "oikea" suhtautuminen musiikkiin ylipäätään.

CMX.
Yhtyeen sävellyksissä on hieno omanlaisensa sointi. Tietyllä asteella CMX tekee aikalailla, hmm, "alkumusiikkia". Siinä on vähän kaikkea. Se on rokkia, mutta siinä on kansanmusiikillisia elementtejä pinnan alla, progressiivista tekemisen asennetta, parhailta pop-lauluntekijöiltä periytyvää melodista lauluntekoperiaatetta ja muodollista estetiikkaa. Pojat säveltävät äärimmäisen hienoa musiikkia, ja sovittavat sen niin että se kuulostaa uskottavalta.
Oma lukunsa on toki Yrjänän lyriikat. Toisaalta niissä on runollisia syvyyksiä vaikka väitöskirjoja tehdä, mutta se mikä niistä tekee niin toimivia tämänmuotoiseen musiikkiin on se, että ne jollain tapaa ovat niin äärimmäisen kaukana tavanomaisesta tavasta tehdä sanoituksia. Ne toimivat kauniina sanahelinänä jolla ei ole muuta tarkoitusta kuin viedä melodiaa eteenpäin, mutta niissä on myös filosofisia tasoja joita saavuttaa jos tahtoo kuunnella.
Yhtyeen musiikissa on energiaa. Se jyrää ja toimii. Studiossa heillä on loistava korva hyville biisiratkaisuille ja soundeille. Kuten jo mainitsin, loistavia sovittajia. Musiikissaan on sen verran maallisia tasoja että se pysyy hyvin kuunneltavana, s. o. nerokkaita riffejä ja melodioita, kauniita sointukulkuja ja sovituksia, mutta kuitenkin se on sen verran sofistikoituneempaa ettei mene aivan yksinkertaisesta musiikista.
Ja sitten tietysti Yrjänän Ääni. Tämä on niitä asioita jotka jakavat kansan aika tehokkaasti digitaaliseen muotoon I/O. Joko siitä pitää, tai sitten sitä inhoaa. Minuun se uppoaa, ja uppoaa niidenkin puolesta jotka eivät CMX:ää yksin Yrjänän takia pysty kuuntelemaan. Äärimmäisen karismaattinen matala miesääni, joka tulkitsee lyriikkaa kuin joku Morrisonin Jimmy kolme vuosikymmentä takaperin.
Loistava yhtye joka on tehnyt loistavan uran. Kymmenen kokopitkää musiikkia, johon jaksaa syventyä kerta toisensa perään, joka ei suuremmin kulu ja joka jaksaa aina pitää otteessaan. Pidän. Rakastan.
 
-Kamikaze Kettunen

Evergrey
 
-Loistavat biisit, melodiat ja tunnelma.
-Koko bändi osaavia soittajia.
-Tom S. Englundin tekstit ++
-Siitäkin loistava ja "harvinaisempi" bändi, että viiden studiolevyn jälkeen levyjen taso ei ole laskenut vaan koko ajan noussut, pidän myös paljon ensimmäisestä levystä.

Alice In Chains
 
Layne Staley ja Jerry Cantrell muodostivat täydellisen musiikillisen symbioosin, joka loi bändin tavaramerkiksi muodostuneen uniikin tunnelman.

***Led Zeppelin***
 

 
Se uskomaton voima ja into nousta yhä korkeammalle. Kaikki pelaa yhteen täydellisesti, alusta loppuun, ei ole yhtään heikkoa lenkkiä bändissä tai tuotannossa, alusta loppuun.Tehnyt musiikkimaailmalle kaikista tärkeimmän albumin, Led Zeppelin I. Heti ensimmäinen kappale Good times bad times saa nöyrtymisen tunteen kuohuvan yli kehon, ja jätkät on vasta parikymppisiä.
Koko tuotannosta kappaleet Dazed and Confused, Whole Lotta Love, What is and what should never be, Heartbreaker, Immigrant song, Since i've been loving you, Black Dog, Stairway to heaven....jne jne aina viimeiseen albumiin saakka, jotain käsittämätöntä ja mittaamattoman arvokasta.
Puhumattakaan live-esiintymisistä, joissa se voima nousee aina vaan korkeammalle.
 
Koskaan ei enää tulee yhtä energistä bändiä, ei koskaan, sillä Zeppelin lentää aina korkeimmalla.