Kitarat: kitarakamat ›

En tiedä miksi kirjoitan näin vanhaan threadiin mutta menkööt:
 
Tänään pääsin tuota Krank Revolution 1:stä tyypittämään. Alla oli Krankin oma 4x12" kaappi. Testiskittoina käytin Ibanez RG2550 ja PRS SE Soapbaria.
 
Tässä Testrun #1 eli RG2550:lla soitettuna.
 
- Kleen-kanavasta:
Lyhyestä virsi kaunis... ei paras, mutta toimiva. Aika alapäävoittoinen clean-saundi ja jotenkin mitäänsanomattoman kuiva ja eloton. Kokeilin kaikilla viidellä mikkivaihtoehdolla, vääntelin volumea ja tonea... kyllä siitä toimivan sai yllättäen DiMarzio/IBZ kaulamikillä ja bassot nupista lähes nollilla. Palaan tuohon Ibanezin mikkihommaan myöhemmin vielä tekstissäni.
 
- Krank-kanavasta:
Noniin... Gainit tassan femmassa ja jo rupes puntti tutiseen. Jyrää löytyy, ja nuo Presence ja Sweep potikat ovat luksusta. Toimivat todella hienosti ja saundi muokkautuu todella nopeasti vaikka EQ on ns. flat-asetuksissa. Helkkari että jyrähti ja varmaan sai yläkerran mummo paskahalvauksen kun tuuttasin Master 1:stä hiukan volumea lisää. Nerokas laite, meinaan siitä irtosi tapposäröjen lisäksi varsin hyvät Deep Purple rockit... mutta kyllä se homma on niin että ei tuota Krankia humppaan ostella. HIGAIN-jyrä se on jos joku :) Löyty murinat, löyty särinät, löyty sirkkelit. KAIKKI Panterasta Turskanpurija-metalliin ja Dying Fetuksen kauttaa Iron Maideniin. Nyt nuo Ibanezin mikit näyttivät toimivan hyvin... ilmeisesti sopivat tuohon musatyyliin. (siis gainit kaakossa)
 
Sitten Testrun #2 eli PRS SE Soapbar sylissä:
 
- Kleen-kanavasta:
Jumaleissön... nyt löyty hunajainen Clean-saundi. Lämmin, pehmeä, kuulas, erotteleva... HYVÄ! Ilmeisesti siis kitaran mikeillä on HEL**TISTI merkitystä tämän tason putkikoneen kanssa. Ne Ibanezin käyttämät DiMarzio/IBZ mikit ovat täydellistä sontaa, kuraa, skeidaa tämän PRS:n rinnalla. Ne vain kuulostivat kylmältä kolinalta Soappien rinnalla. Eli KYLLÄ... Krankista todellakin saa hunajaisen cleanin kun omistaa hieman erilaisen kepakon kuin jonkun hevitikun. Saundi ei mennyt lainkaan ruvelle vaikka ikkunoita helisyttelinkin puhtailla saundeilla :)
 
- Krank-kanavasta:
No joo, eihän tämä PRS Soapbar yhtä mojovasti räyhännyt kuin nuo Ibanezissa olleet, mutta... Nyt sitä saundimaailmaa löytyi eri tavalla. Miedoista blues-rosoista ihan junttaan asti. Jep P-90:llä lähti Pantera-riffit varsin mukavasti :) Gain kaakossa ja kyllä meinaan jyrähti "hennompikin" soitin. Yllättävän kirkkaana ja selvänä tuo särö kuitenkin pysyy. Se ei siis ole mitään MetalZone-surinaa josta ei saa mitään selvää, vaan higain-murinaa joka iskee 100-0 teräskärkisen mäiskärin kasseille. PRS:n kanssa Gainia sai olla enempi, mutta toisaalta taas, sitä tuossa nupissa piisaa. Parasta oli se kun gainin käänsi lähes nollille ja presence + sweep keskikohdilla, se todellakin toimi hyvänä mietona "crunchina". PRS:n kanssa sain paljon enemmän irti kummastakin kanavasta.
 
- Jälkipuheet
Niin... rankoilla mikeillä vahvistin oli hyvä ultra-gain jutuissa, clean-osastolla oikeastaan surkea. Hieman kevyemmillä mikeillä nuppi oli bueno. Cleanit pelitti hyvin, gain-osasto oli todella monipuolinen. Uskaltaisin väittää että tuo nuppi on parhaimmillaan sellaisen kitaran kanssa jossa on mahonkirunko, vaahterakannella ja PAF-tyyppiset mikit.
 
Nupin hinta oli jonkun 1790e ja kaapin hintaa en edes kysynyt. Kai se jonkun 900-1000e maksaa... mutta olipa miehekkään näköinen setti kun "etukankaat" olivatkin kromattua reikälevyä :)
 
PS. Joku päivä vielä nappaan Dimebuckerin takasin kiinni omaan Stanu Lepaan ja käyn kokeilemassa mitä Krank sanoopi sen kanssa. Pelottaa jo etukäteen meinaan tuo Dimebucker kyykytti hyvin jo omaa Classic 30:stä :))