Yleistä keskustelua musiikista ›

Jemo: --- Ja samasta biisitä voi tehdä loppumattomasti sovituksia: Onko esimerkiksi Animalsin House of the rising sun se paras koska se on ensimmäisenä levyllä? Onko se siksi itseisarvoisesti parempi kuin vaikkapa Sentencedin versio? kyseinen biisi on trad jonka Animals ensimmäisenä vangitsi
 
Ottamatta tähän muuten kantaa en malta olla mainitsematta, että eiköhän Animals saanut idean kappeleen levyttämiseen Bob Dylanin jo kahta vuotta aiemmin debyyttilalbumilleen taltioimasta versiosta, jonka Animals "sähköisti" ollen eräänlainen suunnannäyttäjä "sähköiselle folk-rockille".

Jeff Buckley:Hallelujah,paaaaaaaljon parempi kuin tämä Leonard Cohenin alkuperäisversio!

Jaahas. Kirjoitin aukottomat perustelut siitä miksi Toolin No Quarter peittoaa karvanmitalla Led Zeppelinin alkuperäisen ja miksi Johnny Cashin Hurt on paree kuin NINin vastaava ja myös pohdiskelua siitä kuinka hienon version APC teki Imaginesta, mutta intter net poisti sen. Saakeli.

Jaahas. Kirjoitin aukottomat perustelut siitä miksi Toolin No Quarter peittoaa karvanmitalla Led Zeppelinin alkuperäisen ja miksi Johnny Cashin Hurt on paree kuin NINin vastaava ja myös pohdiskelua siitä kuinka hienon version APC teki Imaginesta, mutta intter net poisti sen. Saakeli.
 
Hmm.. Tuosta imaginesta on varmaan ollutkin jo ruotimista ketjussa. On paha sanoa kumpi versio on parempi, molemmissa kun on oikeastaan eri idea. Ei niitä varmaan kannata verrata edes. Sanon vain että hienohan tuo APC:n on, hyvin hieno. Videon kanssa vielä vaikuttavampi.

Children Of Bodomin Oops! I Did It Again on reilusti parempi kuin Britneyn originaali.

Nämä legendat Hendrixin veto All along the watchtowerista sytyttää fiilikset aina. CCR:llä on monia tavaramerkiksi nousseita covereita. Ramonesin kovat alkupuoliskon vedot Surfin' bird, Do you wanna dance, JaniTheRockin mainitsema Needles and Pins, sekä tighrushkan listaama Baby I love you. Ramot on aina karuudellaan saanut kiteytettyä coveroidessaan sen olennaisen, mitä monet muut eivät ole kikkailultaan saaneet aikaan. (Mitä nyt Baby I love youssa vähän kermaa onkin päällä :) Sen enempää alkuperäistä väheksymättä, Joeyn (Ramone) viimeisempiin jäänyt veto What a wonderful worldista oli riipaiseva, kun tietää missä elämäntilanteessa tyyppi oli, ja pystyi silti näkemään kaiken läpi ne maailman pienet kauniit asiat.
 
Tietysti Johnny Cashin Hurt tulee mieleen. Miten on voinut piisi kokea noin radikaalin käännöksen keskinkertaisuudesta aivan loisteliaaseen tulkintaan!
 
Ottamatta tähän muuten kantaa en malta olla mainitsematta, että eiköhän Animals saanut idean kappeleen levyttämiseen Bob Dylanin jo kahta vuotta aiemmin debyyttilalbumilleen taltioimasta versiosta, jonka Animals "sähköisti" ollen eräänlainen suunnannäyttäjä "sähköiselle folk-rockille".
 
Kylläh, ja Dylan myöhemmin myös "coveroi" Animalsia ja nauhoitti biisin uudelleen Eläimiä tapaillen. Sekin versio on huomattavasti mehukkaampi kuin Animalsin vastaava, löytynee tosin vain jonkinkaltaisena outtakena tr00-rarities-wänkwänk-osastolta.
 
Stevie Rayn versio Hendrixin Little wingistä.
 
Hoho! Siinähän on kyse eri piisistä.
 
Metallica: Whiskey In The Jar
 
Rienausta.

Nämä ovat PALJON parempia kuin alkuperäiset:
 
- Hanoi Rocks - Up Around The Bend
- Hanoi Rocks - Dear Miss Lonely Hearts
- Guns N' Roses - knockin on the heavens doors
- Guns N' Roses - Live And Let Die
 
ym..

Hmm.. Tuosta imaginesta on varmaan ollutkin jo ruotimista ketjussa. On paha sanoa kumpi versio on parempi, molemmissa kun on oikeastaan eri idea. Ei niitä varmaan kannata verrata edes. Sanon vain että hienohan tuo APC:n on, hyvin hieno. Videon kanssa vielä vaikuttavampi.
 
