Kuoleman kasvot, kylmät ja kiviset,
katsovat minua, huomaan niissä jotain yhteistä.
Kuolemaa odottaessa on aikaa,
mietiä mitä saikaan aikaan omilla kasvoillaan.
Ollaan kaikki täällä ja vajotaan yksinäisyyteen.
Ollaan kaikki täällä eikä löydetä ketään rinnalleen.
Ja jos lohtua saitkin, sen takaisin maksoit,
opit se kyllä, elämään kasvoit.
Kaivaa jo hautaa itselleen, on viittä vaille vainaa,
ei jaksa enää yrittää, kun maailma maahan painaa.
Ollaan kaikki täällä ja vajotaan yksinäisyyteen.
Ollaan kaikki täällä eikä löydetä ketään rinnalleen.
Copyright. |
Aloittelija4
