Yleistä keskustelua musiikista ›

No kyllä se on varmaan Posies. Kun huomasin kyseisen bändin olevan tulossa Ankkaan ja sitten muistelin, että tätä se Lasse Kurki on aina hehkuttanut. No kauppaan sitten ja hain muutamat levyt ja kolahti aivan totaalisen kovaa. Ihan mieletön bändi ja ihmettelen sitä, että näin kauan pysy multa täysin piilossa. Mutta nyt on sitten kuitenkin vielä aikaa näitä levyjä kuunnella.

YUP. Paha vaatturi on todella kova biisi, kuten myös Homo sapiens.

Nick Cave kolahti minullekin tauon jälkeen aika lujaa kun pistin yks yö No More Shall We Partin soimaan. Tuli Rarities & B-Sides ja The Videos tilattua ja levyt otettua tehokuunteluun uudestaan.

YUP. Paha vaatturi on todella kova biisi, kuten myös Homo sapiens.
 
Hahaa, odotas vain kun olet 80-vuotiaana katsomassa peilistä takapuoleesi tatuoituja Jarkko Martikaisen ja Valtteri Tynkkysen naamoja ja mietit, että "kuinkas tässä nyt näin pääsi käymään..."

Viime viikolla kuulin pari levyllistä Danko Jonesia ja pakko myöntää että kyllä kolahti.

Salmivaaran taloudessa kuunnellaan tätä nykyä aika tavalla Supremesia. Kolahdus tapahtui alkukesästä, kun lainasin kirjastosta Musta syke -kirjan ja ovelana poikana otin soundtrackiksi lainaan kasan soul-, funk- ja rap-levyjä joiden joukossa oli myös Supremesien Motown Masters -sarjaan kuuluva kokoelma. Eilen posti toi yllekirjoittaneelle ensimmäisen oman Supremes-levyn, jossa samalta levyltä löytyy kaksi mestariteosta; Where did our love go sekä I hear a symphony.
 
Aevan ihanaa mussiikkie.

system of down - B.Y.O.B

Runsas puolisen vuotta sitten kolina kävi kun kuulin ensimmäistä kertaa John Mayerin akustisen version kappaleestaan "Your Body is a Wonderland"..
Nyt odottelen, että kolahtaisi postiluukusta tuo "Any Given Thursday" -dvd. Jatkan vaahtoamista..
 
Seuraavana kolinalistalla on vissiin Damien Rice, jonka löytäminen tapahtui puolivahingossa joitain viikkoja sitten. Hyvä artisti..

Ei oikein pariin vuoteen ole löytynyt mitään semmoista, joka ois pään räjäyttänyt pidemmäksi aikaa kuten joillain menneisyyden suosikkibändeillä oli tapana. Oiskohan jotain taantumista vai onko tosiaan muu musiikki vain "ihan kivaa"?

Coldplay. Aikaisemmin pidin bändiä vain liian sliipattujen urpojen bändinä, mutta voi luoja sitä kolahdusta kun erään kostean baari-illan jälkeen ryömin kotiin armottomassa morkkiksessa, ja tv:ssä pyöri juuri Coldplay-dokumentti. Jysähti kuin tuhat lekaa.

Green Day. Ennen amerikan idioottia pidin tätä orkesteria onnettomina apukouluräpeltäjinä, yhtenä vastenmielisimmistä tapauksista maanpäällä, mutta kyseinen albumi iski muutama kuukausi sitten sellaisella voimalla, että ei vieläkään ole siihen täytynyt kyllästyä.

Swallow the Suniin kaveri tutustutti pari kuukautta sitten, ja sehän iski niin paljon, että debyytti oli pakko ostaa. Nyt odotellaan seuraavaa levyä.

Ultramariini on iskenyt nyt ihan tosissaan...

Saxon pakko saada Suomeen.
 
The Eagle Has...Landed?

Leevi and the leavings... kyse ei ole todellakaan uudesta bändistä minulle...nyt se vaan kolahti iha kunnolla..

Mew. On tällä hetkellä vaikea olla kuuntelematta..

David Bowie.
 
Kelasin sen olevan vain jotain musiikin ulkopuolista hypetystä (glam, you know) ja että tyyppi on vain ne muutamat hittibiisit tehtaillut mutta tämä äijähän on upea, enkä saa tarpeekseni!
 
Ja sitten toinen on tuo Absoluuttinen Nollapiste. Tästä bändistä minulla oli ihan toisenlainen mielikuva, mutta sitten hetkenmielijohteesta menin ja londasin levyn.

Pitkästä aikaa laitoin Wigwamin Nuclear Nightclubin soimaan. Ai että on mahtava levy...

Pitkästä aikaa laitoin Wigwamin Nuclear Nightclubin soimaan. Ai että on mahtava levy...
 
Jep, aihetta sivuten:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=83776