Yleistä keskustelua musiikista ›

Ei millään pysty kolmea sanomaan, pakko laittaa vähintään kuusi.
 
The White Stripes - Ball & Biscuit
System of a Down - Radio/Video
Misfits - Helena
Queen - Bohemian Rhapsody
The Pogues - Fairytale of New York
Nirvana - Smells Like Teen Spirit
The Clash - I Fought the Law

Tämän hetken parhaat:
 
Sara - Tyyni
Paras koska, on niin hyvä biisi.
 
Deftones - Passenger
Paras, koska tässä on Maynard Keenan laulamassa hienosti mukana ja tää on hieno biisi. Tätä on mukava kuunnella.
 
Liekki - Ja Kaunein Kuu Loistaa
Tää on parhautta kun on niin kaunis biisi.

Led Zeppelinin neljä ekaa plättyä
 
Mut mis on Housys of the holy ja Physical Graffiti, molemmat vetää ainakin oman korvan mielestä ainaski "nelosen" suohon.
 
Ja vastaus kysymykseen:
 
Todd Rundren's Utopia-The Ikon

"EI!". Nyt en edes yritä peitellä paniikkiani. "En sanonut että se kuuluu viiden parhaan joukkoon! Sanoin vain että se on lempikappaleitani. Se saattaisi sijoittua kuudenneksi tai seitsemänneksi!".
 
Vaikutan vähän hölmöltä, mutta en voi sille mitään: kyseessä on tärkeä asia, ja olen odottanut tätä hetkeä kauan. Mutta mihin ne ovat haihtuneet, kaikki levyt... Jostain syystä mieleeni ei muistu oikeastaan mitään muuta levyä kuin "Respect", enkä todellakaan pidä sitä Arethan parhaana kappaleena... "A Horse With No Name". "Beep Beep". "Ma Baker". "My Boomerang Won't Come Back". Äkkiä pääni kuohuu kamalien kappaleiden nimiä, ja minua uhkaa hyperventilaatio. (NICK HORNBY: USKOLLINEN ÄÄNENTOISTO, s. 277).
 
Hei kamoon, kaikkihan me haluamme oikeasti listata oman topkolmosemme.
 
Aivan näin.
 
Vaikea kysymys. Parhaat albumit osaisin laittaa jonkinlaiseen järjestykseen, mutta kappaleiden kanssa tekee vähän tiukempaa. Mieliala ja ajankohta vaikuttavat paljon siihen, mistä pitää.
 
No, tässä kuitenkin kolme kappaletta, jotka ovat pysyneet vuodesta toiseen allekirjoittaneen soittolistan kärkipäässä:
 
1. Bruce Springsteen - Born to Run
2. Beach Boys - Don't Worry Baby
3. The Jam - Down in the Tube Station at the Midnight
(+ Sam Cooke - Bring it on Home to Me)

Stairway to.. SHH! Njoo, ei sitä parasta kappaletta pysty sanomaan.

Pink Floyd - Julia Dream, Echoes ja Have a Cigar
Nirvana - About a Girl ja Very Ape
Metallica - Leper Messiah ja ...And Justice For All
System Of a Down - BYOB ja Radio/video

Juice Leskinen - Pyhä Toimitus
Irwin Goodman - Laulajan Testamentti
Tapio Rautavaara - Sininen Uni

1.Queen : Bohemian Rhapsody
2. Deep Purple : Smoke on the water
3. Maija Vilkkumaa : Katu

Parhaita on monta, mutta sanotaan nyt joitain niistä mitä tulee ajattelematta mieleen:
 
Nirvana - Heart-shaped box
Pink Floyd - High hopes
Neil Young - Sleeps with angels

Aina ja ikuisesti ykköspallilla on laulu- ja soitinyhtye CMX:n legendaariselta Aura-albumilta (Herodes/EMI 7243-8 28592 2, 1993) löytyvä yhdeksäs raita, Talvipäivänseisaus. A.W. Yrjänän säveltämä ja sanoittama kappale on melodioiltaan äärimmäisen haikea ja kaunis. Laulun sanoitukset kohtaavat tämän tunnelman täydellisesti.
Instrumentaatio on nerokas; mukana ei ole mitään perkussioita, kappale alkaa lumessa kulkevien jalanjälkien äänellä , jonka jälkeen lähtee sanoinkuvaamattoman kaunis kitaranäppäily jota hiljaa taustalla säestää kuin huomaamatta koskettimet ja basso. Yrjänä laulaa vahvalla, mutta tunteita täydellisesti välittävällä äänellä kylmistä talviöistä, kuusta ja hangesta.(lunta joka suuntaan / eikä tietä missään / minä olen palaamassa / sinne mistä lähdin / minä tähyän taivalta / koetan arvioida matkaa) Veikko Huuskosen jousisovitukset vievät kuulijaa hiljaa syvemmälle laulun kauniiseen maailmaan.
Kertosäkeessä tulee sävellajinvaihdos E-mollista E-duuriin, ja mukaan tulee kaukaisuudessa soinnut hiljaa lyövä sähkökitara, ääni kuin jäätä. Uskomattoman jylhän, mutta ponnettomaan mahtipontisuuteen sortumattoman kertosäkeen kruunaa viulut jotka vievät tunnelman kliimaksiin. Toinen säkeistö kulkee äärimmäisen melankolisissa tunnelmissa (tänä vuonna käy kato / karja menee umpeen / sikiöt jäätyvät kohtuihin / ja rakkaus elämään kuolee), niin että kuulijaa kylmää syvältä laulun lohduton sanoma. c-osiossa jatketaan sanoituksellisesti samaa linjaa (..sinne lähteelle / missä vesi mustaa on / ja sulana / siellä lepää kalpeana /poika jonka suusta valuu / lapsen henki veteen) mutta melodia näkee jo pientä lohtua hyytävän talven henkäyksessä, viulut kuljettavat jälleen kuulijaa ja viimeiseen kertosäkeeseen mennessä on laulu paisunut jousien myötä sellaisiin sfääreihin että kuulija ei voi kuin nöyrtyä ja itkeä tämän loputtoman kauneuden edessä. (lähdinkö viimein matkaan / päin tarujen pohjolaa / joka on aina kaukana / joka ei tule maanteillä vastaan)
Typertyneenä jousien haipuessa hiljaa pois, jäljelle jäävät vain hiljaa lumessa narskuvat askeleet, jotka kävelevät kauas pois, kohti tarujen pohjolaa. Kauneus ja haikeus, joita useat lauluntekijät ovat kautta aikain yrittäneet tragedisiin lauluihinsa sälyttää, ovat äärimmäisen harvoin näin syvässä harmoniassa keskenään kuin mitä Yrjänän tähän astisen uransa hienoimmassa luomuksessa. Vaikka kuuntelen usein Auraa tehdessäni jotain muuta, pidän minä aina hiljaisen neljä minuuttia kun Talvipäivänseisaus soi. Silloin keskityn hiljaa kuuntelemaan maailman kauneinta laulua, jonka tulkitsee suomen karismaattisin miesääni. Kertakaikkisen mykistävä mestariteos. Klassikko.
 
-Kamikaze Kettunen

Plussaa Jemolle, oli hieno selvitys.
 
Sigur Rós - Flugufrelsarinn
CMX - Turkoosi/Tähteinvälinen
Björk - Hyper-ballad
 
Näin nyt.