Jeps. Tällainen oli minunkin perusteluni jotakuinkin. Ehkä kuitenkin, jos biisin paremmuutta mitataan sillä että kumpi kahdesta on miellyttävämpi kuunnella niin silloin varmaan käännyn Lennonin puoleen. Siinä on kauniimmat melodiat. Toisella asteella taas APC puhuttelee enemmän. Hämmentävää, miten aina kun Maynard James Keenan lähtee cover-linjalle tulee sieltä jotain hienoa. Kuten tuo Toolin No Quarter. Käsittämättömän hieno versio.
 
-Kamikaze Kettunen

ELO:n versio Roll over Beethoven
 
Äääh, kuunteles Mountainin versio!

Entäs Kingston wallin Fire??
 
Oikeesti? Eihän sitä viitsi kuunnella kuin kuriosieettina Kuoppamäen rumpujen takia. Parempi, kuin alkuperäinen? Ei ikinä.
 
Cashin Hurt ja Hendrixin Hey Joe ovat ilmeisiä. Itse pidän myös jostain perverssistä syystä Kula Shakerin Hushia alkuperäisversiota parempana.

Kingston Wallin Fire. Kahden todella kovan väliltä, ehkä se KW versio on vähän parempi.

Nämä ovat PALJON parempia kuin alkuperäiset:
 
- Hanoi Rocks - Up Around The Bend
 
Hmm, ehkä, jos tykkää hieman pliisummasta menosta ;)

Jani the Rock: Ramonesin versio biisistä Needles and pins kepittää originaalin vaikka vasemmalla kädellä.
 
"Needles and Pins":inhän levytti alunperin amerikkalainen lauluntekijä/laulajatar Jackie DeShannon, eikä suinkaan the Searchers, kuten usein oletetaan. Lisättäköön vielä, että juuri DeShannonin originaali miellyttää mua eniten.

Nämä ovat PALJON parempia kuin alkuperäiset:
 
- Hanoi Rocks - Up Around The Bend
- Hanoi Rocks - Dear Miss Lonely Hearts
- Guns N' Roses - knockin on the heavens doors
- Guns N' Roses - Live And Let Die
 
ym..
 
Näistä jokainen, varsinkin kaksi viimeistä on SELVÄSTI originaalia heikoimpia. Vaatimaton mielipiteeni.
PS: Gunnarien Knockin on heavens door on pahimpia raiskauksia ikinä. Ei ole selvästikään tajuttu mikä on biisin luonne ja mistä siinä on kysymys.

Näistä jokainen, varsinkin kaksi viimeistä on SELVÄSTI originaalia heikoimpia. Vaatimaton mielipiteeni.
PS: Gunnarien Knockin on heavens door on pahimpia raiskauksia ikinä. Ei ole selvästikään tajuttu mikä on biisin luonne ja mistä siinä on kysymys.
 
Up Around the Bend on mielestäni molempien versiona yhtä kovia, mutta noista Gunnarien versioista olen kyllä täysin samaa mieltä. Juurikin tuo Knockin... on turhimpia covereita koskaan. (IMHO)

Jani the Rock:
 
"Needles and Pins":inhän levytti alunperin amerikkalainen lauluntekijä/laulajatar Jackie DeShannon, eikä suinkaan the Searchers, kuten usein oletetaan. Lisättäköön vielä, että juuri DeShannonin originaali miellyttää mua eniten.
 
No helevettiläinen. Lienenköhän mä edes kuullut tuota DeShannonin originaalia sitten.
 
Mutta joka tapauksessa Ramonesin versio hakkaa ainakin Searchersin...

Nick Draken versio Bob Dylanin Don't think twice, it's all right-kappaleesta on ehkäpä hieman parempi kuin alkuperäinen. Ihan vaan siitä syystä, että Nick on parempi laulaja.
 
Muut Dylan-coverit eivät ole minua juurikaan miellyttäneet, varsinkaan tuo Knockin' on heavens door.

Up Around the Bend on mielestäni molempien versiona yhtä kovia, mutta noista Gunnarien versioista olen kyllä täysin samaa mieltä. Juurikin tuo Knockin... on turhimpia covereita koskaan. (IMHO)
 
sen verran voin myöntyä, että Hanoi Rocksin versio noista edellämainituista on selvästi paras ja kutakuinkin kelvollinen, mutta ei originaalin veroinen!

Jani the Rock: No helevettiläinen. Lienenköhän mä edes kuullut tuota DeShannonin originaalia sitten.
 
Eihän tuo ihan jokapaikassa tule vastaan, vaikka mini-hitti jenkeissä olikin. Selkeästi parempi se on kuin Seachersien milestäni melkoisen yhdentekevä versio. Tosin eihän noin hyvästä biisistä aivan kehnoa versiota saa sitten millään.